Terri-monsterit Thelma ja Louise

Tulisielu-Thelma ja Laiskamato-Loulou

2012-02-06T10:15:00.001+02:00

Olen tässä mietiskellyt, miten nuo kaksi terrieriä voikin olla niin erilaiset luonteeltaan. Oikeastaan ne ovat toistensa vastakohdat eikä luonteessa ole paljonkaan yhtymäkohtia, vaikka lähisukulaisia ovatkin. Hyvä esimerkki eiliseltä kun oltiin lähdössä kisoihin: Thelma oli ensimmäisenä ovella vinkumassa ulos eikä meinannut pysyä housuissaan, kun Lulu piti maanitella häkin perukoilta ulos ja sitten kantaa autoon, kun se ei suostunut ottamaan askeltakaan -25 C pakkasessa. Kisoissa Thelma haukkui jatkuvasti (myös häkissä ollessaan) ja oli koko ajan ihan valmiina sinkoamaan radalle. Lulu nukkui häkissä leuka maassa ja sitä piti melkoisesti viritellä että se viitsi lompsottaa radan läpi. Illalla Lulle tuli pienelle kerälle syliin kun taas Thelma nukkui punkassaan kaukana muista. Molemmissa on kyllä omat ihanat puolensa, Lulu on niin sulkku sylikoira jolla on ikuinen halipula, kun taas Thelma on harrastuskoirana niin mahtava, aina valmiina antamaan kaikkensa. Kun ne saisi yhdistettyä sylissä viihtyväksi taskuraketiksi, niin siinä olisi täydellinen walesinterrieri :-)

Thelma on tyytyväinen uusiin (käsinommeltuihin!) tossuihinsa näillä keleillä

Eilen siis kisattiin. Aamulla pakkanen paukkui aikamoisissa lukemissa mutta iltapäiväksi lauhtui vähän ja Ojangon uudessa koirahallissa oli mukavan lämmin ja kisaolosuhteet mitä parhaimmat. Thelma juoksi kaikki 3 rataa ja Lulu 2. Lulun radat mokasin itse molemmat, jotenkin oli taas ajoitusongelmia Lulun leppoisan tahdin takia, ja ensimmäisellä radalla olin keinun jälkeen ihan väärässä paikassa kepeille nähden, ja kun yritin suoristaa koiraa, sainkin sen lähetettyä A:lle eli hyl. Hyppyrata alkoi tosi hyvin, Lulu haki kepit aivan upeasti, voi että olin siitä ylpeä! Ihan loppumetreillä itse vaan hätiköin saksalaisessa ja sain aikaan kiellon. Olin kuitenkin niin iloinen Lulun mahtavista kepeistä, että ei voinut kuin iloita tästä radasta. Thelman radat meni taas hienosti. Eka agirata oli hyvä lukuunottamatta A:ta jolta kyllä taas leiskautti niin että herkempiä vois heikottaa, joku kynsi sitten osui tällä kertaa kun ei virhettä saatu. Yllättävästi oltiin jopa toisia tällä radalla, hyvä Tepsukka! Hyppyradalla oli rimat tapissa ja okseri toinen este, siitä piti viereiselle hypylle tehdä takaakierto joten valitsin molemmille terreille takaakierron toiselta puolelta, en välistävetona. Jotenkin kauhistutti se iso okseri ja pikkuiset koirat joten ajattelin niitä säästääkseni tehdä reilumman ohjauksen. Eikä se välttämättä edes hitaampi ollut, aika kökköjä välistävetoja tuli nähtyä muilta missä koira meni ihan ohjaajan selän taakse. Lululla tämä alku onnistui hyvin, Thelman kanssa vaan oli ajatus jo sitten liikaa kepeillä enkä ohjannut neloshyppyä ollenkaan joten siitä kielto. Kävi jo mielessä, että mistä kautta juoksisin nopeiten radalta pois ja muutama este oli ihan haparointia, sitten päätin vaan jatkaa loppuun ja sainkin koottua itseni, loppurata ihan ok. Lopuksi vielä agirata johon tiukka keskittyminen ennen rataa ja sainkin sen vedettyä nollana. A:lta tuli kyllä taas rumasti läpi ja sitten oli vähän huono lähestyminen kepeille, mutta Tellu paikkas tilanteen. Loppuun muutin ohjaussuunnitelman ja meninkin ulkokautta loppusuoran, meinas jo voima loppua jaloista ja Tellu oli ennen mua maalissa. Sijoitus 3 ja saatiin toinenkin säkillinen koiraherkkuja mukaan, kiitos BAT! Thelman nollaradat näkee tästä. Itselle taputus olkapäälle siitä, että muistin jättää ylimääräisen hopittelun pois ja yritin ohjata sujavampia linjoja. Ehkä sinne tänne joku hop lipsahti, mutta pääasiassa muistin!

Pakkaspäivien viettoa

2012-02-01T10:11:00.000+02:00

Tulihan se talvi sitten oikein kunnolla, viime päivinä pakkanen on paukkunut jopa kaksinumeroisissa luvuissa. Onneksi täällä etelässä ollaan pysytty kuitenkin -15 C asteessa ja sen alle. Terrierit on ulkoilleet suht reippaasti, välillä on vaan tassuja paleltanut. Kunhan vaan tasaisin väliajoin poistan anturoiden välistä jääpaakut, jatkuu matka mukavasti. Molemmat on tällä hetkellä tosi lyhyessä trimmissä, mutta takkia ei olla vielä lenkeillä kuitenkaan tarvittu. Hyvä puoli pakkaskeleissä on ihana talviaurinko joka kyllä piristää ja antaa energiaa!

Turuuus

2012-01-29T22:24:00.002+02:00

Viikonloppu vierähti Turussa ja tuli nautittua kaupungin kaikista parhaista puolista; kisat ATT:llä, Jaakon treenit Purina centerissä ja kalahampurilainen Hesburgerilla :-) Lauantaina kisattiin heti aamusta alkaen. Thelma kolme rataa ja Loulou kaksi, ja niin historiallisesti kävi, että tuloksina oli pelkästään puhtaita ratoja! Thelmalle tripla- ja Lululle tuplanolla, huippu-monsterit! Thelman radoista olin varsin onnellinen, ne oli sujuvia ja eka radalla sijoitus jopa 3/31. Ei pöllömmin 8-vuotiaalta pulskalta tappijalalta. Thelman asenne oli taas niin mahtava, hommaa tehtiin täysillä mutta kuuliaisesti. Saatiin ne puuttuvat agilitynollat eli SM-nollat on ensi kesää varten plakkarissa, jihuu! Nyt voitaiskin Thelman kanssa taas vähän aikaa keskittyä pelkkiin hyppyratoihin, sen verran kovaa näytti pamauttavan A-esteelle ainakin yhdellä radalla ettei varmasti tuntunut hyvältä.

Loulou jäi molemmilla radoilla Thelman ajoista parisen sekuntia, ja vaikka ne radat nyt ei mitään huonojakaan ollut, oli tekemisessä vielä toivomisen varaa. Lulle meni siis vain kaksi starttia, eka radalla sijoitus Thelman jälkeen 6:s ja hyppärillä 16:s. Enpä muista että olisin ikinä nollalla noin surkeaa sijoitusta saanut. Nollia tuli paljon ja vesikoirat veti aivan omilla sekuntiluvuillaan kuin laiska-Lulle. No sijoituksesta viis, periaatteessa Lulu nyt kulki edes jotenkin joten tsempataan seuraavissa kisoissa sitten vielä vähän lisää. Eniten aikaa kului varmaankin laajoihin kurveihin joten ohjaaja voi myös vähän katsoa peiliin.

Osaa se Loulou näköjään hypätä muualtakin kuin keskeltä rimaa, ainakin jos huutaa tarpeeksi ;)

Sunnuntain treeneissä Lulu olikin jo huomattavasti paremmassa iskussa. Valitin Jaakolle sen huonosta vireesta ja laiskoista hypyistä. Vire-asiaan tuli neuvoksi ottaa hetsaaminen ihan joka tekemiseen, vaikka vaan yhden hypyn treenaamiseen. Koiran ei tarvi istua (tosin Lulu istuu automaattisesti) ja ready-steady-laskemista kannattaa käyttää. Olenhan tuota patoamista käyttänyt mutta en ehkä tarpeeksi, nyt kun joka toistoon otin hetsauksen aluksi, kulki mun mielestä paremmin. Sitten yksi tärkeä juttu eli pitäisi lopettaa yksittäisten esteiden ohjaaminen (ja hop-hop-käskytys!) ja ajatella enemmän linjoja. Tuntuu että hophophop-käskytys saa itse ohjauksenkin paljon jäykemmäksi. Ikään kuin ohjaisin sitä hop-käskyä ja sitten taas seuraavaa hop-käskyä. Ei näin! Yritän nyt jättää turhan käskytyksen pois, kukaan mun koirista ei sitä tarvitse. Pitää käyttää ennemmin nimeä huomiokäskynä ennen hyppyjä jotta ei tule laajoja kaarroksia. Hyppytyylistä Jaakko teki sellaisen huomion, että Lululla on melko suorat takakulmaukset, jonka takia sen hyppytyyli ei välttämättä ikinä tule olemaan niin joustava. Ja onhan se myös 36-senttinen medi. Joten sille asialle ei välttämättä ole mitään tehtävissä. Kun valitin sitä, ettei Lulu kulje minusta niin lujaa ja tehokkaasti kuin se voisi, Jaakko kehotti muistamaan, että kulkeehan se nyt kuitenkin paremmin kuin joskus ennen. Jossain vaiheessa on vaan tyydyttävä siihen mitä on. Totta tuokin. Itse treenin Lulu teki tosi hyvin. Saksalaiset onnistui hyvin ja niiden lisäksi samaan kohtaan kokeiltiin pakkovalssi ja pakkosokkari, jälkimmäinen toimi yllättävän kivasti vaikka en ole sitä ikinä ennen tehnytkään. Leikkaukset meni hienosti kunhan vaan ohjasin sujuvaa linjaa enkä yksittäistä estettä. A-esteen meni oikein ja vauhdilla vaikka liikuin itse kauas sivulle. Sen pidemmälle ei sitten enää treenirataa päästykään, mutta Lulu oli kaikkiaan tosi reipas!

Muistettavaa:

ohjaa linjoja, älä yksittäisiä esteitä
jätä turha käskyttäminen pois!
hetsaus & patoaminen jokaikiseen treeniin (ready-steady)

Thelma sai tänään toipua kisoista ja kaasutteli vaan lenkillä kovaa vauhtia kelpien ja Lulun kanssa. Tellu tuli nyt taas takaisin Espoon kotiin äidin hoivista, ihanaa! Toki äiti olisi sen pitänyt vaikka kokonaan mutta itsellä oli Tetulia liian kova ikävä. On se sellainen ihana, rakas jääräpää.

Pientä piristymistä

2012-01-25T13:41:00.002+02:00

Vähän näyttäisi jo siltä, että valeraskaus alkaa helpottaa, ainakin Lulussa on jo näkyvissä selkeitä piristymisen merkkejä. Jippii! Aamulenkit mennään kyllä vieläkin madellen, mutta se saattaa olla meidän aamu-unisen rinsessan pysyvä ominaisuus. Muuten se on jo juoksennellut ja Pumankin kanssa vähän nuhjunnut, tosin nykyään noiden kahden kokoero on jo niin suuri ja Puman törmäykset niin rajuja, että Lulua kiukuttaa eikä leikistä tule mitään. Erityisesti Lulu kiukustuu jos Puma taklaa sen penkkaan (ja mua naurattaa!).

Viikonloppuna käytiin Ojangon uudessa hallissa katselemassa ja haistelemassa, Lulu oli kovinkin ärhäkkänä! Tein sillä vaan vähän spurtteja suoralla ja pari hyppyä lämppäalueella, mukavan innokkaana oli. Mutta kyllä siitä on tullut tulinen, hitto vie! Kaikille pitää äristä eikä puhettakaan että sitä voisi enää päästää tutustumaan muihin koiriin. Sieltä se aikuinen walesinainen nyt paljastui. Maanantaina treenailtiin Veikkolassa puomia, ensin niin että vedin pupulelun alastuloa pari kertaa ja Lulu perässä, sitten koko puomia nopealla vapautuksella, vauhti kasvoi ihan selvästi. Keinua tehtiin myös muutama kerta, siinä pitää seuraavaksi treenata sitä että jään itse taakse. Lopuksi vielä serpentiiniä ja takaakierto-päällejuoksuja, ne oli Lululla ihan pro ja neljä meni peräkkäin ihan heittäen. On se taitava pikku tellieli! Treeneistä Lulu vietiin yöksi Sarin luokse hoitoon kun itsellä oli työmatka seuraavana päivänä. Siellä se sitten oli mököttänyt häkissään koko päivän (pelkää Sarin karvapalloja) mutta oli niiiin iloinen pusutteleva mussukka kun illalla tulin sen hakemaan kotiin. There's no place like home.

Lulun energiatasot

2012-01-18T13:23:00.002+02:00

Tässä kuvakooste Lulun viimeaikaisista asennoista ja ilmeistä

Niinkuin näkyy niin kovasti väsynyttä rinsessaa ollaan. Ulkona se on jo hiukan reipastunut, välillä jopa pyrähtelee laukkaa, mutta varsinkin aamuisin se mieluiten vaan valtaisi mun tyynyn ja jäisi sänkyyn nukkumaan ja aamulenkit se todellakin matelee. Masokistina ilmoitin sen kuitenkin 1,5 viikon päähän kisoihin, what was I thinking! Katselin myös meidän kisavideoita ja kylläpä on viime vuoteen mahtunut ihan kamalia mato-ratoja! Itse asiassa enemmistö kisaradoista oli löysää matelua, vasta loppuvuotta kohti alkoi piristyä. Tuli taas mieleen, että mitä järkeä tuon löntystelijän kanssa on edes kisata. Toisaalta se sitten niinä hyvinä päivinä menee tosi hienosti ja se osaa oikeasti aika paljon. Huoh. Onneksi se sentään on ihana syli- ja seurakoira vailla vertaa, ja jos jotain muuta positiivista tuosta mateluvaiheesta haluaa löytää, niin Lulu ei ole kahteen kuukauteen karannut/kadonnut lenkillä kertaakaan! Ja onneksi ensi viikon jälkeen saan rakkaan Thelma-terapiaterrierin taas kotiin.

Tässä vielä pari kuvaa Eckeröstä by Kepeätaival

Ja se Oolannin kisa oli kauhia, hurraa hurra hurraa!

2012-01-10T10:51:00.003+02:00

Kauhian kiva nimittäin ja kolminkertainen hurraa-huuto Thelmalle, joka teki koko viikonlopun parhaansa ja sai 3 nollaa neljästä mahdollisesta. Reissu oli tosi kiva, kisaaminen maistui taas hyvältä, Eckerö-halli on vaan Pohjoismaiden paras ja seura oli mukavaa walesiporukassa. Kuvassa vas. Superruuvi, Una, Irwi, Thelma, Loulou.

Matkamme alkoi jo torstai-iltana kun koukattiin Veikkolan treenien kautta Turkuun. Ajattelin ottaa Lululla vaan jonkun ihan pikku pätkän mutta sekin tuntui olevan vähän liikaa. Lulu ei kertakaikkiaan osannut mennä kepeillä avokulmaan, koukkasi joka kerta ulkokautta ja sitten kun laitettiin target eka väliin, meni koira ihan jumiin ja vaan tuijotti eikä liikahtanutkaan. Woihan waleraskaus.

Perjantaiaamuna ajettiin laivaan ja kaikki 3 koiraa oli mukana matkustajina. Kaikki käyttäytyivät hyvin ja kylläpä ne saivatkin huomiota! Perillä Maarianhaminassa oli kirkas päivä, pikkuisen lunta ja pikkupakkanen. Käytiin vähän jaloittelemassa ja sitten koirat jäi hotelliin nukkumaan ja me lähdettiin Tiinan ja Pekan kanssa illalliselle. Yöllä tuli vähän lisää lunta ja pakkasta oli lauantaina jo useampi aste. Hallissa oli melko viileää, ihan vilu tuli jos seisoskeli mutta kun pysyi liikkeessä, pysyi lämpökin yllä. Ensimmäisenä kisana oli ruotsalaisen tuomarin agilityrata. Siinä mokasin molemmilla koirilla samassa kohtaa (toiseksi viimeinen este) vaikkakin eri ohjauksilla. Lulun kanssa tein sokkarin ennen 3. viimeistä hyppyä ja se tuli siitä ohi. Thelman kanssa ajattelin sitten ehtiä valssaamaan 3. viimeisen hypyn jälkeen, mutta koska olin edeltävällä putkella myöhässä, en ehtinytkään ja epävarma takaaleikkauksen yritys sai Thelman kääntymään hypyltä pois. Kyllä harmitti radan jälkeen, molemmilla puhtaasti ihan loppuun ja sitten En Vaan Osannut ohjata. Argh! Myöhemmin katsoin makseja ja järkevintä olisi ollut tehdä sokkari sen toka vikan hypyn jälkeen vasta. Harmi kun tuo vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. Jonkun aikaa löin päätä mielikuvitusseinään, mutta sitten päätin muuttaa asennetta. Kisaaminenhan on kivaa!

Se asenne säilyi onneksi loppuun asti, pitkälti Thelman avustuksella. Tepu oli niin hieno! Antoi ylipainoisena töppöjalkana kaikkensa ja oli niin innoissaan! Lulua sain viritellä aika paljon, kyllä se sentään juoksi mutta etenkin hyppääminen oli tosi löysää ja muutenkin reagoi kaikkeen vähän viiveellä, joten ajoitus oli sen kanssa tosi hankalaa. KV-radalta sentään väännettiin nolla sijalla 8. Thelma oli KV-radalla hyvässä tulosseurassa: 1. Luka 2. Robi 3. Hippo 4. Frodo 5. THELMA! Että ei ainakaan huonoille hävitty. Myös hyppyradalta Thelmalle nolla, siellä tein sitten sen sokkarin sopivaan paikkaan ja rata oli mun mielestä meidän parasta, ei välttämättä paljon nopeampaan pystytä mutta sijoitus oli vasta 7. Olin kuitenkin tosi ylpeä Thelmasta! Lauantai-ilta vietettiin väsyneinä ihan vaan hotellihuoneessa löhöillen. Note to self: ota seuraavalle reissulle mukaan haarukka ettei tarvi syödä salaattia sormin!

Sunnuntaina oli vielä yksi agikisa. Thelman kanssa tehtiin varma rata ja saatiin vielä yksi aginolla, jipii! Nyt puuttuu enää 2 aginollaa SM-tuloksista, eli osallistuminen vuoden 2012 SM:iin alkaa näyttää koko ajan paremmalta. Hieno Tepsu ei ottanut yhtään A:n virhettä näissä skaboissa, mutta itselle kyllä piiskaa siitä että tuossa viimeisellä radalla oikeasti luulin pysäyttäneeni koiran tai ainakin antaneeni sille luvan lähteä kontaktilta, vaikka video paljastaa, että ihan tuurilla vedetty juoksukontakti se oli. Lulun kanssa lähdettiin ihan vaan hauskaa pitämään radalle, tai no en tiedä kuinka hauskaa on yrittää saada läpiväsynyt hormonimyrsky esteiden yli. Ajoitus oli taas hankalaa ja yhdessä kohtaa rääkäisin "LULU!" juuri kun se oli vielä hyppäämässä joten rimahan siitä räpsähti. Lopussa tuli vielä hylly kun emme olleet ihan synkassa ohjauksen ja sen ymmärryksen kanssa. Nyt saa päästää helpotuksen huokauksen kun Lulua ei ole ilmoitettu mihinkään kisoihin eli se saa rauhassa potea valeraskautta niin kauan kuin haluaa.

Kisojen jälkeen käytiin vielä koirien kanssa läheisellä rannalla nauttimassa aivan upeasta talvipäivästä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jää rutisi pakkasesta. Ihana miniloma kauniissa Eckerössä!

Huippureissu, ensi vuonna uudestaan!

Lumi tuli ja heti suli

2012-01-04T20:41:00.001+02:00

Päivän verran ehdittiin nauttia lumesta ja aurinkokin pilkahti. Se oli kuitenkin lyhyt ilo, tämän talven teemaan kuuluvasti pian tulikin jo vesisade ja myrsky. Noh, huomenna pakkaillaan taas auto täyteen ja suunnataan viikonlopuksi Ahvenanmaalle, kivaa!

Tässä vähän ensilumikuvia.

Peuhaamista Puman kanssa

Liian rajuista otteista Lululla menee herne nenään

Ei kiinnosta katsella linssiä

Kaverukset

Tähän on hyvä lopettaa kuvaraportti :-P

Kisakausi 2012 korkattu

2012-01-02T13:24:00.001+02:00

Tänä vuonna oltiinkin ajoissa asialla ja osallistuttiin Lulun kanssa heti vuoden ensimmäisiin kisoihin mitä tarjolla oli, eli kaksi starttia Hyvinkään hallissa uudenvuodenpäivänä. Torstain treenit meni vielä ihan hyvällä draivilla, mutta sitten Lulu alkoi jo näyttää valeraskauden oireita lenkillä laahustamalla perässä ja selvästi kisoissakin oli ihan eri Lulu käsissä kuin vielä ennen juoksuja. Eka radalla ohjauksen ajoitus oli ihan hukassa, kun koira ei tullutkaan sitä vauhtia mitä oletin. Olin koko ajan liian edellä ja sen takia ennakoinnit meni ihan pieleen ja ohjaus oli semmoista epävarmaa. Alku meni vielä joten kuten puomille asti mutta putken jälkeen hypyltä kielto, kun olin niin edellä koiraa. Todella epätyypillinen virhe Lululta, se ei paljon yleensä hypyiltä ota kieltoja. Kepeillä liukasteli ja keppien jälkeisen hypyn jälkeen meni tosi pitkäksi kun en jotenkin uskaltanut ennakoida siinä yhtään. Lopussa myös liukasteli. Plääh, huono fiilis jäi radasta (linkki rataprofiiliin). On niin tympeää taas kisata laama-agilityä, haluan menevän Lulun takaisin!

Toinen rata oli hyppäri. Vähän ennen meidän vuoroa yritin viritellä koiraa, mutta sitä ei vinkulelu kinostanut taas yhtään. Hyvä kun sain sen juoksemaan edes. Namipatukalla sitten sain vähän korkeammat kierrokset rataa varten, otettiin lentävä lähtö yhdessä ja rata menikin paremmin kuin eka. Jossain kohti päästi taas sitä innokasta ääntelyä, jee! Ei se mikään nopea rata kyllä ollut, kepit oli tosi hitaat, tuntui että varoi liukastelua. Tsempattiin kuitenkin puhdas rata ja saatiin sijoituskin, 3. Hyppyserti jäi taas 0,5 sekan päähän mutta toisaalta, ei noin hitaalla radalla tarvi sertejä saadakaan kun oikeasti pystytään paljon parempaan (linkki rataprofiiliin).

Että sellaista. Nyt kyllä harmittaa että valeraskaus iski juuri kun Eckerön kisat on ens viikonloppuna. Mietin jo että peruutan Lulun startit, mutta toisaalta kun ei siinä mitään fyysistä vikaa ole, niin mennään nyt kyllä ne radat vaikka väkisin! Ja onneksi Eckerön pohja on niin hyvä ettei tarvi ainakaan liukastelua pelätä. Ja vielä, onneksi on rakas Thelma, ihana "ei lujaa mutta täysillä"-luottokoirani joka saa sitten Eckerössä olla ykköskoiran ominaisuudessa.

Lulua väskättää

Katsaus menneeseen vuoteen ja tervetuloa 2012!

2011-12-31T12:50:00.001+02:00

Vuoden viimeistä päivää viedään ja nyt on aika analysoida mennyttä 12 kuukautta sekä kurkata tulevaan. Vuosi on taas vierähtänyt huisan nopeasti. Helmikuusta asti ollaan asuttu taas Suomessa eikä ole kertaakaan harmittanut olla täällä. Agilityharrastajalle täällä on kaikki vaan niin hyvin, laadukasta treeniä, mukavaa treeniseuraa, hyvät treeniolosuhteet ympäri vuoden ja paljon kisoja.

Vuosi sitten kirjoitin:
Ensi vuodelta toivon sekä koirille että itselle terveyttä ja iloisia hetkiä lempiharrastuksen, agilityn parissa. Lulu saa aloittaa kisauransa heti loppiaisena, ja toiveissa on nousta vuoden aikana 3-luokkaan. Thelma saa kisata vähän keväämmällä jos vaan on kunnossa. Thelmalle olisi kiva saada Suomen hyppyvalion arvo, mutta ei oteta kuitenkaan paineita siitä. Jos Tepsu on kisakunnossa niin koitetaan osallistua vielä seuraaviin SM-kisoihin. Ja itsellä voisi hyvinkin vuonna 2011 olla koiran paikka auki.

Nuo toiveet onkin aika hyvin toteutuneet. Pääasiassa terveinä ollaan pysytty ja Lulu aloitti kisauransa tammikuussa ja nousi nopeasti kolmosiin. Ekat kolmosten startit oli toukokuussa. Sitten alkoikin paljastua kokemattomuus ja koiran nuori ikä ja kisastartit meni enimmäkseen penkin alle. Eniten ongelmia aiheutti pujottelu. Kovasti tehtiin töitä sekä vireen että esteosaamisen kanssa, koko kesä treenattiin kivassa "Tulevaisuuden lupaukset"-ryhmässä ja nyt loppuvuodesta ollaan vihdoin saatu niittää satoa kovasta työstä; Lululla on nyt jo kasassa vuoden 2012 SM- ja karsintatulokset sekä ensimmäinen agilityserti. Kolmosten kisastartteja vuoteen mahtui maltilliset 25 kpl ja Agi.fi rankingissa Lulun loppusijoitus oli kivasti 36:s 746 medikoiran joukosta. Thelma aktivoitui tosiaan keväällä ja kesällä kisasi suht ahkeraankin ollakseen jo kerran hyllytetty "eläkeläinen", yhteensä 24 starttia koko vuonna. SM-kisoissa osallistuttiin vain joukkuekisaan. Kisoissa käytiin enemmänkin pitämässä hauskaa, tulokset jäivät aika vaisuiksi. Pitkä rivi vitosia jotka olisi voineet ollla nollia... syksyllä päätin strategiaksi hyppysertien metsästyksen ja niitä kertyikin yksi, toisen ollessa monta kertaa tosi lähellä. Kuluneena vuonna myös koiramäärä kasvoi yhdellä kun Ruotsista meille muutti kelpie Puma.

Entäs sitten ensi vuosi? Näillä näkymin edessä on taas ulkomaankomennus, tällä kertaa kuitenkin vain lahden taakse. Thelma jää ainakin aluksi äidin luo asumaan, mutta tarkoitus on vielä kisata sen kanssa niin usein kuin mahdollista eli silloin tällöin. Vuoden 2012 tavoite on vielä kerran se hyppyvalion arvo sekä SM-kisoihin osallistuminen. Lulu saa aloittaa nyt oikein aktiivikisauran, tavoitteena sillä on parantaa yhä varmuutta ja virettä, jotta se pystyisi kisoissakin samaan suoritukseen kuin treeneissä. Tärkein tavoite Lulun kanssa on kasvattaa sen intoa agilityyn. Siitä onkin jo selkeitä merkkejä näkyvissä, Lulu on niin hauska kun se pomppii ja pyörii innoissaan odottaessaan käskyä ja jonkinlaista ääntelyäkin on jo saatu aikaan kun into kasvaa. Itselle on kaikkein palkitsevinta nähdä koiran nauttivan hommasta täysin palkein. Tulospuolella tavoitteena on kasvattaa 0-prosenttia ja osallistua SM-kisoihin, ehkä karsintoihinkin, sekä saada ensimmäinen ulkomaanserti. Ja jos vielä loppuun se vakiotoive eli terveyttä koko porukalle, niin eiköhän näillä eväillä vuodesta 2012 saada taas mielenkiintoinen ja tapahtumarikas vuosi. Rauhallista vuodenvaihdetta ja onnea ja menestystä uudelle vuodelle toivottavat Terrimonsterit!

Myrskyiset epikset

2011-12-28T14:23:00.000+02:00

Tapaninpäivään mennessä oltiin jo löhöilty tarpeeksi joten oli aika aktivoitua ja lähteä TSAU:n perinteisiin epiksiin, jotka kulkee kinkunsulatuskisojen nimellä mutta kun meillä ei kinkkua suvaita, puhutaan nyt sitten ihan vaan epiksistä. Sää meinasi laittaa kapuloita rattaisiin kaatuneiden puiden muodossa, tapanina koettiin nimittäin vuosikymmenen myrsky! Itse en muista moista tuulta ikinä ennen kokeneeni. Aamulenkillä polun yli alkoi kaatua iso kuusi, juostiin alta ja sitten katseltiin vähän matkan päästä kun kuusi tuli rytisten alas. Viranomaiset kehottivat pysyttelemään sisätiloissa, mutta ei nyt voitu totella kun piti päästä aksaamaan! Onneksi matka hallille sujui hyvin, teille kaatuneet puut oli jo raivattu eikä sisällä hallissa tuulikaan haitannut. Sähköjä ei tosin ollut mutta menihän se ilmankin, onneksi ikkunoista tuli sen verran luonnonvaloa ja lähtö- ja tuloslistat rustattiin käsin. Thelma ja Loulou juoksivat molemmat avoimen mediradan kahteen kertaan, eka kierroksen kisanomaisesti ja toisella kierroksella palkkasin kontaktit. Loulou aloitti, eka radalla se oli hyvässä vedossa ja päästi sitä pientä kiihtymyksen ääntä kepeillä ja jossain toisessakin kohtaa. Thelma oli aivan innoissaan myöskin, puomilla pysähtyi aika ylös mistä käskin alaspäin mutta A:lla pysähtyi oikein hienosti! Wau, A:lla se ei ole pysähtynyt kisoissa enää varmaan pariin vuoteen! Toisella kierroksella palkitsinkin kontaktit, puomilla tuli nyt hienosti alas asti mutta lähti ilman lupaa mistä palautin kontaktille, A:n meni tosi hyvin ja sai paljon nameja. Antoipas tämä nyt mukavasti uskoa siihen, että se ymmärtää taas mitä A:lla pitää tehdä. Toivottavasti toimii Eckerössäkin. Lulun kanssa tuli toka kierroksella puomilla hiukan epäselvyyttä joten se mentiin pariin kertaan. Palkkasin myös kepit. Tuloksiin laskettiin ekan kierroksen tulokset ja terrimonstereille hienosti tuplavoitto: Loulou 1, Thelma 2. Lullen aika oli kolmisen sekuntia nopeampi, sujuvampien kontaktien ansiota uskoisin.

Hauska anekdootti vielä loppuun, jouluaattona oltiin lenkillä ja Thelma bongasi puskassa oravan jota alkoi haukkua. Orava katseli terrierejä vähän aikaa ja päätti sitten hypätä tukevammalle oksalle viereiseen kuuseen. Sen ilmalento vaan jäi lyhyeksi ja orava mätkähti suoraan Thelman päähän! Siitä se kierähti ympäri, nousi jaloilleen ja kiipesi äkkiä läheiseen puuhun. Thelmakin oli niin hölmistynyt ettei kerennyt edes napata oravaa, on siinä meillä metsästäjä kun ei saa oravaa kiinni vaikka päähän paiskataan. Koko tapahtumaketjusta irtosi kyllä päivän parhaat naurut!

Jouluiset terveiset

2011-12-23T19:47:00.002+02:00

Terrimonsterit hiljentyy muutamaksi päiväksi joulun viettoon ja rauhallisiin tunnelmiin. Valkoista joulua ei tänä vuonna saatu mutta kirmataan sitten pitkin peltoja kun siihen vielä pystyy.

Lulun juoksut loppui ja se pääsi taas treenaamiseen vähän kiinni. Vauhti tuntuu olevan hyvä ja intoakin on, kiva kiva! Uusi kisavuosi korkataan mahdollisimman aikaisin eli heti 1. tammikuuta.

Joulu vietetään yhdessä koko lauman kanssa. Thelmalla oli vähän totuttelemista pudota ainoan koiran pallilta ja ensimmäisenä iltana riitti pärinää kun piti kertoa toisille, että talo ja siellä olevat tavarat ovat vain hänen. Lulu tuntuu vähän haastavan Thelmaa mutta toistaiseksi kaikki on mennyt ihan hyvin kolmen kimpassa. Täti on päässyt äidin hoiteissa vähän lihomaan joten nyt sillä alkaa dieetti jotta se on taas sporttisessa kunnossa Eckeröön mennessä.

Oikein rauhallista joulunaikaa kaikille!

Ulkotreeniennätys

2011-12-16T19:09:00.002+02:00

Kävin tänään, 16. joulukuuta, ulkokentällä treenaamassa! Taitaa olla jonkun sortin ennätys tämäkin. Ja siellä oli vielä todella hyvät oltavat, kenttä oli ihan kuiva ja pehmeä, lämpötila mukavat +5 C eikä tuulta. Itse asiassa kävin vaan pitkästä aikaa kentällä tarkistamassa mitä esteitä siellä vielä oli ulkona. No ei ollut oikein mitään mutta iso tyhjä kenttä käytettävänä joten pääasiassa vaan leikittiin kentällä ja Puumis treenasi vähän keppejä yhdellä portilla. Mitään lelua ei tietenkään ollut tullut mukaan, mutta kentän reunalta löysin tyhjän muovipullon ja se olikin oikein hauska lelu Lululle ja Pumalle joten kivaa oli! Lumpan juoksut on nyt aika kypsässä vaiheessa, tiputus on vähentynyt mutta Lulun kiimainen olo lisääntynyt. Eniten siitä joutuu kärsimään Puumis-rukka, jonka etu- tai takapäässä Lulu roikkuu jatkuvasti. Muuten Lulu on ollut tosi reipas koko juoksun ajan, toisin kuin aiemmassa 2 juoksussa, jolloin se oli jotenkin kipeän oloinen. Nyt se on ollut ihan iloinen itsensä ja liikkuukin ihan reippaasti. Lenkeillä sitä on nyt helppo pitää irti, kun se ei lähde kauas ja käy 5 metrin välein kerjäämässä minulta makupalaa. Ei tietoakaan karkailevasta terrieristä, vaan korvatkin on päällä koko ajan, ihanaa!

Katsotaan nyt sitten mitä taukoilu agilitystä Lululle on tehnyt, toivottavasti hyvää! Tammikuun alussa olisi tarkoitus taas aloittaa kisakausi, olen varannut reissun Eckeröön, jee! Sehän on melkein kuin ulukomaille lähtis. Thelmakin saa lähteä mukaan ja jospa välipäivinä päästäisiin pitkästä aikaa taas treenailemaankin. Sitä odotellessa.

Juoksut, vihdoinkin

2011-12-04T15:49:00.001+02:00

Viikko sitten Lulu aloitti viimein kauan odotetun juoksunsa. Keskiviikkona käytiin vielä treenaamassa mutta viikonlopun kisat piti jo peruuttaa. Nyt Lulu saa siis pitää vähän taukoa agilitystä. Muutoin se tuntuu olevan kyllä ihan oma itsensä eikä juoksut ole sen käytökseen vaikuttaneet paitsi ehkä siten, että se on tosi paljon ihan lähellä.

Lulu siis treenasi keskiviikkona Niinun ryhmässä ja oli taas oikein taitava. Keppikulma oli vaikea, umpikulmaan tiukasti ja siinä piti itse liikkua toista keppiä kohti. Aika monta kertaa koukkasi suoraan kolmanteen väliin. Palkkasin muutaman kerran eka välistä ja sitten meni ihan kivasti. Sokkaria ei kestänyt keppien päähän, sitä pitää harjoitella. Valssin kesti ihan hyvin.

Torstain treeneihin pääsi sitten Thelma, kun se ei ole treenannut aikoihin ja Lulu oli jo keskiviikkona päässyt radalle. Thelma olikin tosi innoissaan. Ennen treenejä tein vähän tokoliikkeitä, oli niissäkin ihan hyvä mutta hiukan liian ylivireessä. Annen radalla tehtiin ensin valssi-, ja sitten takaakiertoharjoitus. Tepsulta sujui molemmat mainiosti.

Lauantain kisat jäi siis terreiltä väliin, Lululta juoksun takia ja Telluakaan en ottanut mukaan koska se olisi joutunut odottelemaan 5 h kisapaikalla yhden radan takia. Oli aika kylmä ilmakin joten koirat jäi kotiin ja kisasin vain Liinalla. Ekat kaksi rataa tuomaroi Martti Salonen ja aamu alkoi hyppärillä. Alussa oli serpentiinikuvio missä piti liikkua reippaasti että sai ohjattua esteet aina oikealta puolelta. 3 ekaa hyppyä menikin hyvin mutta sitten Liina ei lähtenyt takaakiertoon vaan vilahti selän takaa. Korjasin sen kohdan ja jatkettiin rataa, meni ihan hyvin aivan loppupuolelle asti missä oman vauhdin hidastumisen takia Liina otti kiellon ja sitten vielä hyppäsi sen hypyn väärältä puolelta joten hyl. Toinen rata olikin sitten paljon vaikeampi, tuntui että liian vaikea meille. Radalla oli kohtia jotka vaati valssia mutta niihin oli tosi vaikea ehtiä jos ei ollut kovin irtoava koira. Keinu oli toinen este ja Liina juoksi heti sen läpi, minkä takia jäin vähän jälkeen ja olin valssissa myöhässä ja siitä rima alas. Sitten alkoikin ongelmat, sylkkärintapainen epäonnistui ja Liina kiersi hypyn ja lopulta meni sitten pituudelle kun piti mennä hypylle. Menin kuitenkin radan loppuun treenin vuoksi. A mentiin kahdesti, siinä eka kerralla otti tosi hyvän kontaktin ja lähti luvalla mutta toisella kertaa tuli niin vauhdilla ettei voinut pysähtyä. Laitoin sitten maahan ja vapautin siitä. Huh mitä sähellystä. Viimeinen rata oli onneksi sellainen, että siellä ehti joka paikkaan (tuomarina Anne Savioja) eikä tarvinnut huolehtia muusta kuin selkeästä ohjauksesta. Kontaktit päätin nyt ottaa kunnollla. Radalta tuloksena ihan siisti nolla, meidän eka kolmosista! Kontakteilla meni aikaa ja kepeillä annetaan vieläkin muille tasoitusta, mutta muut kuviot meni ihan kivasti. Linkki rataan.

Lulu on puhjennut kukkaan ✿

2011-11-26T21:17:00.001+02:00

Voi että on ylpeä ja onnellinen olo mun pienestä, Lulusta. Se oli tänään purinalla kisoissa aivan loistava! Tuloksena tuplanolla ja sijoitukset 3. ja 2. Joku ruåtsalainen sheltti tuli ja vei sertit nenän edestä, mutta ei se nyt haittaa! Jos Lulu jatkaa samanlaista menoa, saa se varmasti vielä sertinsä.

Keskiviikkona tuurattiin Niinun treeneissä ja jo siellä Lulu väläytteli aivan älyttömän hienoa menoa. Kuultiinpa Niinun suusta mm. "loistavaa!". Lulu irtosi hienosti ja myös sokkarit onnistui tosi hyvin. Tällä hetkellä toimivin palkkaustapa on se, että ensin nostatan virettä vinkulelun kanssa ja sitten palkkaan ruualla suorituksen jälkeen. Thelma ei päässyt mukaan ollenkaan, hyvä että edes pääsi sisälle taloon. Se nimittäin katosi iltalenkillä ihan täysin ja tuli vasta n. tunnin päästä kotiin yltäpäältä hiekassa ja jossain pahassa hajussa (ketun jätökset tms?). Onneksi sentään tuli kotiin, huolestuin jo koska Thelma ei yleensä noin kauan viivy reissuillaan.

Perjantaina molemmat monsterit pääsi taas Markus Laioksen käsittelyyn. Lulu tuli ihan täydellisen kuntoon ja suoraksi, ja Thelmassakin oli jo paljon enemmän joustoa kuin ennen viime kertaa. Lulua ei tarvi ihan heti viedä uudestaan ellei jotain ihmeellistä tapahdu, Thelma sen sijaan nyt on semmonen koira joka vetää itsensä säännöllisesti juntturaan eli Tellun kanssa mennään taas alkuvuodesta oiottavaksi. Oli kyllä jännä nähdä miten heti hoidon jälkeen Thelma asettui sammakko-asentoon, etutassut ojennettuna. Raajoihin oli ihan selvästi tullut lisää joustoa. Hoidon jälkeen Thelmaa on nähty useamminkin sammakkona, kuvan luut ovat mitä osteopaatista jäi jäljelle, hehhe :)

Oikeastaanhan meidän olisi tämä viikonloppu vielä pitänyt ottaa rennosti hoidon jäljiltä, mutta kun oltiin ilmoittauduttu kisoihin ja Thelma on agilityn puutteessa meinannut jo repiä pelihousunsa, lähdettiin me kuitenkin purinalle! Molemmilla radoilla Tellu starttasi ekana ja Lulu vikana. Thelma oli kyllä ratketa onnesta kun se viimein pääsi hommiin. Eka rata kaatuikin vähän liialliseen innostukseen. Kepit oli este nro 5, otin Thelman vähän liiaksi haltuun lähetyksessä ja vaikka se meni oikein sisään, tuli se pois kepeiltä kaahottaen. Otin kepit uudestaan ja poistuttiin radalta koiraa säästäen. Lulun kanssa sitten korjasin virheen enkä ottanut liiaksi haltuun ennen keppejä, menikin tosi kivasti avokulmaan takaaleikkaamalla. Muuten jännitti aika paljon radalla mutta Lulle hanskasi tilanteen ja teki nollan, sijoitus 3.

Toinen rata oli hyppäri, Thelman kanssa oikein kunnon tsemppi päällä alusta asti ja olin miettinyt mielestäni nopeimmat ohjausvalinnat Thelmalle sertinkiilto silmissä. Kierrätykset ei nyt ihan olleet niin tiukkoja kun olisi voinut olla, ehkäpä kuukauden tauko ja osteopaatin hoidot vaikutti siihen, että ei ollut ihan oma taipuisa itsensä. Muutoin kulki kyllä tosi kiltisti, itse vaan mokasin radan viimeisellä putkella missä Thelma valitsi väärän putken pään (linkki). Harmi sikäli mutta toisaalta aika (32,xx) ei olisi ihan riittänyt sertiin joten se siitä! Lululle valitsin oikeastaan joka kohtaan ihan erilaiset ohjaukset. Lululla kun ei pyöritykset niin hyvin toimi, joten mentiin sitten välillä pidemmän kautta mutta ainakin vauhti säilyi. Rataan olen tosi tyytyväinen, ehkä parhaita ratojamme koskaan? Tulokseksi siis nolla ja toinen sija. Näin on Lululla ensi vuoden SM:iin ja MM-karsintoihin vaadittavat tulokset täynnä, anpiliivapöl!! Niin siistii :)
Tässä vielä linkki Lulun ratoihin.

Lululle eka agiserti

2011-11-19T22:50:00.001+02:00

Tänään oltiin Lohjalla Showlink areenalla kisaamassa Lullen kanssa, Tellu ei ollut edes reissussa mukana. Olikin ihan kiva keskittyä Luluun pelkästään, vaikka toisaalta ne pienet ajatusmadot Lulun osaamisesta vähän pyrkivätkin mieleen. Ensimmäinen rata aiheutti jo vähän epävarmuutta, avokulma kepeille minne tultiin suorasta putkesta 180 asteen käännöksellä. Yritin törkkäisyä ja jotenkin olin niin jännittynyt että se ei onnistunut; Lulu meni oikein kepeille mutta tuli sitten pois. Varsinainen hylly tuli sitten sellaisesta kohtaa mitä en vaan osaa ohjata: sivuttaiselta hypyltä. Lulu tuli putkesta ja käännyin pois hypyltä ennen kun se oli kohdalta, meni ohi ja sitten menikin loppukuviot plörinäksi joten poistuttiin suorinta tietä maaliin. Irtosi muuten mageesti loppusuoran (suora putki ja hyppy).

Toiselle radalle päätin ottaa kunnon tsempin ja ohjata ja käskyttää kuten Thelmaa. Se auttoikin, tältä radalta nollavoitto ja se agiserti! Kepeiltä käännyttäessä oli menossa jo pituuden ohi, sai viime hetkellä korjattua ja pituuseste kolisi mutta siitä ei tullut virhettä. Valssit on kyllä taas niin kökköjä että hyh mutta Lulu meni tosi kiltisti ja voitti selkeällä ajalla. Etenemä oli 4,17 m/s.

Kolmas rata oli hyppäri ja siinä Lulu kulki minusta tosi hyvin, itse tein vaan kaksi ohjausvirhettä joista kiellot eli tulos 10 + ya. Pituuden jälkeen pakkovalssissa putkeen päästi jo pienen haukunkin, näistä äänistä mä tykkään! Tyhmä virhe vaan, hypyltä haltuunoton jälkeen en osannut taaskaan ohjata sivuttaista hyppyä. Olisi pitänyt peruuttaa niin että rintamasuunta olisi ollut hypylle. Ja pian perään todella kökkö ja liian voimakas ennakointi välissävedossa mistä se toinen kielto. Loppu meni taas kivasti ja vauhdikasta suoraa. Saatiin jopa kolmas palkinto kun tuloksia oli niin niukasti.

Omat ohjausvirheet potuttaa mutta niitä lähdetään nyt työstämään. Lulun vire oli hyvä ja vauhti myös joten niistä olen iloinen. Täytyy tuo Lulu varmaan joskus viedä näyttelyynkin kun eka serti on plakkarissa.

Tokot edistyy

2011-11-14T09:44:00.001+02:00

Lauantaina oltiin Thelman kanssa Jessica Svanljungin tokotunnilla. Thelma oli huisin pätevä, se on ihan selvästi edistynyt hommassa! Treenit oli sisällä pressuhallissa, Tellu oli ihan intsinä vaikka ei ollut agiesteitä näkyvilläkään. Käytiin ALO-liikkeitä läpi ja keskityttiin varsinkin seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen, eli niihin meidän heikoimpiin liikkeisiin. Tosin seuruu meni tänään tosi hyvin. Jessica neuvoi huomauttamaan koiralle jos se rupeaa keksimään omiaan seuruussa eli lähinnä jos Thelma pysähtyy. Samoin haukkumisesta sitä pitää komentaa, haukkua EI saa! Seisomiseen saatiin hyviä vinkkejä, tehdään nyt niin että heitän namin poispäin ja kun koira tulee kohti, pysäytän ja palkkaan. Välillä niin että pysyy asennossa ja välillä lelu lentää taakse. Selvästi Thelma alkaa jo paremmin hahmottaa seisomista, on sitä nyt kyllä treenattukin eniten. Maahanmeno liikkeestä oli hyvä ja luoksetulo kymppi. Hyvin Tellu jaksoi tehdä puolisen tuntia mutta selvästi jo vähän väsytti kun oli niin paljon ajateltavaa. Hyvä siitä kuitenkin tulee ja toko on nyt kiva laji treenailla kun aksa on tämän kuun tauolla.

Lulu puolestaan on päässyt liitämään. Torstain treenit meni kyllä ihan poskelleen, vesipullo oli vuotanut kassissa ja kaikki tavarat incl. kännykkä litimärkiä, siitä tietysti tuli tosi kiukkuinen mieli. Yritin tehdä Lululla jotain omiani kun Anne ei ollut kouluttamassa, mutta yhtään mikään ei onnistunut, osaksi oman mielialan takia ja osaksi siksi, että Lulu meni ihan omiaan. Tein sitten vaan keppejä muutaman kerran layeröimällä ja sai siitä iltaruuat. Sunnuntaina omavuorolla tehtiin aluksi poispäinkäännöksiä, meni hyvin. Kääntyä Lulu ei vieläkään osaa mutta muuten oli aivan intsinä ja meni lujaa. Tehtiin myös keppejä, pussista poispäinkäännöksellä haki itse tosi hienosti kepit ja pystyin vielä layeröidäkin. Kerran heitin lelun liian aikaisin ja tuli vika välistä pois, tyhmäminä! Ei pidä heitellä sitä lelua. Muut kerrat palkkasinkin etupalkalla ja meni hyvin. Lopuksi pieni keppitemppurata, ensin törkkäämällä sisään 12 keppiä, sitten uudestaan sisään 6 keppiä joiden päässä valssi ja toiset 6 keppiä ja etupalkka. Loistavasti meni, taitava Lulu!

Terrierien päänahkalistaan voidaan lisätä eiliseltä yksi supikoira. Yhtäkkiä molemmat katosi lähellä Saarnilaakson koirapuistoa, siinä pelloilla. Sitten alkoi keskeltä peltoa ihan hirveä huuto, ajattelin että jaahas siellä tapetaan jänistä. Vaan ei, olivat löytäneet supikoiran pusikon keskeltä ja siitä tehtiin rukkasia. Käsittämättömät monsterit noista kyllä kuoriutuu aina tilaisuuden tullen, ei uskoisi! Laitoin molemmille strongholdit illalla pitkällisen mietinnän jälkeen, ettei vaan tule kapi ja toivottavasti ei enää ikinä törmätä moisiin.

Osteopaatilla

2011-11-08T20:08:00.001+02:00

Molemmat monsterit oli tänään Markus Laioksen käsittelyssä. Ensin Thelma: vasen puoli täysin tukossa. Thelmaa hoidettiin n. 45 min ja onneksi hyvin aukesi tukkoisuus, hoidon jälkeen oli koira taas suora ja jalkojen liikerata ei ollut enää rajoittunut. On se kans yks murmeli kun aina itsensä niin jumiin vetää. Uusi hoitoaika saatiin 2,5 vkon päähän ja siihen asti Thelma saa pitää taukoa treeneistä ja kisoista, ainakin agilityssä. Tokossa ei kai tarvi taukoilla, saatiin nimittäin yksäri lauantaille Jessica Svanljungille!
Lulukin pääsi hoitopöydälle, mutta oli paljon nopeampi tapaus, aikaa Lulun ristiselän ja keskiselän jumien avaamiseen tarvittiin vain n. 20 min. Jumit oli kuulemma mekaanisia eli jostain tällistä syntynyt ja sitten on vaan vähän vetänyt koiraa vinoon mutta ei mitään sen vakavampaa. Lulu sai myös uuden hoitoajan mutta sillä ei tarvi sen kummemmin taukoilla, pari päivää nyt vain vähän rauhallisempaa menoa ja viikonloppuna voidaan jo taas treenatakin jos halutaan. Tuli muuten mieleen, että jokohan se juoksukin nyt alkaisi kun on ristiselkä käsitelty? Jäämme odottelemaan.

Kisaton viikonloppu

2011-11-07T14:44:00.003+02:00

Kylläpä viikonloppuun mahtuukin monta (toimetonta) tuntia kun ei niitä vietä agilitykisoissa. Unohdin ilmoittautua HSKH:n kisoihin joten tälle viikonlopulle ei ollut suunnitelmissa kisoja tai muitakaan reissuja. Sanoisinpa jopa että vähän tylsää! Piti heti katsoa loppuvuoden kalenteria ja suunnitella viikonloput niin ettei vastaavaa vahinkoa kovin äkkiä taas sattuisi. Lulun juoksut ei vieläkään ole alkaneet joten sitä voi vielä ilmoitella kisoihin, Liina sen sijaan loukkasi jalkansa ja sai antibiootit joten se on antidoping-sääntöjen takia ainakin kuukauden poissa pelistä. Thelman kanssa jatketaan hyppysertin metsästystä ja katsotaan jos otetaan joku agiratakin jossain vaiheessa.

Jotta ei ihan tylsyys iskenyt, käytiin treenaamassa sekä la että su. Lauantaina nautittiin ihanan pitkästä ulkokaudesta, eipä joka vuosi enää marraskuussa treenata ulkona kuivassa +6 C kelissä, ihanaa! Kun syksy on jatkunut näin pitkään, ajatus talvesta alkaa ahdistaa yhä enemmän. Nautitaan nyt kuitenkin tästä lumettomuudesta niin kauan kuin mahdollista. Lauantain teema oli takaaleikkaukset. Thelma menee ne hyvin, Lulu puolestaan kääntyy takaaleikkauksella(kin) huonosti. Ainakaan kahtaa tiukkaa leikkausta sillä ei oikein mahdu tekemään.

Sunnuntaina tehtiin sisätreeneissä puomia missä oli putki todella lähellä ylösmenoa ja lähetys puomille piti tehdä sivulta. Ei kyllä kumpikaan terrieri kuunnellut mitään suullista käskyä, vaan olivat joka kerta putkessa ellen antanut todella selvää käsiapua puomille. Tein molemmilla myös erikseen keinua ja Lulu sai taas ruokansa kepeiltä (meni huikean hyvin!) ja Thelma sai ruokansa hyppysuoran päässä (eteen-lähetysharjoitus). Lulu oli muuten taas ihan pentumaisen hassun hauska, ei pysynyt hetkeäkään aloillaan vaan tarjoili jokaista estettä jos tuli hetken tauko.

Huomenna molemmat territ pääsee Markus Laioksen käsittelyyn, mielenkiintoista kuulla onko Tellussa jumia ja eritoten kiinnostaa Lulun tilanne, se raukka kun on välillä ihan kelpien heittopussina. Sitkeästi se kuitenkin aina ponnahtaa jaloilleen ja pistää vastaan itseään kaksi kertaa isommalle ja painavammalle Pumalle.

My lovely lady Loulou

Pikakelausta

2011-11-02T12:53:00.003+02:00

Niin paljon ollaan touhuttu ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Viime viikolta muistuu ainakin mieleen Lulun torstaitreenit. Siellä tehtiin muunnelmaa Annen kisaradasta joka sisälsi paljon käännöksiä. Aloitin taas todella löysästi ja Lulu veti kurvit pitkiksi. Sitten uusi kierros ja vähän ohjausta peliin, ja kyllähän rupesi kääntymään! Ei se ole mistään muusta kuin ohjauksesta kiinni, ja Lulun kanssa pystyy ja pitääkin kunnolla ennakoida. Sehän on opetettu ihan erilailla irtoamaan esteille kuin Thelma, joten Lulun kanssa ei pidä pelätä että se kääntyy hypyiltä pois kuten Tellu. Myöskin jaakotus oikeasti auttaa Lulun kurveissa. Joten nyt vaan kunnon ohjausta kehiin! Kepit imi tosi hyvin mutta lopussa tuli virheitä, jätti viimeistä väliä pujottelematta mihin vaikutti oma layeröinti, putken läheisyys ja varmaan sekin että Anne seisoi keppien päässä. Saatiin onnistuneitakin toistoja. Lopuksi vielä kepit muutaman kerran ruokapalkalla.

Viikonloppuna treenattiin Thelman kanssa. Ensin lauantaina Lentsun tokoyksäri. Katsottiin seuraamista ja seisomista. Seuraamiseen sain neuvon palkata perusasentoon eli pari askelta seuruuta (vuorotellen lyhyitä ja pitkiä pätkiä), pysähdys ja palkka. Seisomista tehtiin kahdellakin tavalla. Ensin etupalkalla, eteen laitettiin lelu, sitten koiraa pannasta kiinni, käsky, irti pannasta ja vapautus eteenpäin. Etupalkkaa voi viivyttää tai käydä laittamassa kun koira seisoo, sitten takaisin koiran luo ja vapautus lelulle. Takapalkka taas toimi niin, että annettiin käsky "seiso" ja samanaikaisesti heitettiin lelu taaksepäin, oman liikkeen piti jatkua. Tehtiin näitä useampia toistoja ja kyllä Tellu alkoi jo paremmin jäädä seisomaan. Lentsulta myös hyvä vinkki kisatilanteeseen, jos ei olla ensimmäinen lähtijä niin kannattaa käydä katsomassa liikkeiden paikat etukäteen ja siirtyä heti sinne odottamaan. Näin tulee vähemmän odottelua, eli Thelman tapauksessa toivottavasti vähemmän haukkua ja sähläystä.

Sunnuntaina oli Thelma-tädin syntymäpäivä! 8 vuotta, eikä suotta. Mitään mummo-termejä on kyllä Thelman kohdalla ihan turha käyttää, ja tätiksikin sitä kutsutaan vain siksi, että meillä asuu sen siskontytär. Synttärien kunniaksi Thelma pääsi peräti kaksiin aksatreeneihin! Ensin laatutreeniä Jaakon valvovan silmän alla Turussa. Thelma oli tosi tosi taitava ja päästiin rata (28 estettä) loppuun, ehdittiinpä vielä kokeilla eri vaihtoehtojakin. Kaikenlaista jännää radalle mahtui, kuten niisto-poispäinkääntö-layeröinti. Että silleen! Mahtavat treenit oli! Siitä jatkettiin takaisin kotiin ja sporttikoirahalliin. Päätin tehdä vähän hyppytreeniä, setpoint muutaman kerran ja sitten 5 hypyn suoraa. Lulukin teki nämä ja lisäksi puomia, joka oli vissiin häiriön takia taas aika hidas (puomin alla ja vierellä oli pahviseiniä ja muita esteitä). Lopuksi molemmat sai tehdä vauhtirataa, pistin hyppyjä ja kaksi putkea ympyrään ja kaahattiin niitä täysillä molempiin suuntiin muutama kierros. Vauhdikas synttäripäivä päätettiin rättiväsyneinä kotisohvalla. Onnea rakas Thelma, terriereistä parhain!

Kirkkiksen kisat

2011-10-23T20:58:00.000+03:00

7 tuntia ja 7 rataa, siinähän se lauantai vierähtikin ja jalat oli kyllä illalla melko tohjona. Sekin vaikutti väsymykseen että oli taas jotenkin huono olo aamulla enkä saanut syötyä koko päivänä, mutta onneksi agility on niin kivaa että radoista sai aina uuden energiapiikin ja niin jaksoi seuraavan ja seuraavan ja seuraavan... Ensin kisattiin mediradat, Lulu meni kaikki kolme starttia ja Thelma pelkän hypärin. Lulun hyppärillä aloitettiin. Jäin taas vähän katselemaan kun koira menee enkä ohjannut tehokkaasti, sitten lähdin vielä tekemään huonoa valssia mihin en sitä ollut suunnitellut ja peruutin kohti väärää putken päätä, sinnehän Lulu sitten meni. Muuten kulki ihan kiltisti. Thelman kanssa sain paremman tsempin taas päälle ja ohjasin nyt kunnolla, tuloksena hyvä nolla. Johdettiin kisaa ihan viime metreille mutta sitten Anne-Mari länderillään meni vajaalla sekunnilla ohi ja vei hyppysertin nenän edestä. Ensin kiroilin kun siihen meni hyppyvalion titteli, mutta toisaalta, kivahan noita hypäreitä Tellun kanssa on kisata eikä koirakaan todellakaan valita joten Viimeisen Sertin Metsästys jatkukoon.

Kisapäivä jatkui kahdella agiradalla, Anne Savioja oli tehnyt ihan kivat radat missä ei ollut mitään ihmeellisiä teknisiä kikkoja. Jonkin verran putkihässäkkää alussa ja lopussa. Lähdin nyt luottavaisemmin mielin radalle kun kepit on treenattu kuntoon eikä Lulu pettänyt tällä kertaa vaan teki tuplanollan! Ei mitään supervauhdikkaita ratoja mutta iloista Lulu-menoa ja kepit kaikilla radoilla tosi hienot, varsinkin avokulmaan meni aivan mageesti. Puomilla himmasi mitä ei ole koskaan tehnyt, varmaan jäi odottamaan touch-käskyä. Radoista tuli tosi hyvä mieli ja kisaaminen Lulun kanssa tuntui taas hauskalta. Ihana Zhuzhu-hampsteri! Linkki toisen agiradan videoon.

Seuraavaksi oli vuorossa samat radat ihan pienin muutoksin maksikorkeudessa Liinan kanssa. Eka radalla koiralla oli kauhea hööki päällä, tuli kontaktit niin lujaa ettei vaan keretty kunnolla pysähtyä, sekä A:ta että puomilta virhe. En edes tajunnut tuota radalla, Liina kun ei hyppää vaan jotenkin sitten astuu yli. Kiva oli että viimein saatiin aika ilman kieltoja tai muuta sähellystä ja kyllä se oli oikein vertailukelpoinen ja ihan siellä top5-sakissa. Toinen agirata meni vähän kangerrellen, heti 4 hypyltä kielto kun koira tuli putkesta ja jäi vähän kysymään hyppyä. Sitten otti vielä todella mojovan lentokeinun. Meinasin ottaa uusiksi mutta ajattelin sitten, että turha tehdä koiraa epävarmaksi ja jatkettiin rata ihan kivasti loppuun asti. Kepeillemenon tein samoin kuin Lululla päällejuoksulla ja toimi Liinallakin hyvin. Viimeinen rata oli hyppäri, aika kovin jo väsytti tässä vaiheessa mutta päätin lähteä "kaikki-tai-ei-mitään"-mielellä radalle ja vetää asenteella. Tämä olikin tosi hyvä rata, yksi rima vaan tuli alas välistävedossa kun koira tuli hypylle niin tiukasti. Kepeiltä en päässyt irtoamaan joten en ehtinyt valssaamaan suunnitellusti ennen suoraa putkea, tein siinä sitten takaaleikkauksen mikä pyöräytti Liinan putken suulla väärään suuntaan, siitä ylimääräinen pikku lenkki. Lopussa irtosi hyvin putkeen ja sain tehtyä sokkarin putken päähän. Tästä radasta jäi hyvä mieli, nollakin oli jo lähellä! Linkki videoon.

Tänään territ ovat saaneet pitää vapaapäivää, päivällä tosin Toko-Tekun kanssa tehtiin ruutua ja seuraamista. Lulu sai levätä koska sehän teki eilen raskaimman työnkin (3 rataa). Huomenna se pääsee vielä mukaan Puman treeneihin tekemään vähän keppejä ja seuraavaksi voitaisiin Lulun kanssa ottaa työn alle myös sen käännökset. Nekin varmaan kannattaa opettaa ruualla, selvästi kun tie Lulun sydämeen vie vatsan kautta.

Ulkokausi jatkukoon

2011-10-21T22:09:00.002+03:00

Kaunis syyspäivä tänään, treenattiin ulkokentällä auringon laskiessa. Käveltiin siis kentälle ja takaisin. Molemmat territ teki keskiviikon kotiläksyä eli putkesta ohjaajan näytön mukaan tulemista toiseen putkeen/pussiin. Nyt meni tosi hyvin, varsinkin Lulu oli tosi kuulolla. Rataan kuului myös puomi ja kepit. Lulu treenasi puomia vähän erikseen, nyt ymmärtää ihan hyvin pysähtyä ilman käskyä, vauhtia saa tulla kyllä vielä lisää mutta into on hyvä. Myös kepit meni moitteitta. Kotimatkalla hävisi taas jonnekin metsään. Odoteltiin Thelman ja Puman kans varmaan vartin verran, sitten lähdettiin kotiin. Vein koirat sisälle ja lähdin hakemaan Lulua, se olikin jo menossa taloyhtiön nurkalla kuntopolkua toiseen (väärään) suuntaan. Ota tuosta koirasta nyt sitten selvää, on se niin ufo. Mutta rakas sellainen.

Working Welsh terrier

2011-10-20T18:55:00.001+03:00

Työkoira myyrähommissa

Sanon aina, että Thelma on working welsh terrier. Sillä on moottoria ja asennetta ihan joka hommaan, ja miten helpolla sen kanssa on päässytkin. Thelmaa ei ole koskaan tarvinnut opettaa leikkimään tai taistelemaan tai pysymään lenkillä lähellä tai menemään koirien ohi silmää räpäyttämättä, kaikki nämä se on aina tehnyt ihan automaattisesti. Niin mahtava terrieri kertakaikkiaan. Tiistaina käveltiin lauman kanssa Puolarmaariin ja treenattiin hetki nurmikolla tokoa. Thelma teki seisomista ja seuruuta sekä pari luoksetuloa. Seuraaminen paranee koko ajan, mutta kestoa ei ole vielä mitenkään hirveän paljon. Lopussa lyhyt paikallamakuu kolmen koiran kera, kätevää kun on omasta takaa kokonainen rivillinen koiria. Lulu ei tokoile eikä se rallytokokaan varmaan ole meidän laji, joten Lulle sai tehdä vauhtikiertoja pylväiden ympäri ja oli siitä aika täpinöissään.

Keskiviikkona tuurattiin taas Niinun treeneissä Thelman kanssa. Onneksi oli hallitreenit, ulkona nimittäin ukkosti ja satoi rakeita! Thelma oli treeneissä tosi pätevä, kaikki muut kohdat meni tosi hyvin paitsi kerran valitsi selän takaa väärän putken pään kun niitä oli kaksi vierekkäin. Tästä Niinulta huomautus, että tahtoo hakea esteitä selän takaa. Silloin muutama viikko sittenhän me tahkottiin sitä kohtaa missä hypyltä piti tulla ohjaavaan käteen ja Thelma haki koko ajan sitkeästi kepit selän takaa. Voisi laittaa vaikka samanlaisen kuvion, eli kaksi suoraa putkea vierekkäin ja päähän U-putki, siitä sitten U-putken kautta suoraan putkeen niin että varmasti tulee sinne minne ohjataan. Sama treeni tekisi muuten koko porukalle hyvää. Mutta nyt lähdetään vielä metsälenkin jatkoksi Lulun ryhmätreeneihin!

Maanantain kepitykset ja tokotukset

2011-10-18T13:02:00.002+03:00

Jos ei pääse seepra raidoistaan, niin ei pääse Lulu kepeistään. Maanantaina annettiin keppiä Veikkolassa. Aluksi tehtiin lämmittelyiksi hypyillä välistävetoja 4 peräkkäin ja molempiin suuntiin, Lulu meni hienosti. Sitten keppejä häiriöllä. Ensin pujottelua pussin kehikkoa vasten, ei ongelmia. Sitten keppien päähän putken molemmat päät tyrkylle. Ensin meni putkeen mutta sitten rupesi pujottelemaan loppuun asti. Lopuksi vaikein: keppien alkuun putken suut tyrkylle. Tätä tankattiin aika paljon, lähettämällä meni ensin koko ajan putkeen, sitten jatkuvasti toiseen väliin niin että mulla meni hermo ja saatoin sanoa ruman sanan. Törkkäisemällä onnistui mutta ei itsenäisesti hakemalla. Lopulta siirsin putken suuta vähän kauemmas jotta saatiin edes kerran onnistumaan ja Lulu sai iltaruokansa. Olipa vaikeaa!

Thelma ei ollut mukana, enkä treenaillut sitä lainkaan kun se oli jotenkin vähän väsyneen oloinen. Metsälenkillä harjoiteltiin kuitenkin seisomista, alkoi jo tajuta. Tässä analyysiä vähän mitä meidän ALO-liikkeille kuuluu ja mitä pitää treenata:
1. Luoksepäästävyys: ei ongelmia
2. Paikalla makaaminen: tilanne hyvä, pitää harjoitella vielä lisää muiden koirien kanssa ja myös loppuasentoa, ettei nouse istumaan perusasentoon heti kun palaan luokse.
3. Seuraaminen kytkettynä & 4. Seuraaminen taluttimetta: molempiin paljon lisää treeniä, sekä oikeaa seuruupaikkaa että kestoa (sis. palkattomuuden). Käännökset pääasiassa hyvät.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Tämä on kunnossa

6. Luoksetulo: Tämä on hyvä. Lisää häiriötreeniä merkkien kera.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: Tämä on eniten vaiheessa. Harjoitellaan erillisenä seisomista ja sitten yhdistetään seuraamiseen, ensin oma liike pysähtyy ja sitten lopuksi sitä häivytetään.
8. Estehyppy: Täytyy opettaa. Oppii varmasti nopeasti, tarkoitus on laittaa targetit esteen mol puolin ja lähettää targetille edestakaisin. Este-käsky. Loppuasentoa hiottava (seiso-istu).
Ensi vuoden alusta voisi kokeilla koepaikkaa, vai onkohan edes talvella tokokisoja? No joka tapauksessa, 2012 tähdätään Tellun kanssa tokokokeisiin!

Kahden lajin päivä

2011-10-16T21:10:00.004+03:00

Tänään treenailtiin pariakin lajia ja siihen vierähti puolikas päivää ihan mukavasti. Ensin aloitettiin tokolla. Tarkoitus oli treenata seurakavereiden kanssa kentällä, mutta muita ei sitten tullutkaan paikalle ja päätin vetää treenit Puolarmaarin nurmikolla. Thelma pääsi hommiin, sen kanssa on nyt siis tavoitteena ihan vaan ALO-luokan liikkeet. Aloitin ensin seisomisella lelun kanssa, eli leikitystä, irti, seiso ja vapautus lelulle. Ei toiminut kauhean hyvin kun Thelma menee niin helposti istumaan. Alkoi kuitenkin jo vähän tajuta että haluttiin seisomista. Seuraavaksi seuruuta, paikka alkaa löytyä jo paremmin mutta kesto on vielä huonoa ja palkkaan aika paljon. Palkkaaminen namilla on vaan niin hankalaa, koska Thelma nappaa namin kuin alligaattori joten siinä on sormet vaarassa. Jos taas tiputan namin niin se pomppaa jonnekin maahan ja sitten etsiessä menee tovi. Pitää varmaan palkata sellaisella tuubilla mistä puristetaan ulos jotain herkkua. Seuruun jälkeen tein muutaman luoksetulon, ne on Thelmalla ihan hyviä. Täytyy vaihdella paikallaan seisomista ja karkuun juoksemista. Ihan lopuksi Tepsu sai vielä hömpötellä ruutuun, vaikka se ei alo-liike olekaan mutta kun sellainen oli Pumalle jo valmiiksi laitettu. Ruudun pystyttämisen ajan Thelma oli paikallamakuussa kiltisti. Haukkuminen oli muuten aika vähäistä näissä treeneissä, varmasti se auttoi ettei agiesteitä ollut näkyvillä. Hyvin sai puolen tunnin tokoilu Tellun väsyneeksi ja se saikin odottaa autossa meidän hallivuoron ajan.

Tokotreeneistä nimittäin vaihdettiin agilityyn. Treenattiin koko lössillä (Lulu, Puma, Piira ja Liina) samat tekniikat eli pakkovalssi ja niisto. Lulu oli kaikkein taitavin! Lopuksi se sai mennä kaksi kertaa kepit ja hyvin menikin! Nyt täytyy ruveta jo lisäämään häiriötä. Otetaan ensi kerralla vaikka MM-kisoista mallia ja laitetaan kepit loppumaan pussin kehikkoon ja putkiakin voisi viljellä lähettyville. Liinan kanssa pakkovalssi sujui hyvin ja niistokin niin kauan, kun mulla oli lelu kädessä. Täytyy siis jatkaa treeneissä lelun kanssa niin eiköhän se jossain vaiheessa ilmankin suju. Lopuksi mentiin vielä lauman kanssa jäähdyttelylenkille, Lulu kaakatti ja käkätti kuin hanhi ja välillä oli pakko laittaa se hihnaan kun meno oli niin villiä. Siinä vaiheessa kun se ajoi metsässä mielestään kettua (oikeasti Piiraa) takaa jahtihaukku raikuen, oli aika lähteä kohti kotia.

Keppiä koko elämä

2011-10-15T21:12:00.000+03:00

Näin voisi ainakin Lulu sanoa. Keppiprojekti on edistynyt selvästi. Maanantaina tehtiin keppejä Veikkolassa, meni aivan loistavasti ja lujaa. Torstaina oli ryhmätreenit ja mentiin taas rataa. Tuli jonkun verran toistoa ja Lulu hiukan hyytyi, mutta pienen tauon jälkeen oli taas ihan iskussa. Lopuksi otin keppejä iltaruuan kanssa, meni ihan oikein joka kerta kepeille mutta ei kestänyt sitä että juoksin lopussa täysillä ohi. Annelta tuli huomautus, että Lulu hyppää kurveissakin ihan keskeltä rimaa, joten perjantaina käytiin ulkokentällä ja Lulu sai ensin tehdä kääntymishyppytekniikkaa W-kuviolla. Sitten otin vielä vähän siivekkeen kiertoja, meni ihan hyvin. Lopuksi vielä 2 x kepit avokulmaan suorasta putkesta, meni paremmin kuin Thelma! Ihanaa että kepit alkaa sujua noin hyvin. Jatkan vielä niistä palkkaamista ruualla ihan normitreeneissäkin mutta akuutein kissanruokaprojekti on nyt päättynyt.

Thelma on ihan kunnossa ja pääsi perjantaina vähän kaahailemaan. Harjoittelin takaaleikkausta kun olen ruvennut tekemään siinä jotain ihmeellistä hartian kääntämistä ja jumittamista. Piti sitten ottaa taitava opetuskoira jonka kanssa pystyy keskittyä ohjaamaan oikein. Menikin ihan hyvin, kun lähdin aikaisemmin leikkaamaan. Ohjaus voi pysyä päällä mutta ei niin että jään jäkittämään hypyn eteen näyttäen hyppyä, vaan siten, että hyppy näytetään ja leikataan ja näyttö pysyy päällä. Thelma meni tosi hyvin, tietysti. Loppuun otin A-esteen kerran, pysähtyi oikein nätisti kun olin sen edellä. Kisoissakin voisi siis yrittää päästä koiran edelle A:lla, suurempi todennäköisyys saada Thelma ottamaan kontaktin.

Olin ilmoittanut Thelman yhdelle hyppyradalle RimA:n kisoihin, mutta kun aikatauluissa maxit aloittivat klo 9 ja medien hyppäri oli klo 20, päätin jättää Tellun kotiin. Lähdettiin vaan Liinan kanssa kisaamaan. Rauno Virta oli tehnyt kivat ja haastavat radat. Tuloksilla ei voi tänään kehuskella (hyl, 10, hyl) mutta ainakin treenattavien asioiden lista kasvoi taas. Kahdella radalla alussa mentiin toinen hyppy takaa eli siihen oli hyvä tehdä joko niisto tai pakkovalssi. Kumpaakaan näistä en Liinalla voi tehdä joten ne pitää nyt ensimmäisenä treenata kuntoon. Yritin pyörittämällä ja molemmilla kerroilla Liina epäröi ja alku oli tosi tönkkö. Tuli siellä sitten muitakin virheitä, esteiden kiertämisiä ja ohituksia, puomilta virhe kun Liina astui sivuun ja kaikenlaista muuta pientä, mutta pääasiassa se kulkee nyt kyllä huomattavasti lujempaa ja rohkeammin kuin ennen joten meno on ihan lupaavaa, vielä kun hiotaan tekniikoita ja esteiden itsenäistä suorittamista paremmaksi niin sitten alkaa varmasti tuloksissakin näkyä.

Agia taas koko elämä

2011-10-10T10:35:00.000+03:00

Huh mikä viikonloppu, melkein voisi luulla että tuli agilityn yliannostus, mutta niin sitä vaan vielä maanantainakin löytää itsensä katselemasta agivideoita. Perjantai ja lauantai kului tiiviisti ruudun ääressä MM-kisoja katsellen ja perinteisesti agi.fi:n chatissa levottomia tsättäillen. Siinä sivussa käytiin perjantaina Liinan kanssa kentällä vähän treenaamassa niistoja ja kontakteja. Sunnuntaina vietettiin ensin 8 tuntia Purinalla kisaamassa ja siihen päälle vielä omatoimitreenit sporttikoirahallilla. Väliajat tietysti kisakatsomossa.

Thelma aloitti sunnuntain kisat hypärillä. Ihanasti oli rimat 35 cm:ssä. Thelmalle puhdas rata, ei mikään kauhean nopea mutta saatiin sentään 3.s palkinto. Sertiä ei harmi kyllä siirtynyt. Toinen rata oli myös hyppäri, siinä tein loppupäässä rataa yhden virhearvion, otin koiran vastakkaiseen käteen liian aikaisin ja Thelma tuli hypyn ohi. Lopetetiin siihen. Päätin sitten mennä vielä agiradankin kun kerta oltiin vasta 1,5 rataa juostu ja rimatkin oli taas mukavasti 35 cm:ssä. Taas kaatui homma takaaleikkaukseen, en siis oppinut mitään viime kisoista. Thelma ei ymmärtänyt viskileikkauksen yritystä, jouduin tosi lähelle estettä ja koira kierähti esteen takana ympäri ja tuli riman alta. Lopetettiin taas siihen. En viitsi turhaa virheen jälkeen jatkaa koiraa säästelläkseni. Toivottavasti tosin Thelma ei luule että hän on tehnyt jotain väärin. Maalissa saa kuitenkin aina iloisen palkan, olipa radan tulos mikä tahansa. Tellu oli niin reipas koko pitkän kisapäivän, se on mukava kisakaveri.

Liinan kanssa ensimmäiset kolmosen kisat, mentiin kolme starttia. Eka radalla pyöritys muurilla alkoi liian myöhään ja koira kiersi muurin taakse, sain vielä korjattua, mutta sitten otettiin hylly kun tuli hyppyjen välistä kun piti toinen hyppy kiertää takaa. Aloin siinä kääntää hiukan liian aikaisin (sama virhe kuin Thelmalla toka radalla). Toinen rata oli tosi hieno, mutta pussista tullessa huusin vaan "tänne" ja Liinahan tuli suorinta tietä: riman ali! Korjattiin se ja jatkettiin maaliin, tää oli muuten hyvä rata. Viimeinen agirata oli kans sujuvaa menoa paitsi kepeillä. Ensin Liina korjasi linjan kepeille niin että meni väärältä puolelta sisään, ja keppien lopussa teki todella luovan ratkaisun: kääntyi viimeisessä välissä takaisin päin. Enpä osaisi tuollaista edes ohjata jos pitäisi! Siitä tuli siis hyl mutta muuten oli hyvä rata, puomi tosi hyvä! Liina oli aivan innoissaan, haukkuikin jo radalla ja meni hyvää vauhtia, oli kiva kisata sen kanssa.

Lulu oli kisoissa vaan turistina eli joutui raukka viettämään suurimman osan päivästä autossa. Kisojen jälkeen pääsi sitten ensin treenaamaan keppejä kissanruualla, selvää edistystä on tapahtunut. Oli innoissaan ja teki todella hienoja kepeilleimuja! Lopuksi käytiin vielä koko lauman kanssa metsälenkillä ja Lulu ajoi Piiraa takaa metsässä kuin kettua, kauhea jahtihaukku-hanhenkääkätys vaan kaikui. Perillä kotona oli melkoisen väsynyttä väkeä.

MM-kisoista vielä, onnea kovasti Tuulialle & Punssille jotka aivan upeasti saivat maxien MM-hopeaa! Ja mineissä voiton veivät Nicola & Twister-parsoni. Muistelen vaan Nicolan viime talven koulutusta ja kertomuksia Twisterin ongelmista vauhdin rakentamiseksi. Niin se vaan taas nähtiin, että jos jaksaa jatkaa eikä anna periksi, voi todella voittaa jopa maailmanmestaruuden! Antoi taas lisäpotkua ja toivoa projektiin nimeltä Lulu.

Komento takaisin!

2011-10-08T14:12:00.001+03:00

Ei se onnukaan! Vielä torstaiaamuna Thelma nilkutti aamulenkillä niin että säälistä kannoin sitä osan matkaa. Illalla olin viemässä sitä vain pissalenkille, mutta sepä liikkuikin ihan normaalisti. Eikä ole näyttänyt mitään ontumisen merkkejä sen jälkeen. Kai se oli sitten vaan joku tärähdys joka meni itsestään ohi. Huh helpotus!

Lulun kanssa torstaina alkoi meidän talvitreenit Veikkolassa. Kouluttajana on Anne Savioja. Treenikaverit on omasta seurasta ja mukavia, joten leppoisa treenikausi luvassa. Tehtiin ihan kunnon ratapätkää missä oli erilaisia tekniikoita, kepeillä itsenäistä pujottelua ja kaikki kontaktit. Ohjasin Lulua nyt niinkuin Thelmaakin ja hyvinhän se meni! Kepeillä syötettiin taas kissanruokaa ja pujotteli mukavasti, kerran kai virhe sisäänmenossa ja kerran tuli pois kepeiltä, mutta muuten hyvä. Oli ihan reipas eikä toistettu sen kummemmin mitään, yksi jaakotus vaan paremmaksi niin että lähdin aikaisemmin liikkeelle, ja putkelta taas vastaanotto sylkkärillä missä piti liikkua enemmän. Mukavaiset treenit. Ja rentoa kun ei ole nyt mitään kisoja tiedossa, kiva vaan treenailla niin minun kuin Lulunkin mielestä. Lihaskuntoa huolletaan painimalla kelpien kanssa ja villeissä takaa-ajoleikeissä.

Thelma taas sairaslomalle

2011-10-06T11:15:00.003+03:00

Voi harmitus! Eilen oli tarkoitus treenata Thelman kanssa Niinun treeneissä, mutta sporttikoirahallin pihalla kun päästin sen hyppäämään autosta ulos se ilmeisesti jotenkin loukkasi etutassunsa. Rupesi nilkuttamaan tosi pahasti eikä halua edes liikkua. Miten sille voikin aina sattua noita, ja miksi tyhmä minä päästin sen hyppäämään autosta kun se tulee sieltä kuin jännitetty vieteri. Ei auta itku markkinoilla, toivottavasti se nyt pian paranisi ja viikonlopun kisat on tietysti peruttu.

Onneksi oli treenejä varten varakoira mukana, eli Lulu pääsi sitten tekemään. Oli aika kiemurainen rata lyhyillä esteväleillä, mutta selvittiin siitä ihan hyvin. Lulu oli ihan reipas, mutta mun ohjaus oli ihan kuraa. Jotenkin vaan jään katselemaan miten Lulu menee enkä ohjaa, ja sitten se ohjaus on semmoista hyvin varovaista. Eniten Niinu laittoi meidät toistamaan kohtia, joissa pitää aikaisemmin lähteä hypyltä liikkeelle ja ottaa liikkeen suunta seuraavalle esteelle. Ensinnäkin jään odottamaan liian kauan, ja toiseksi liike vie sivulle eikä seuraavalle esteelle. Näihin pitää kiinnittää huomiota. Ja Lulua voi hyvin ohjata samoin kuin Thelmaa, viedä yhtä rohkeasti ja ennakoida. Nih!

Mulla ei ollut Lulun lelukaan mukana kun en ollut sen kanssa varautunut treenaamaan, mutta ihan hyvin se leikki pehmolelullakin ja sai lopuksi nameja palkaksi. Kepit meni hyvin umpikulmaan. Olisi pitänyt palkata niistä, no tänään on Lulun omat treenit Veikkolassa niin otetaan siellä vahinko takaisin. Aikaisemmin päivällä olin tehnyt kotona 12 keppiä kissanruuan kanssa. Tätä ollaan nyt tehty joka päivä. Virheitä tulee vieläkin sisäänmenossa mutta mun mielestä Lulun into pujotella ja hakea keppejä on kyllä kasvanut.

Oppitunteja ja Oivallus

2011-10-02T22:16:00.001+03:00

Joskus kisaradat menee mönkään omien ohjausvirheiden takia, mutta näistäkin virheistä voi toivottavasti oppia. Tänään Turussa kisaamassa TSAUlla, Lululle kaksi rataa ja Thelmalle yksi. Lulun agilityradasta opittua: älä varmistele keppejä liikaa. Menee yliyrittämiseksi, virhe sisäänmenosta. Hyppyradasta opittua: älä tee takaaleikkausta sellaiseen paikkaan missä siitä ei ole hyötyä. Tein saman virheen molemmilla koirilla. Olin ajatellut radan Thelman kannalta, Lulun nyt ehkä olisin vielä voinut pyörittää sisäkautta hyppyä mutta Thelmalle ajattelin takaaleikkauksen olevan nopeampi. Hyppy vaan oli niin kaukana edellisestä esteestä ja lähellä seinää ts. rata ei jatkunut, eikä kumpikaan koirista tajunnut mun takaaleikkauksen ohjaamisen yritystä vaan kääntyi pois hypyltä. Thelma ehti vielä mennä putkeenkin joten sille hyl, Lulun sain vielä ongittua takaisin hypylle, joten tulos 5. Takaaleikkaukset on hyviä sellaisessa paikassa, missä ei ehdi ohjata edestä. Muuten kannattaa miettiä toisenlainen ohjaus. Kyseisessä kohdassa olisi ollut järkevämpää valssata keppien päässä ja ohjata seuraavat rengas ja hyppy sisäkautta. Siinä oppitunti.

Sitten se oivallus. Eka radan jälkeen rupesin kelaamaan, miksi kepit on Lululle niin vaikeat, kun se kuitenkin tekee aina keinun ja esim. renkaan innolla ja pomminvarmasti. Sitten tajusin, että näillä esteillä olen opettanut namin avulla ja koira on saanut paljon toistoja ruuan kanssa. Kepit on A-esteen lisäksi ainoa missä olen käyttänyt lelua. Lululle lelu ei ole yhtä hyvä vahviste kuin ruoka, joten sillä ei ole kehittynyt samanlaista halua tehdä kepit kuin mitä sillä keinulla on. Joten heureka, nyt tehdään se keppikuuri ruuan kanssa, eiköhän ala kepitkin sitten maistua, kirjaimellisesti! Huomenna kaupasta kissanruokaa ja hommiin, olen ihan innoissani mitä tästä voi vielä kehittyä, jee!

Muista muistaa

2011-10-01T15:49:00.003+03:00

Täytyy heti tuoreeltaan kirjoittaa muistiinpanot Nooran koulutuksesta. Olin varannut Nooraltä yksärin, kun ajattelin että hänellä on kokemusta tuollaisen vireeltään vähän haasteellisemman terrierin koulutuksesta niinkuin Lulu. Ja sainkin paljon ajateltavaa. Eniten harjoiteltiin leikkimistä ja vireen rakentamista. Noora neuvoi, että voisin itse olla leikissä vähän rauhallisempi ja pitää taistelusessiot vähän lyhempinä. Luovutus irti-käskyllä, sitten vähän patoamista ja lelu pois. Muutenkin tuo patoaminen oli päivän sana ja sitä pitää rakentaa. Näin se kontakti mikä leikkimällä on saatu ei katkea vaan koira haluaa jatkaa. Lähdöissäkin parempi harvemmin jättää koira istumaan ja enemmän tehdä patoamisen kautta lähtö vaikka seisovasta asennosta.

Eniten treenattiin meidän kompastuskiveä eli keppejä. Noora laittaisi Lulun nyt keppikuurille, eli joka päivä keppitreenit jonkun erikoishyvän palkkion kanssa, itsenäisiä vauhdikkaita kepeillemenoja varsinkin avokulmaan. Palkka keppien päähän. Kepeistä pitäisi nyt saada se maailman kivoin asia Lululle, ja esteistä muutenkin. Kun koiralla on himo mennä esteitä, se keskittyy vain niihin ja sitä kautta radat alkaa sujua. Loppuun saatiinkin Lulu menemään ihan mielettömän hieno avokulma kepeille, tuli lujaa ja taipui melkein kaksinkerroin!

Myöhemmin otettiin Lulle vielä takaisin kentälle ja katsottiin vähän sen puomia. Lulu näyttikin parempaa vauhtia kuin ennen, mutta Nooran mielestä nyt ei pitäisi kisata vaan jatkaa puomin harjoittelua jotta saataisiin kunnon vauhdikas puomin suoritus. Lulu teki hetsaten vain alasmenoa, tätä voidaan jatkaa. Yleinen huomio koulutuksen aikana oli se, että en ota Lulua ihan tosissani. Onhan tämä tiedossa mutta en voi sille mitään, että Lulle nyt on niin hurjan söpö ja hassu, ei sitä vaan voi ottaa tosissaan! Se on mun ikuinen kakara. Varmasti mun asenne myös vaikeuttaa etenemistä, pitää vaan muistaa ettei helpota harjoituksia liikaa vaan Lulultakin voi vaatia asioita. Ei pidä myöskään etsiä selityksiä hormoneista tai juoksuista tai muista vaan vaatia koiralta aina sama suoritus ja pitää treeneissä aina joku tarkoitus. Lelusta voisi jo jättää namit pois, koska Lulu leikkii tosi hyvin. Tämä voi vaan mulle olla tosi vaikeaa, kun olen tottunut syöttämään nameja palkaksi leikistä. Täytyy kovettaa itsensä ja jättää namit pois, saahan ne sitten aina tuotua takaisin jos leikkiminen huononee.
Yhteenvetona:

Leikkiessä patoaminen
Lyhyet leikkisessiot
"Mennäänkö, mennäänkö, mennään..."-tyyliset hetsaukset (patoamalla)
Keppikuuri

Pumalle neuvot olivat samanlaiset, silläkin voi tuota patoamista tehdä lelun kanssa, ja ohjaustreenit pitää alusta asti tehdä samoin kuin ne tehdään kolmosluokan koiralle. Ei siis mitään helpottamista omassa ohjauksessa. Namikippoa on hyvä käyttää esim. päällejuoksun opettamisessa, jotta koira pystyy tehdä estesuorituksen vaikka ohjaaja liikkuu jos poispäin. Tällöin koira pystyy keskittymään suoritukseen eikä sillä tule kiire ohjaajan perään. Tämä on varsinkin maxi-koirille tärkeää, koska muuten rupeavat roiskimaan vedätyksissä rimoja tai kiertävät esteet (kuulemma kelpien vika, hmm...)

Tosi hyödyllinen tunti kaiken kaikkiaan. Lulun kanssa varsinkin monet asiat mitä olen tehnyt vähän sinne päin, voi tehdä vielä paremmin kasvattaen koiran intoa. Huomenna kisat, katsotaan miten käy!

Touhuviikko

2011-09-29T09:04:00.003+03:00

Onpa varsinainen touhuviikko taas, melkein joka päivä jotain koiramaista menoa. Maanantaina oli Thelman tokotreenit, tällä erää viimeiset ainakin ulkokentällä. Meillä oli mölli"kisat" eli tehtiin kokeenomaisesti alo-luokan liikkeet. Meni yllättävän hyvin ottaen huomioon, että A) Thelmalle ei ole opetettu yhtäkään liikettä kokonaisena ja B) mulla ei itselläkään ole käsitystä miten liikkeet suoritetaan. Aluksi oli luoksepäästävyys, siitä Thelmalle 10. Paikallaolo (2 min) meni kans hienosti, paitsi kun palasin koiran luo, Thelma nousi istumaan heti. Sen pitäisi pysyä maassa ja nousta vasta käskyllä. Luoksetulo oli hieno melkein loppuun asti, paitsi että ennen sivulletuloa Thelma kävi kiertämässä vieressä olleen merkin. Kuinka terrierimäisen luova ratkaisu! Seuraaminen hihnassa meni yllättävän hyvin! Vissiin auttoi kun en tuijottanut koiraa. Sitten oli seuraaminen hihnatta, nyt yhtäkkiä Thelma ei tajunnutkaan enää mitä tehtiin ja jäi jäkittämään paikoilleen, sain hoputtaa sitä mukaan monta kertaa. Varsinaisen liikkeestä seisomisen se tietysti istui. Liikkeestä maahan taisi mennä hyvin. Hyppyliike oli meille vaikea kun itse en tiennyt mitä siinä pitää tehdä eikä Thelmakaan oikein. Sitä pitää harjoitella lisää. Ja kaikkia muitakin kokonaisia liikkeitä, kyllä me taidetaan kisoihin tähdätä koska ei siitä paljon puutu. Haukkuminen liikkeiden välissä pitää kyllä saada pois, täytyy antaa silloinkin Thelmalle joku käsky jonka alla se on, silloin se ei hauku niin. Oli hauskaa, Thelma on ihana!

Tiistaina käytiin ensin Arkissa, halusin että Thelman korva katsotaan kun se on nyt jonkin aikaa sitä lerputtanut ja korvasta tulee vahaa. Sieltä löytyikin sekä hiivaa että bakteereja, joten Tepsu sai canofite-kuurin. Hyvä että saatiin lääke. Thelma pääsi kotiin lepäilemään ja lähdettiin Lulun kanssa Purinalle epiksiin. Tarkoituksena oli sekä päästä palkkaamaan kepit radalla että harjoitella yleistä virettä, rataan valmistautumista ja kisatilannetta. Tein Lulun kanssa aika paljon erilaisia temppuja ennen rataa ja yritin pitää kontaktia yllä sen kanssa. Kerran muuten temppuilun ohessa kävi ärisemään yhdelle schipperkelle meidän vieressä, kylläpä se nyt on kiukkuinen. Muuten oli kovasti innokas. Kepit oli radalla niin, että sisäänmeno ei ollut mikään hankala mutta koiran piti hakea se itse. Kepit menikin eka kierroksella hienosti, palkkasin patukalla ja juostiin lujaa pois radalta. Pieni tauko, nopea virittely taas temppuillen ja uudestaan radalle. Nyt vedettiin kisanomaisesti rata läpi. Kepit hyvät, puomikin hyvä, tuli jopa niin reippaasti että rupes jännittämään ja annoin vartaloavun pysäytykseen. Muut kuviot hyvin, lopussa oli 360 asteen käännös hypyllä jossa itse olin vähän ulalla enkä sitten ohjannut sitä oikein mitenkään, seisoin vaan paikallani ja taisin vähän suhista, se meni todella pitkäksi mutta päästiin kuitenkin ihanneajan puitteissa maaliin ja voitettiin kisa ainoalla nollalla. Hyvä Lullero!

Keskiviikkona treenasi taas Thelma. Oltiin tuuraamassa Niinun treeneissä. Thelma meni tosi hyvin, eniten jankattiin taas tuollaisia 360 asteen käännöksiä, ensin pituudella ja sitten hypyllä. Molemmissa tärkeää oli että ohjaus pysyy päällä. Mulla on paha tapa tiputtaa ohjaus pois päältä. Pituuden käännös saatiinkin hyväksi, mutta hypyltä käännöksestä Thelma meni jatkuvasti hakemaan keppejä mun selän takaa. Meni sinne vaikka kuinka palkittiin hypyn suuntaan. Loppuviimein Niinun piti mennä keppien eteen seisomaan että saatiin koira oikeaan suuntaan. Huh huh. Tuollaista täytyy harjoitella vielä lisää. Kivahan se on että hakee keppejä noin hyvin mutta pitää myös tulla näyttävään käteen. Hyvät treenit taasen, hallikausi on nyt korkattu.

SERTejä satelee

2011-09-25T17:23:00.002+03:00

Loistoviikonloppu! Lauantaina Liinan kanssa HAU:n kisoissa, hyppäriltä nollavoitto ja SERT kolmosiin.
Tänään Thelman kanssa taas Purinalla. Aikataulut oli puoli tuntia edellä ja kun saavuin, oli jo rataantutustuminen käynnissä. Sain sitten mennä oman tutustumisen lopuksi ja suoraan radalle. Ei siitä sitten mitään tullut, päästiin esteelle nro 4 ja siitä piti mennä putkeen puomin alla, lähetys jäi vajaaksi ja Thelma tuli mun perässä hypäten puomin päältä eli hyl. Poistuttiin sitten radalta suorinta tietä, turhaa Tepsua rasittaa hyllyradoilla. Hypäri oli sen sijaan ihan meidän heiniä; kiemurainen eikä missään kohti oikein voinut päästää koiraa menemään. Alun keppien törkkäys onnistui hyvin, yhdessä serpentiinikohdassa liiottelin vähän meidän linjaa etten vahingoissakaan työntäisi koiraa hypyn taakse, Thelma kun hakee niin hyvin takaakierto-päällejuoksut. Kaikki meni aika nappiin, nollarata ja yllättäen luokan toiseksi nopein. Sijoitus siis 2./34 ja SERT-H! Jihuuuuu!! Ehdin jo iloisena kirmata ympäriinsä että nyt Tepasta tuli hyppyvalio, mutta meillä olikin näköjään toinen niistä vanhoilla säännöillä tehdyistä hyppyradan voitoista käytetty AVA-titteliin joten sitä ei voi tähän enää laskea mukaan, höh. No ei se himmentänyt sertionnea, jos me näin isossa kisassa onnistuttiin ottamaan hyppyserti niin eiköhän me siihen vielä toistekin pystytä. Ajattelin ottaa strategiaksi sen, että tämä vuosi kisataan hyppyratoja ja yritetään saada vielä yksi hyppyserti, ja keväällä sitten jahdataan niitä puuttuvia agiratanollia SM-kisoja varten, jos vaan ollaan kunnossa.

Ylpeä hyppysertin kantaja

Merrier with a terrier

2011-09-24T10:52:00.001+03:00

Lulu piristää päivän kuin päivän :)

Kyllä se (ihan oikeasti!) treeneissä osaa

2011-09-21T16:41:00.000+03:00

Kauden viimeiset tiistaitreenit oli tällä viikolla, sniif! Oli kyllä niin mahtava ryhmä, kaikki oli motivoituneita ja kannustavia ja kaikki myös silminnähden edistyi kesän aikana. Kouluttajatkin oli aivan huippuja, kiitos Mia & Pia! Lulun kanssa tavoitteina oli parantaa koiran vauhtia, virettä ja teknistä osaamista, ja kaikki nämä tavoitteet on täyttyneet, melkein yli odotusten. Lulu väläyttelee jo hienoa vauhtia, on aivan innoissaan, vetää lelusta kuin kunnon terrieri ja osaa teknisestikin paljon. Tämä siis kaikki treeneissä, kisoissahan mulla onkin ihan eri koira käsissä.

Vaikka treeneihin on aina ollut kiva tulla, tällä kertaa ei ollut yhtään treeni-intoa, kun viikonloput pettymykset painoi vieläkin. Itse treeni meni kuitenkin ihan huisan hyvin. Kepit ei tuottanut mitään ongelmia, vaikka kerran painostin koiraa aika läheltä, ja lopussa vielä tein kepeillä takaaleikkauksen ja juoksin täysiä ohi. Kyllä se totta totisesti osaa! Puomikin meni hienosti, samoin sarjaeste sivuetäisyydellä. Ainoastaan yksi vekkauskohta oli sellainen missä työnsin koiran joka kerta takaakiertoon, sitten kun jätin vekkaamatta meni ihan hyvin. Hyvät treenit siis taas kerran, ja tuli kuitenkin sellainen olo, että kyllä Lulu on oikeasti ihan taitava ja hirveän innokas. Kun vaan tuo koira saataisiin kisaradallekin niin se olisi ihan huippu. Ehkä vielä joskus...

Thelma sai tehdä vaan pari kertaa A-esteen ja vähän siivekkeiden välistä kaahaamista. En viitsi sillä nyt enempää treenailla kun viikonloppu oli aika rankka ja sunnuntaina sillä on taas kisat. Maanantaina Tepsu oli kyllä tokotreeneissä ja se oli aika mainio. Tehtiin uutena liikkeestä maahanmenoa ja istumista. Oltiin parkkiksella joten ei esteiden lähellä, mutta Tepsu oli aika intsinä siltikin. Maahanmeno oli vaikea, se tekisi sen aina mieluiten suoraan edessä eikä sivulla. Tätä jankattiin aika paljon ja alkoikin sujua. Liikkeestä istuminen oli paljon helpompi. Pitää vaan antaa rauhallinen käsky "is-tuu" eikä sylkäistä "stu!". Lisäksi Täti teki vähän ruutua, silloin oli jo aika pimeä ja lähti enemmän hakemaan vaan tötsiä, mutta targetin muistuttelun jälkeen meni jo suoraan ruutuun ja kaukaakin. Tänään tein vielä kotona liikkeestä maahanmenoa ja istumista ja nyt olikin aivan loistava! Täytyy tehdä niin, että teen ensin paikallaolleen perusasennosta maahan ja sitten vasta yhdistän seuruun siihen mukaan. Thelma on kyllä ihan innoissaan myös tokoilusta joten siitä meille on tullut uusi kiva harrastus. Tokoryhmäkaveri ehdotti jo, että menisin Thelman kanssa BH-kokeeseen. Voisihan sitä harkita...

Piirimestikset vuosimallia 2011

2011-09-19T11:13:00.001+03:00

Tämän vuoden piirimestaruuksista jäi käteen Thelman osalta pieni harmitus, koska yllättäen ois voitu olla mestareita jos olisin tsempannut (Thelma oli aivan super!), ja Lulun osalta hirveä pettymys, kun siitä ei vaan ole kisakoiraksi. Mutta takaisin lauantaihin! Ensimmäinen kisa starttaili yhdentoista pintaan, ja oma olo ei todellakaan ollut paras. Joku hirveä vatsakatarri iski ja pieni orastava flunssanpoikanen turrutti pään, joten en ollut ihan skarppina radalla. Tämä kostautui erityisesti Thelman kanssa, muuten hieno rata mutta A-esteellä en ohjannut niinkuin suunnittelin, juoksin vaan pakoon, ja saatiin kontaktivirhe A:lta (video). Pahus!! Lulu puolestaan lallatteli radalla taas ihan omiaan; lähti ennen lupaa, oli kakkoshypyltä menossa suoraan A:lle, sen sain vielä pelastettua. Kepeillä sen sijaan ihan toivotonta menoa: ensin ei taipunut toka väliin, korjasin ja sitten lähti ennen vika väliä pois. Otettiin kepit uudestaan ja jatkettiin, A:lta sai ison vaihteen päälle ja posotti yllättävänkin reippaasti aina puomille asti missä ei myöskään odottanut vapautusta vaan jotenkin räpelsi siitä pois ja kielto seuraavalta hypyltä. Maalissa en ollut ihan varma tuliko edes tulosta, mutta oltiin sitten kerätty 15 virhepistettä ja yliaikaa. Tässä vaiheessa vielä nauratti, kun jotenkin rata oli niin tyypillistä klovni-Lulua. Hypärin jälkeen ei enää naurattanut. Kepeille meno oli vaikea avokulmaan ja siinä halusin takaaleikata. Meni kyllä kepeille oikein mutta jatkoi siitä suoraan sivulle katsellen että oisko täällä joku kivempi este kuin kepit. Korjasin kepit, niiden jälkeen käännyttiin putkelle jossa oli kovasti menossa mun selän takaa väärään päähän. Sain vielä pelastettua, pieni pätkä päästiin ihan mukavasti kunnes yhdessä takaakierto-kohdassa tuli 2 kertaa riman (45 cm) alta ja sitten pääsikin sylikyydissä pois radalta. Tuo takaakierto oli aika samanlainen missä joskus treeneissä ja kesällä kisoissa meni riman alta, pitääpä harjoitella se nyt kuntoon. Mutta muuten aloin jo todella pettyä Lulun asenteeseen. Ärsyttää koira joka osaa mutta joka ei jostain syystä tee niinkuin on opetettu. Ohjauksella en aina voi vaikuttaa asiaan, vaikkapa silloin kun Lulu päättää jättää kepit kesken, en pysty siihen mitenkään vaikuttamaan. Olen sen kanssa niin aseeton että ottaa päähän! Viimeinen rata oli joukkuekisa, siinä TAAS tuli kepeiltä pois ennen aikojaan. Jo nyt on prkl. Olin niin pettynyt Luluun! Kaikki tavoitteet tai toiveet menestyksestä olen sen kanssa jo haudannut, mutta että se ei voi edes tehdä niinkuin on opetettu! Kaikki se aika ja vaiva mitä olen sen kouluttamiseen laittanut on näköjään yhtä tyhjän kanssa. Onneksi en ole nyt ilmoittanut sitä kisoihin, odotetaan niitä saamarin juoksuja (jospa tämä omapäisyys johtuisi hormoneista?), sitten ajoitetaan sterilisaatio jonnekin juoksujen jälkeen ja katsotaan olisiko siitä apua.

Onneksi on sentään Thelma, minun luottoratsuni ja maailman parhaalla työmoottorilla varustettu agiwalesi. Se on niin ihana kun sitä ei tarvi viritellä, sen kun ottaa mukaan radalle ja voi olla varma että se aina antaa parastaan. Näköjään kahdella erilaisella koiralla kisaaminen on hankalaa, keskittyminen yhteen on toiselta pois ja näissä kisoissa "kärsijä" oli Thelma. Lulua kun joutuu viritellä ennen rataa ja se on aina sellaista tasapainottelua ja vie todella paljon resursseja itseltä. Eka radan virhe oli ihan sitä, etten pystynyt kunnolla keskittymään Thelman rataan. Hypärillä keskittyminen oli parempi, siinä Thelma teki ihan hienon nollaradan, yksi kaarros tosin meni pitkäksi. Aika oli mooonta sekuntia kärjestä, mutta olin silti tyytyväinen, me tehtiin se mihin pystyttiin. Yllättäen meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja meille ojennettiin piirimestaruuspronssia! Tämä kylläkin sitten peruttiin myöhemmin, järjestäjät oli tehneet virheen tuloslaskuissa ja oltiinkin oikeasti neljänsiä. No ei se enää paljon sitten harmittanut, enemmän harmitti se, että en pitäytynyt suunnitelmassa agiradalla ja ohjannut sitä hemmetin A-estettä. Ilman sitä virhettä oltais piirimestareita. Mutta jos tätillä ois munat se olis setä, joten jossittelu ei taaskaan kannata. Joukkueradalla päätin sentään ottaa A:n kontaktin kunnolla, Thelma tuli taas A:n niinkuin juna, ilman aikomustakaan pysähtyä mutta raapaisi sentään juuri ja juuri kontaktialueelle (ei se agiradallakaan jäänyt kuin kynnenmitan päähän). Kepeillevienti aivan upea ja muutenkin Tellulta taas hieno nollarata. Joukkueen sijoitus oli neljäs, kun Lulun virheet jäi voimaan.

Piirimestaruus ois ollut sikäli kiva, että se olisi menolippu suoraan SM-kisoihin. Nyt pitää vaan kerätä niitä nollia. Mutta kyllähän se Thelmankin leppoisalla kisatahdilla onnistunee (4 puuttuu)... varsinkin kun nyt aion kisata vain Thelman kanssa jotta voin kunnolla miettiä radat ja ohjaukset sen kantilta, enkä tuon yhden pellen. Tässä onkin nyt ollut aika monta kisaa Thelmalle, mutta sehän rrrakastaa hommaa ja fysiikkakin tuntuu pelaavan ihan hyvin joten levätään sitten talven tullen.

♥ Maailman paras Thelma ♥

Liina ja Niina-Liina

2011-09-18T14:59:00.001+03:00

Kiitos Nina että sain lainata Liinaa Niina-Liinan treeneihin! Ü
Perjantaina suoraan töistä Ojankoon, ensin siellä lenkki oman lauman kanssa ja sitten Niinun treenit Liinan kanssa. Oli huiput treenit, Liina kulki hyvin ja päästiin peräti esteelle nro 26. Otettiin kahdessa pätkässä. Alkupätkässä hiottiin hiukan kuljetuksen jälkeisen pakkovalssin ajoitusta ja siitä käännöstä. Pakkovalssia seuraavissa valsseissa on hyvä muistaa, ettei tarvi hypyn ajaksi kääntyä koiran menosuuntaan vaan vähän peruuttaen liikkua ja ennakoida tulevaa käännöstä. Toinen tärkeä neuvo oli pitää ohjaus selkästi päällä kädellä. Näin pääsin jo alta liikkumaan pois kun koira tuli hypyltä vastaan. Hiottiin myös vähän keppejä. Tahtoi ensin mennä koko ajan toka väliin, mutta kun tein sylkkärin oikeaan kohtaan, onnistui kepeillevientikin. Niinu neuvoi kannustamaan Liinaa kepeillä, se menee ne silloin ripeämmin ja epäröinti poistuu. Kaikenlainen eyeaaminen on nyt kiellettyä jotta saataisiin se kepeiltäkin pois.
Toisessa pätkässä hiottiin ensin kohtaa, missä piti jaakottaa ja sitten lähettää koira A-esteen taakse suoraan putkeen. Putken jälkeen piti tehdä päällejuoksu hypyllä ja taas suoraan putkeen. Jaakotus meni hyvin ja kun sain lähetyksen suoraan kohti putkea enkä kääntynyt kohti A:ta, meni sekin kohta oikein. Päällejuoksuun tuli tosi kiire ja väkisinkin yritin peruuttaa siinä. Ihan lopuksi tehtiin vielä poispäinkääntöä, siinä koira pitää yhdellä askeleella ottaa pois hypyltä eli ohjaajaan päin, sitten selkeästi vastakkaisella kädellä käännetään koira poispäin. Aika monta toistoa tehtiin ennenkuin saatiin lopuksi onnistumaan tosi nappiin. Näitä ei olla Liinan kanssa koskaan tehtykään, mutta sehän on aika looginen ohjaus koiralle jos vaan ohjaaja on selkeä. Hyvät treenit, näillä opeilla kisataan viikon päästä!

Liukas Lulu-luikku liitää lujaa!

2011-09-14T13:24:00.001+03:00

Lulu on päättänyt näköjään tehdä juoksut juoksemalla lujaa. Vai juokseekohan se kenties juoksuja pakoon? Eilen se oli treeneissä niin liukas pieni saippuapalanen, että! Kurvit meni pitkiksi mutta ei hidastanut ollenkaan, putkiltakin sain sitä kalastella kaukaa. Kepit meni aivan upeasti! Saatiin putkeltakin kurvit pienemmäksi kun hain sitä enemmän putken suulta. Kerran hukkasin koiran ja se törmäsi renkaan telineeseen, onneksi terrieri on kovaa tekoa eikä haitannut menoa muuten. Yhtä takaakiertoa sokkarin kanssa hiottiin vähän että saatiin siihen parempi käännös, ja kyllä se paranikin. Puomilla oli laatikko, olin alkulämpäksi tehnyt laatikkoleikkiä, mutta radan osana Lulu sitä vielä ihmetteli. Eniten kai sitä ihmetytti kontaktikäskyn puuttuminen. Otin lopuksi vielä puomia erikseen, laatikolla ja ilman, meni ihan mukavasti. Lulu on kyllä niin ihana kun se on tommonen taskuraketti, pennunkin kanssa se vetää ihan hurjaa rallia. Sitä ne hormonit teettää.

Thelma sai myös tehdä vähän, kaahattiin suoria putkia ja hyppyjä ilman rimoja. Tein poispäinkäännöksiä, meni tosi hienosti jopa kepeille. Treenit säästyttiin vielä kuivin jaloin mutta jäähkälenkillä taivas aukenikin oikein kunnolla ja sade piiskasi. Polku takaisin parkkipaikalle oli muuttunut joeksi. Syksy on täällä.

Treenejä Evan kanssa

2011-09-13T11:28:00.004+03:00

Eva oli käymässä Belgiasta kylässä viikonlopun ja treenattiinkin sitten joka päivä, sääkin suosi kun aurinko porotti ja oli t-paitakelit. Lulu treenasi myös aamusta iltaan junaleikkiä juoksuisen Chiqi-sheltin kanssa, mutta ei vieläkään ole aloittanut omia juoksujaan. Perjantaina oli seuran kurssitoimikunnan "palkkiotreenit" jotka siis veti Eva. Menin Lulun kanssa kolme ensimmäistä pätkää. Näissä harjoiteltiin lähinnä suorilta putkilta ohjauksia ja kepeillemenoja. Lulu ei tehnyt yhtään virhettä kepeillä, hieno koira! Muutenkin meni oikein mukavasti. Viimeiselle lyhyelle harjoitukselle otin Thelman kun en halunnut tylsyttää Lulua. Thelma veti tietysti aivan mahtavasti. Välissä käytiin kotona nukkumassa ja lauantaiaamuna kokoonnuttiin taas kentällä, tällä kertaa mukana oli myös Niinu. Tehtiin aluksi perjantain harjoituksesta yksi pätkä ja sitten Jaakon radasta pätkää. Siinä saikin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Thelma oli hyvässä vedossa ja oli kiva treenata.

Seuraavaksi siirryttiin Ojankoon missä Eva veti kurssin HSKH:lle. Osallistuin jälkimmäiseen ryhmään Liinan kanssa. Taas harjoiteltiin suorilta putkilta kääntymisiä ja omaa sijoittumista. Liina meni tosi hyvin ja saatiin myös kepeille hyvä vinkki. Thelma huusi autossa koko ajan kun näki minut kentällä joten otin sen vielä tekemään vähän puomia namitargetilla niin että jäin itse taakse, meni tosi reippaasti mutta ei malttanut aina odottaa vapautusta. Tajusi kyllä virheensä ja huvittavasti kävi korjaamassa sen ilman pyytämistäkin (takaisin kontaktille ja asentoon).

Sunnuntaina käytiin sitten kokeilemassa taitoja kisoissa, Hyvinkäällä kaksi starttia Liinan kanssa. Hyvinkään halliin on hankittu kisakentän osuudelle uusi keinonurmi joka oli todella liukas! Liina veti useammankin kurvin pitkäksi juuri tuon liukkauden takia. Ensimmäiseltä radalta luulin meidän tehneen nollan mutta A:lta tuli kontaktivirhe kun vedätin sen nopea aika mielessä. Aika oli kyllä luokan nopein ja sijoitus kolmas joten saatiin suklaata lohdutukseksi. Seuraavalta radalta tuli sitten oikeasti nolla ja voitto (video). Renkaalla olin auttamatta myöhässä mutta sain pelastettua koiran oikeaan putken päähän. Kurveja meni pitkäksi mutta ne laitetaan kyllä liukkaan alustan piikkiin (enkä kauheasti uskalla ennakoida kun välillä Liina arpoo noita hyppyjä). Kovasti myös luulin juokseneeni täysiä mutta video paljastaa suoranaista lönkyttelyä, joten tästä lähin pitää jo rataantutustumisessa katsoa sellaiset suorat kohdat missä voi lisätä vauhtia, ja päättää kohta missä pitää olla ennen koiraa ja myös kiirehtiä sinne. Ettei mene lönkyttelyksi. Nyt meidän ajat oli sellaista 4,1 m/s, pitäisi ainakin 4,5 m/s olla jos kohta kolmosissa halutaan menestyä. Kepeillä menee vieläkin kyllä paljon aikaa mutta suorilla voidaan sitä kuroa vähän kiinni ja käännökset Liinalla on yleensä pienet, jos vaan pohja on hyvä.

Loppuviikoksi on luvattu runsaita sateita joten katsotaan kuinka treenailut onnistuu. Tiistaitreenejä on enää 2 kertaa jäljellä, ihan ikävä tulee meidän kivaa ryhmää. Lululla toivomuslistalla on kääntymistreeniä, sitä aloitinkin jo pihalla naksun kanssa. Onneksi kaikki talven treenivuorot on nyt selvillä, Lulu treenaa Anne Saviojan ryhmässä torstaisin ja lisäksi mulla on omatoimivuoro Sporttikoirahalliin sunnuntaisin. Ei tarvi vielä talven tulla mutta päästään edes sateilta suojaan.

Nopein nolla voittaa

2011-09-03T20:52:00.000+03:00

Rupesi jo potuttamaan oma huono tuuri, kun hyppyserti jäi tänään TSAUn kisoissa Thelmalla yhden riman ja Lululla 0,3 sekunnin päähän. Mutta järkeillen, säännöt on kaikille samat ja nopein nolla voittaa, joten pulinat pois. Ehkä omallekin kohdalle joskus osuu nipinnapin voitto.

Thelman radat
Ensimmäisenä mentiin agirata, joka oli mun mielestä aikamoisen kinkkinen (tuomarina Asko Jokinen). Tuntui etten ehtinyt edes kunnolla tutustua rataan. Oli etenkin putkiansaa ja -jarrutuksen paikkaa. Thelmalla meni parikin kurvia luvattoman pitkäksi oman löperön ohjauksen takia, jotenkin en vaan uskalla kisoissa tehdä niitä kunnon ohjauksia. Muuten selvittiin kaikista vaikeista kohdista puhtaasti, ja sitten oli enää vuorossa loppusuora; A-este, pituus ja hyppy suorassa linjassa. A:lle tullessa oli mielessä nolla ja epävarmuus siitä ottaako Thelma kontaktin. Tämä epävarmuus heijastui koiraankin niin, että se ohitti A:n. Tyhmä kielto siis tältä radalta. Otti kyllä sitten A:n kontaktin oikein hienosti.
Hyppäri meni nappiin ja sain pinkoa oikein kunnolla suorien putkien välissä. Vasta maaliin tullessa näin yhden riman maassa. Se oli tippunut sellaisessa kohdassa kun en edes katsonut koiraan kiirehtiessäni putken suulle pakkovalssaamaan. Olin kuulemma laskenut käden alas ja rimakin oli sitten tippunut. Pahus! Thelma kun ei yleensä koskaan tiputtele. Aika oli luokan nopein, yli 2 sekuntia voittajasta edellä. Ei siis hyppysertiä eikä hyppyvalion titteliä, buhuu!

Louloun rata
Lullen olin ilmoittanut vain hyppyradalle, ja hyvä niin! Agirata ei ollut ihan sen heiniä ja rimatkin tapissa. Lumppa oli autosta otettaessa ihan innoissaan ja veti täysillä kohti hallia. Alkulämmittely, koiran virittely, kepit kerran lämppäesteillä, palkkaus ja sitten radalle. Rata meni kivasti, kepit tosi hyvin, radan päädyn hyppykuviossa meni hypyt melkein sivuttain eli sain sen tulemaan juuri ja juuri oikealta puolelta, ja nollalla maaliin, jee! Sijoitus 2, hyppyserti meni voittajalle sillä 0,3 sekunnin erolla. Olin kyllä huipputyytyväinen Luluun, se oli innoissaan ja kulki reippaasti.

Lohduttavaa on kuitenkin se, että Thelma olisi ilman mun ohjausvirhettä voinut saada kahdelta viimeiseltä hyppäriltä sen sertin. Ehkä meidän on vielä mahdollisuus valioitua silläkin saralla, toivotaan ainakin. Tepu on ainakin hyvässä iskussa ja nauttii täysillä menosta!
Ai niin ja tulihan siitä perjantaina AST:n seuramestari eli ei ihan tittelitön viikonloppu! Tepun rata oli tosi hyvä, se irtosi aivan mahtavasti suorasta putkesta muurille, siitä mentiin kepeille missä se hetken epäröi mutta pysyi kepeillä ja voitti nollalla sekä epikset että seuramestaruuden.
Lulu tuli molemmissa kolmanneksi, rata oli mukavan suoraviivainen ja Lulu juoksi iloisesti, meni hienosti aina toiseksi viimeiselle esteelle, puomille. Siinä se yhtäkkiä pysähtyi keskelle tasaista osaa ja rupesi tuijottamaan yleisöön aidan reunalla. Maarittelin sitä hetkisen, sitten se tuli, juoksenteli jotenkuten kontaktin yli ja okserin yli maaliin. Myöhemmin kuulin että siinä kohdassa oli aidan vieressä häkki joka oli peitetty foliolla ja sitä foliota juuri rapisteltiin kun Lulu kiipesi puomille. Hyvää häiriötreeniä kakaralle ja kiva että sain palkattua sitten heti maalissa.

Walesimestaruudet 2011

2011-08-28T21:44:00.007+03:00

Viikonlopun agilitykimara huipentui Hyvinkäälle ja partasuiden mestaruuskisoihin. Siellä molemmat territ osallistuivat agi- ja hyppyradalle ja näiden kokonaistuloksien perusteella ratkottiin walesinterrierien rotumestaruudet tälle vuodelle. Viimeksi ollaan Thelman kanssa päästy rotumestaruuksista mittelemään vuonna 2008 ja silloin tuomisina oli mestarin titteli. Tänä vuonna ei ihan voittoon ylletty, mutta jotain iloista tapahtui: Lulu sai ekan nollansa kolmosluokassa! Jee, se on siis mahdollista!

Tuomarina toimi Pertti Siimes ja agilityrata ei sisältänyt mitään pahoja ansoja. Lulun puomi oli hyvä ja kepit oli ihan huiput, valssit valui kyllä ja muutenkin koiraa joutui välillä vähän kalastella oikeaan suuntaan, mutta puhtaalla radalla päästiin maalin (sij. 7). Hyppyradalla lähti mun mielestä vielä sähäkämmin matkaan, kepit imi aivan upeasti, mutta sitten jäin varmistelemaan radan vaikeinta kohtaa ja sain Lulun ohi hypystä. Se bongasi edessä olevan putken ja kirmasi iloisesti sinne, eli hylätty suoritus mutta iloinen sellainen. Korjasin hypyn mutta sitten mentiin vauhtisuoraa maaliin. Lulu on vaan niin suloinen pomppukoira! Katsokaa vaikka: video.

Täti ♥

Thelman puolesta nolottaa ja harmittaa ihan kauheasti, ohjasin sitä niin huonosti. Eka radalla jätin ihan katsomatta koiraa ja Thelma kiersi toka hypyn, mikä moka! Puomilla ja keinulla pysähtyi ylös, mikä ihme sitä nyt vaivaa!? Jouduin antaa molemmilla kaksi käskyä ja odottaa reaktiota. Valssien käännökset oli kyllä tosi napakat ja kepit tosi hienot. A-esteen kontaktinkin otti pienehkön painostuksen alla. Tulos siis 5 + yliaikaa. Hypärillä ajattelin nyt varmistella vaikeassa kohdassa vähän vähemmän, mutta en saanut sitä Thelmallakaan onnistumaan, voihan prkl! Niin vaan meni Tellukin hypystä ohi. Sen sain sentään vielä kiljuttua takaisin ja loppurata meni aivan mahtavasti, tulos 5. Rata videolla. Jos olisin osannut ohjata, oltais voitu saada hyppyserti... mutta se meni onneksi kuitenkin sukulaiselle, Waltterille. Rotumestaruuden voitti ansaitusti Kirppu, Irwi oli toinen ja Thelma kolmas (ainakin näin epävirallisesti päässä laskien).

Jotenkin oli kisojen jälkeen semmoinen olo, että vois taas kerran lopettaa koko kisaamisen kun ei vaan osaa. Toisaalta molemmat koirat oli iloisia, tykkäsi hommasta ja sai tietysti mestarin palkan. Oli radoissa ihan hyviäkin pätkiä, eikä aina vaan voi voittaa. Aina voi kuitenkin koittaa, vaimitensemeni.

Agilityä koko rahalla

2011-08-27T23:28:00.001+03:00

Jos pitää treenata lajia 10000 tuntia tullakseen mestariksi, niin tämän viikonlopun jälkeen ollaan taas aimo askel lähempänä maalia. Perjantaina käytiin terrien kanssa illalla Purinalla, taiteiden yön urheilullisella osuudella eli epistelemässä. Ilmoitin molemmat koirat kisaavien miniradalle kilpailun ulkopuolella jotta saisin sitten palkata radalla. Thelma aloitti, sille yllättäen kepeiltä virhe sisäänmenosta. Keinulla pysähtyi tosi ylös ja otin sen uudestaan & palkkasin. Puomi ok, siinä myös palkka. A-estettä ei harmi kyllä ollut radalla ollenkaan.
Louloun kanssa aloitin radan yhtäaikaa lentävänä lähtönä. Sain sitten puomi-putki-erottelussa ohjattua puomille kun en oikeastaan edes ohjannut. Pyysin takaisin ja sitten jatkettiin. Keppien törkkäisy onnistui, sai kepeiltä niin ison namipalan että sitä piti pysähtyä järsimään hetkeksi. Keinu tosi hyvä, palkkasin siitä. Puomilla en antanut nyt pysäytyskäskyä ollenkaan, pysähtyi kyllä mutta hiukan ylös, korjasi itse ja palkkasin. Loppurata ihan iloisesti. Oli aika hikinen keli ja päivälenkillä olivat ajaneet kettua ihan läkähdyksiin asti, joten se saattoi vähän vielä painaa jaloissa mutta ihan reippaasti kulkivat molemmat.

Kettujahdin jälkikuumotusta

Lauantaiaamuna suunnattiin oman seuran kentälle minne oli Teemu Linna saapunut meitä kouluttamaan. Thelma oli puikoissa ja se oli ihan loistava! Oli tosi hyvät treenit ja sain tarkat neuvot sekä putkijarrutukseen että kepeillä törkkäisyyn. Putkijarrutuksessa on paras tehdä vain pysäytysliike jaloilla juuri ennen putken suuta. Ei siis kääntää yläkroppaa tai käyttää käsiä tai suhinaa. Törkkäisyssä puolestaan oikea jalka menee edelle, ja molemmat kädet auttaa niin että ensin vasen käsi törkkäisee ekaan väliin ja siirtää "näkymättömän pallon" oikealle kädelle joka kiertää kepin ympäri. Kun nämä kaikki osaset oli paikoillaan niin onnistui tosi hyvin. Myöskin jaakotusta hinkattiin vähän, ensimmäisellä kerralla Thelma luki ohjauksen sylkkäriksi ja kääntyi väärään suuntaan. Tässä pitää siis muistaa käyttää vain yhtä kättä viemään hypylle. Mahtava keli (+25 C!), mahtava koira ja mahtavat treenit!

Illalla territurrit jäi kotiin ja lähdin Kivikkoon, missä kisasin Liinan kanssa kolme starttia. Minna Räsänen oli tehnyt kohtalaisen vaikeat radat, siellä oli monta päällejuoksua ja takaakiertoja ja niiston paikkoja. Päällejuoksut onnistui ihan hyvin, niistoja en vielä lähtenyt edes yrittämään kun niitä ei Liinaan ole vielä asennettu. Eka rata oli hyppäri. Se oli ihan näppärää menoa kepeille asti, yritin viedä kepeille mutta Liina lähti hakemaan hyppyä kauempaa ja kun kutsuin takaisin, meni väärin kepeille sisään kaksi kertaa. Toka radalla yhdessä päällejuoksukohdassa Liina juoksi jo takaa esteen ohi bongatessaan putken, kun käskin sitä takaisin hypylle se tuli kyllä mutta rima tippui. A-este mentiin kahteen kertaan, toisella kertaa halusin valssata A:n jälkeen jotta sain koiran sivuun hypylle. Hätäilin vaan valssin kanssa varmistellessani kontaktia ja tein valssin niin lähelle A:ta, että ohjasin hypyn vahingoissa takaakiertona, joten tältä radalta hyl. Kolmas rata tuntui ihan älyttömän hienolta aina kepeille asti, kepeiltä oli tällä kertaa meno suoraan edessä olevaan putkeen ja Liina ilmeisesti bongasi taas putken ja tuli kepeiltä pois ennen vika väliä, höh! Aloitin kepit uudestaan, nyt meni oikein ja jatkettiin loppuun, toka vikalta hypyltä rima vielä alas kun takaaleikkaus ei ollut ihan priima. Muuten rata oli kyllä aika magee! Päästiin näillä 10 virheen radoilla palkinnoillekin (2 x 2. sija) kun ei paljon tuloksilla juhlittu näissä kisoissa. Kakkosissa on oikeastaan aika mukavaa, leppoisan pienet luokat ja rento meininki. Ei siis haittaa ettei vielä noustu kolmosiin ;)

Videotarkistus totuuden paljastaa

2011-08-25T15:34:00.002+03:00

Tiistain treeneistä on oikein matskuakin kun Tiia ystävällisesti kuvasi, ja videotarkistuksen jälkeen tulikin vähän parempi mieli; ei se nyt niin kamalan huonosti mennytkään! Ja kepeiltäkin saatiin näköjään useampi onnistunut, eli ehkä 50-50 onnistumiset. Parasta on että ajoittain Lulu menee oikeinkin lujaa!
Video.

Rimanalituksia

2011-08-24T10:02:00.005+03:00

Lulun viikkotreenit oli tällä kertaa vähän rimanalitus, vaikka Lulu oli sinänsä hyvässä vireessä. Kepeillemeno tökki taas ihan urakalla, ja harmistuin siitä ihan tosi teolla ja syytin Lulua siitä ettei se viitsinyt keskittyä. Myöhemmin sitten näin, että järjestäen kaikilla koirilla meidän jälkeenkin oli sama ongelma kepeillä, joten tuli paha mieli että olin vaatinut Lululta liikaa.

Tehtiin Nybergin kolmosten rataa sunnuntain kisoista. Alussa oli välistäveto ja sitten vaihtoehdot niistosokkari sisäkautta kierrättämällä tai valssi ulkokautta kierrättämällä. Siitä kiihdytys hypyn kautta suoraan putkeen ja hypyn takaakierto. Tässä takaakierrossa Lulu meni joka kerta riman alta! Rimat oli 40 cm:ssä mutta ei millään hypännyt ennenkuin laskin rimaa alemmas. Tosi outoa! Pitää harjoitella näitä vauhtitakaakiertoja. Myös seuraavan hypyn ohi meni, sitten sain sen renkaalle, hypyllä takaaleikkaus ja puomille. Meni hyvin puomille ja itse puominkin aika reippaasti. Puomilta jatkettiin hypylle valssilla, siitä toinen hyppy, A-este ja sitten suoraan hyppy, muuri, suora putki ja kepit. Kepit oli hiukan vinossa ja Lulu posotti hidastamatta joko toiseen väliin tai jopa pidemmälle varmaan viitisen kertaa. Sain onnistumaan siten, että otettiin vain putki ja sitten jäin melkein putken suulle seisomaan ja lähetin kepeille. Mikään muu ei oikein onnistunut. Kyllä masensi! Tehtiin vielä alku toisella tavoin ja taas meni putken jälkeisen takaakiertohypyn ali. Argh. Ei meidän päivä ollenkaan.

En halunnut jättää huonoa makua suuhun, joten otin toisella kentällä vielä suoraa putkea ja keppejä (suorassa linjassa). Autoin niin että menin keppien lähelle lähettämään. Saatiin tällä tavalla kolmisen hyvää toistoa, varsinkin viimeisellä kerralla Lulu oikeasti itse imi kepeille. Se kisaradan kepeillemeno oli sille vielä liian vaikea, toivottavasti Lulun itseluottamus ei nyt saanut taas kuhmua. Muuten se oli niin reipas ja iloinen karvapää.

Ryhmätreenien jälkeen Liina ja Thelma teki vähän treeniä omatoimisesti. Liinan kanssa saatiin onnistumaan joku takaaleikkauksen ja poispäinkäännön risteytys. Kepeillä se tuli kerran pois ennen viimeistä väliä mistä huomautin, ja sen jälkeen se jäätyi kepeillä täysin joten ei menty niitä enää. A-este sen sijaan meni loistavasti, parani toisto toistolta eikä hiipinyt ollenkaan ja muutkin kuviot meni mukavasti. Thelma sai tehdä saman pätkän, A:lla se ei millään muistanut pysähtyä ennenkuin otettiin pelkkä kontakti erikseen. Muut osat meni hyvin, menin vaan kerran radanpätkän läpi. Lauantaina Tellu pääsee pitkästä aikaa kunnon treeneihin kun seura järjestää Linnojen kurssin.

Jo on aikoihin eletty

2011-08-23T09:52:00.004+03:00

Maanantai-illalle oli vaihtoehdot a) agiepikset Purinalla, b) tokotreenit AST:n kentällä. Valitsin jälkimmäisen! Vaikka satoi ja ukkosti! Kuka olisi uskonut?! Näin jälkikäteen kyllä oikea valinta sikälikin, että Helsingissä oli kauhea kaatosade ja episten radalla oli kahlattu isossa lammikossa. Espoossa tuli korkeintaan kohtuullisesti vettä, kastuttiin kyllä mutta ei haitannut harrastamista. Ukkonenkaan ei meidän teräshermoisia koiria heilauttanut.

Mulla oli kaikki kolme koiraa mukana, ja treenien alkua odotellessa Lulu sai tehdä ensin vooruit-harjoitusta. Laitoin hyppyjä ja suoria putkia ja niitä sitten kaahattiin pari kertaa edestakaisin, mukaan napattiin matkalta myös A-este. Lulu osaa kyllä mennä lujaa jos haluaa ja se myös tykkää näistä "aivot narikkaan"-treeneistä.

Sitten raivattiin esteet kentältä ja Thelma pääsi tokoilemaan. Aloitettiin paikallaololla niin, että kaksi muuta treenaajaa teki edessä luoksetuloja. Thelma pysyi maassa kuin tatti, olin tosin vain parin metrin päässä siitä ja kävin antamassa sille namin aina välillä. Lopussa kävin laittamassa lelun Thelman taakse, siinä vaiheessa liikahti. Uudestaan maahan ja sitten vapautus taakse lelulle.

Seuraavaksi luoksetuloa n. 30 metristä. Ensimmäisellä kerralla annoin käskyn "Tule sivulle". Kuulemma kuitenkin vain yhtä sanaa saa käyttää, joten toiset kaksi kertaa sanoin vain "Tule". Se riitti aivan mainiosti ja tuli jopa suorempaa sivulle! Hieno Tellu! Ihan lopuksi tein vielä istu-seiso-harjoitusta. Jos olen koiran lähellä matalana, toimii, mutta ei vielä jos seison. Muutenkin tässä liikkeessä terrierillä helposti herne ylikuumenee. Ei pysty kuunnella käskyä vaan tarjoaa sarjatulena maahan, istu, peruuta, seiso, kieri ja ties mitä kevätjuhlaliikettä. Eihän siinä voi kuin nauraa! Pitää nyt ottaa naksulla ja vähän alemmalla vireellä ja rauhallisemmin näitä siirtymisiä.

Tuntuu että Thelman tokoilut paranee, se tykkää ihan selvästi tästäkin hommasta eikä sitä kauheasti enää haittaa että ei mennäkään agilityä vaikka kentällä ollaankin. Kyllä se vieläkin kääkättää mutta ehkä jo vähän vähemmän. Tietysti sekin auttaa, että tultiin kävellen kentälle joten pahimmat paineet oli saatu purettua. Kouluttajakin kehui Tellun hienoa moottoria ja kysyi onko terriereissä paljonkin tuollaisia työnintoisia yksilöitä. Sanoin, että ei kovin montaa. Thelma on vaan niin hieno ♥

Vauhtikiemuraa

2011-08-22T09:40:00.004+03:00

Vauhtisuoratreenien jälkeen tehtiin vähän vauhtikiemuraa, pujottelua nimittäin! Olin sunnuntai-iltana Lotta Vuorelan treeneissä pennun kanssa, ja treenien jälkeen saatiin käyttää heidän hienoa agikenttää ihanien maalaismaisemien keskellä, sateenkaaren alla (oikeesti, koko kentän yli meni kokonainen sateenkaari!). Pitää aina käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi harjoitella vieraassa ympäristössä joten Lulu sai tehdä keppejä. Se oli iloinen kuin poksahteleva shamppanjapullo ja pomppi sinne tänne. Ja että se meni kepit lujaa ja liukkaasti, ei ole ikinä mennyt noin kovaa! Menin kepit yhteensä 5 kertaa; sisäänmenoissa ei yhtään virhettä, vaikka tamppasin ja tramppasin ja juoksin ohi. Sen sijaan pummasi joka toisen kerran viimeisen kepin ohi, että sen pitääkin aina jotain keksiä. Tosin ehkä tästä on muutamiakin kertoja vahingoissa palkattu...
Thelma sai mennä vähän siivekkeen vauhtikiertoa putkesta ja puomin kaksi kertaa ja oli sen jälkeen oikein tyytyväinen.

Lauantaina olin (ilman omia koiria) walesinterrierien open show:ssa Tuomarinkylässä. Toimin siellä kehäsihteerinä joten sain ihailla monen montaa upeaa walesia ihan lähietäisyydeltä. Kyllä walesinterrieri on vaan se mun rotu, joka sykähdyttää ja sulattaa sydämen. Miten voikin koira olla niin sympaattinen! Jos ne olisi vaan vähän sosiaalisempia niin mulla ois niitä kotona varmasti kymmenen ♥

Vauhtisuoraa

2011-08-20T20:23:00.004+03:00

Perjantain kunniaksi käytiin kentällä tekemässä kotiläksyksi saatua iloista eteenirtoamista eli vauhtisuoraa. Ensin molemmat teki vähän "koukeroita", Thelma A:n alastuloa ja Lulu cik & cap - käännöksiä yhdellä hypyllä naksuttamalla, rima oli 30 cm:ssä. Kääntyy kyllä hyvin mutta ei kokoa yhtään. Sitten sitä suoraa! Takaisinpäin ketjuttamalla kuuden esteen suora, missä oli hyppy-okseri-rengas ja 3 hyppyä. Okseri oli täyskokoinen, muut esteet laskin Thelmalle ihan alas ja Lululla ne oli vaihtelevasti 25-45 cm. Meni ihan hurjan hyvin eikä waleseista näkynyt kuin perävalot! Thelma tosin ihmetteli vähän eteen-käskyä renkaalla, kun vaihdoin rengas-käskyksi niin meni sekin. Lululla ajattelin käyttää käskynä hollannin vooruit-sanaa (eli fooooooooooooooooräyt), se kun on jotenkin helpompi ja kannustavampi pitkä käsky kuin tiukka tiukkismainen eteeneteen. No tuskinpa se käskystä kiinni oli, Lulu irtosi tosi hyvin koko suoran. Hauska treeni ja väitän että koiratkin nautti!

Näitä perävaloja sai ihailla vauhtisuoratreenissä

Tekniikkojen maailma

2011-08-17T11:01:00.006+03:00

Tiistaina tehtiin Pian treeneissä tekniikkatreeniä. Kolmelle perättäiselle hypylle tehtiin pakkovalssi, niistosokkari ja backlap. Aloitettiin viimeisestä, sitä en ole tehnyt Lulun kanssa koskaan mutta meni hienosti koska Lululla on vahva takaakierto ja sylkkäri/flip, joten ei tarvinnut kuin yhdistää nämä. Ensin ilman rimaa ja avustaja palkkasi, sitten nostettiin rimaa ja lopuksi mentiin ihan sellaisenaan ja backlapin jälkeen putkeen minkä jälkeen palkka. Myös niistosokkari meni hyvin, madalsin vähän rimaa ensin ja sitten se nostettiin vähitellen 40 cm:in. Lulu oli tosi hyvä treeneissä! Se kulki hyvää vauhtia ja oli hyvällä asenteella liikkeellä, vaikka satoi ja vaikka sillä on kaamea PMS (eikä juoksuja vaan tule). Lopuksi mentiin radanpätkä mihin tuli tekniikat peräjälkeen, A, puomi ja kepit loppuun. Puomi oli hiukan hidas, jäin taakse ja taisin vähän taas kiekuakin. Kepit oli hyvät! Hyppy päällejuoksulla ja sisäänmeno avokulmaan, eka kerralla vaan annoin mennä, aika hitaasti kaarsi mutta varmaan siksi kun joutui taipua ihan kunnolla että mahtui toka väliin. Toinen kerta törkkäisyllä, sekin hyvin. Tein vielä myöhemmin omatoimisesti kepit kaksi onnistunutta kertaa ja pari hutia sisäänmenossa. Halusin harjoitella sitä, että takaaleikkaan kepeillä ja lähden jyräämään. Ajattelin, että pitää treeneissäkin tehdä samoin kuin kisoissa ja totuttaa Lulu mun huonoon ohjaukseen. Eli jyrääviä keppien sisäänmenoja nyt treenilistalle!

Suloinen puuhkahäntä-Lulle ♥

Thelma sai aluksi höntsäillä ihan vaan kahdella 10 cm:n hypyllä ja putkella, teki vähän kiertoja, twistiä ja viskileikkauksen, kaikki sujui. Lopuksi keinu 2 kertaa, toisella kerralla layeröin putken, meni hyvin. Kepit muutaman kerran hankalilla sisäänmenoilla ja kerran kiihdytin lujaa juoksemalla ohi, Tepsu oli taitava!

Superi Tsepardi

Liinakin teki (sille) uutta tekniikkaa, takaaleikkausta! Hyvin oli asennettu takaaleikkaus koiraan viikon aikana. Piti vaan itse vielä löytää siihen sopiva ohjaustapa. Jos käsi on liian alhaalla liikkumatta tai huitoo liian ylös, rupesi katsomaan ja väistämään. Jos sen sijaan lähetän selvällä liikkeellä ja jatkan varmistelematta leikkausta, menee hyvin! Kiva että on Liinan kanssa nyt tuokin työkalu pakissa kun sitä varmasti vielä kisoissa tarvitaan.

Keppejä kisaympäristössä

2011-08-13T21:40:00.003+03:00

Käytiin tänään Lulun kanssa Tsau-areenalla haistelemassa PM-kisojen humuja. Ulkokentällä oli lämppäriesteenä kepit, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja otin Lululla ihan pienet sulkeiset. Eka setissä kepit 4 kertaa, kerran oikaisi vika välin, kerran meni toka välistä sisään ja kaksi kertaa teki kepit oikein. Myöhemmin otin vielä toisen session, ensin vähän siivekkeen kiertoa ja sitten siitä kerran kepit, meni hyvin. Oli tosi hyvä tilanne ja ympäristö harjoitella Lulun kanssa. Kisaradat oli kyllä niin vaikeita että niitä oli mukavampi jännätä ihan vaan katsomosta käsin. Voi kunpa oltais vielä vaan ykkösissä Lulun kanssa!

Thelma ei ollut kisapaikalla ollenkaan mukana vaan se vietti vapaapäivän äidin luona lenkkeillen ja uiden. Tassu tuntuu olevan taas ihan kunnossa eikä Thelma onnu enää, hyvä homma!

Alkuviikon treenit

2011-08-09T11:55:00.007+03:00

Tepsulla on tassu kipeä. Löysin sen anturasta punaisen patin tapaisen haavan tms. Toivotaan että nilkuttaminen on siitä johtuvaa eikä mistään sen isommasta. Tähän viittaisi ainakin se, että kivisellä ja muhkuraisella alustalla selvästi varoo tassua enemmän kuin nurmikolla missä ei näy mitään eroa liikkeessä. Otin Tätin kuitenkin maanantain tokotreeneihin, tehtiin sellaisia juttuja missä ei tullut vauhtia mukaan. Ensin harjoiteltiin kaukoja. Kotona olen jo saanut istu-seiso-kuvion aika hyväksi läheltä, mutta kentällä oli taas oma haasteensa Thelman (yli)vireessä. Kun on niin intsinä, on vaikea kuunnella ohjeita tai ajatella mitään! Tekniikka Thelmalla on hyvä, koska se pukkaa pepun taaksepäin seisomaan noustessa. Lisätreeniä vaan tähän ja itselle rauhallisuutta sekä käskyihin että omaan auttavaan liikkeeseen.
Uutena Täti teki tunnarin, ja hyvin tekikin! Ensin piilotin kapulan rikkaruohojen sekaan, kun löysi kapulan, naksutin ja palkkasin. Laitoin uudestaan eri puskaan, ja nyt otti jopa kapulan suuhun ja toi vähän takaisinpäin, mistä huippupalkka! Kolmas toisto vielä hetken päästä ja hyvin meni. Ihanaa että se suostuu nyt jopa ottamaan kapulan suuhun, on tätä tahkottukin. Tiina halusi vielä nähdä miten tunnari sujui, joten otettiin kerralla aimo harppaus eteenpäin ja Thelma sai hakea kapulaa muiden kapulojen seasta tasamaalla. Se ei ihan hiffannut mitä piti tehdä, pienellä avulla sitten löysi oman kapulan, mutta mokasin itse siinä, että rupesin vaatimaan myös nostoa ja noutoa samaan syssyyn. Kannattaa erotella nuo kaksi toimintoa, eli oman kapulan nenällä etsiminen ja merkkaaminen on eri juttu kuin kapulan nostaminen ja tuominen. Aika tehokkaasti vei mehut nenän käyttö pienestä koirasta!
Lopuksi otettiin paikallaolo. Thelma pysyi ehkä kolme minuuttia kunnes lähti haistelemaan nakinpalasta maassa. Laitoin takaisin ja makasi vielä n. minuutin. Lopuksi sai palkaksi tehdä putken pari kertaa kun kerta aksakentällä oltiin.

Lulu puolestaan on treenannut taas agilityä. Maanantaina tein sen kanssa laatikolla kontaktia. Yritin siirtää laatikon puomille, mutta pyöräyttämällä meni aina kontaktille eikä vire ollut yhtä hyvä kuin yksin laatikolla. Kokeilin sitten myös pelkkää alasmenoluiskaa, ei kauheasti parannusta vauhtiin. Täytyy ensi kerralla kokeilla niin, että laitan laatikon puomin päähän. Sama iloinen vire mitä laatikolla on pitäisi saada siirrettyä puomillekin.
Tiistain treenit veti viimeisen kerran Mia. Radalta sai valita itselle sopivimmat pätkät. Me harjoiteltiin - yllätys yllätys - keppejä. Sisäänmenoissa oli taas oikein kunnolla ongelmia, itse pujottelussa ei lainkaan. Aluksi hiukan vino sisäänmeno avokulmaan, jos en liikkunut selvästi kohti keppejä, ei hakenut niitä lainkaan. Toinen kohta oli avokulmaan pitkän suoran jälkeen (pituus + hyppyjä), tämä meni hyvin sekä suoraan avokulmaan viemällä että takaaleikkaamalla. Kolmas keppikuvio oli sisäänmeno putkesta umpikulmaan. Tässä oli ihan törkeän löysä eikä millään taipunut, vaan meni kerta toisensa jälkeen kolmanteen väliin! Pienellä vekillä sain kepeille, vaikka silloin oli sitten lähdössä hakemaan hyppyä sivulta. Ilmeisesti otti niin kovasti häiriötä Miasta joka oli keppien päässä odottamassa lelun kanssa. Saatiinkin läksyksi harjoitella keppejä kovan häiriön alla. Mun pitäis virittää karvalelu siten, että pystyn liikuttelemaan sitä ja jos koira poistuu kepeiltä, saisin vetäistyä lelun jonnekin korkeuksiin mistä se ei sitä saa / näe. Saapa nähdä minkälainen härveli keksitään! Pelkkä namikippo ei ole tarpeeksi häiriötä. Toinen juttu mitä voidaan tehdä, on erilaiset 2x2-harjoitukset, vaikkapa yksi avonainen portti ennen suoria keppejä tai 2 avonaista porttia alussa. Sellaisia sisäänmenoja missä joutuu miettimään ja samalla onnistuminen on tehty helpommaksi. Keppitreenien lisäksi Lululla pitää tehdä paljon vauhtisuoria. Palkka suoran päähän ja sitten juoksukisaa! Matkalle voi laittaa muitakin esteitä kuin hyppyjä. Ja rimoja eri korkeuteen, 25-50 cm. Näissä treeneissä rimat oli 40 cm:ssä ja meni ihan hyvin, Lulu oli taas ihan kivalla menopäällä. Kontakteja ei nyt tehty ollenkaan, vain yksi keinu loppuun ja se meni ihan täydellisesti.

Liinan kanssa treenattiin omatoimisesti niitä sille hankalia juttuja eli keppejä ja takaaleikkausta. Ja kyllä ne olikin hankalia! Onneksi ei tee kisoissa samaa mitä treeneissä, eli hirvittävä eyeaaminen kepeillä niin että vauhti ihan tyssää ja jättää viimeistä väliä tekemättä. Keppeihin yritettiin saada vauhtia mutkaputkella molemmissa päissä. Palkkaa kepeiltä ei voi antaa, ei ainakaan heittämällä. Takaaleikkaus puolestaan ei tuota mitään ongelmaa, jos heittää lelun tai se on valmiina odottamassa, mutta ilman lelua ei millään haluaisi päästää ohjaajaa taakseen. Tästä Liina sai kotiläksyä ja ens kerralla jatketaan keppien parissa ohjureiden avulla.

Pikaiset kisaisut

2011-08-07T17:46:00.004+03:00

Tämän viikonlopun kisatuloksista vastasi kyllä laina-Liina, 3 nollavoittoa, SERT ja kakkosten korkkauksesta heti eka LUVA! Lempäälän nollaradat ja kakkosten debyytti katsottavissa tuubissa. Terrimonsterit oli sunnuntaina Kirkkonummella mukana, saivat juosta molemmat yhden kolmosten radan. Loulou lähti ekana. Tänään se oli oikein iloisella ja hupsulla päällä, ihanaa että sen iloinen asenne säilyi kisaradallakin! Otin lentävän lähdön ja radan alku menikin minusta hyvin ja kivalla vauhdilla, aina kepeille asti. Vaihtoehdot oli törkkäisy avokulmaan tai takaaleikkaus, päädyin jälkimmäiseen. Otin aika voimakkaasti haltuun, lähetin kepeille mutta en malttanut laskea "yksi, kaksi..." ennenkuin lähdin liikkeelle ja niin sain koiran taas skippaamaan toka välin. ÄH! Uusintayrityksellä rauhallisemmin, mutta sitten tuli ilman mitään näkyvää syytä pois kepeiltä. Ihan kuin sitä ei kepit olisi huvittanut, rupesi bongailemaan muita esteitä lähistöllä. Otin kepit vielä uudestaan ja sitten poistuttiin radalta ihan iloisesti. Olin tosi tyytyväinen Lulun motivaatioon, mutta tietysti vähän harmittaa että kepit on taas ongelma. Tässä linkki rataan.

Thelma lähti innokkaana radalle niinkuin aina. Keinu taisi pamahtaa sitä ikävästi mahaan tai takajalkaan, voi rassua. Kepit hyvin, sitten putkelta valssi valui ihan mahdottomasti, Thelma hyppäsi aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin oltiin menossa. Jäin kalastelemaan sillä seurauksella, että olin putken jälkeen sokkarissa armottomasti myöhässä ja sain koiran ohi puomista ja melkein omiin jalkoihin. Korjasin, puomin kontakti hyvä (toisella käskyllä tosin). Linkki rataan. Thelman kanssa on vaan niin mahtavaa mennä että tulokset ei oikeastaan haittaa. Vaikka oishan se nolla ollut kiva, olisi pitänyt ennakoida valssia enemmän.

Kellotin vähän Tellun ja Lulun aikoja:
Thelma
18:23 lähdöstä putkelle ennen keppejä
7:59 lähdöstä keinulle
6:34 putki-hyppykuvio-putki radan takaosassa

Lulu
18:49 putkelle
7:23 keinulle
6:33 putki-putki

Ihan Tätin vauhtia siis kulki Lulle, kiva! Seuraavaksi kisataan kuun lopulla walesimestaruuksista.

Perjantain treenit

2011-08-05T22:44:00.005+03:00

Kävin ex tempore terrierien kanssa kentällä. Tarkoitus oli tehdä vähän jotain ratamaista treeniä, kun ei olla kunnolla treenattu pitkään aikaan ja sunnuntaina kisat. Päätin tehdä jotain kentällä valmiina olevista kuvioista enkä siirrellyt esteitä. Thelma sai aloittaa. Sen kanssa tankattiin ensin lähtöä, tuli koko ajan kakkoshypystä ohi. Olin laittanut siihen bumpin ja tarkoitus oli harjoitella siivekkeen kiertämistä siinä kohdin. Ohjasin vaan jotenkin väärin sen kohdan joten se oli vaikea. Just näitä tapauksia, jolloin pitäis olla joku huomauttamassa mitä tyhmää sitä tekeekään mutta yksin sitä ei näe. Toinen vaikea kohta oli kepeille meno, putken kautta pituus ja siitä kauas nurkkaan avokulmaan, kepit oli vielä vinossa. Ei meinannut sitten millään onnistua. Meni jatkuvasti jonnekin keppien puoleen väliin, olin sitten kummalla puolella tahansa lähettämässä. Jos otin pelkän pituuden takaa niin sitten onnistui. Oli kyllä tosi vaikea keppikulma mutta jotenkin Tellu ei pystynyt siihen nyt keskittymään. A-esteen sen sijaan teki joka kerran hyvin, otin 3 toistoa. Toimisipa tuo pysäytys taas kisoissakin! Lopussa tein vielä loppusuorairtoamista, se meni Tepalta loistavasti.

Lulu teki myös A-esteen superhienosti tänään! Kepit otin vaan kerran, sisäänmeno onnistui vaikka vähän hoiperrellen. Loppusuora oli Lululle vaikea siten, että se meni helposti jostain hypystä tai pussista ohi jos sitä ei tosi tarkkaan vienyt. Loppusuoran hypyt laitoin 40 cm:in, mukana oli myös okseri. Kun laitoin lelun targetiksi, eteni tosi hyvin ja hyppäsi voimalla. Täytyy sillä nyt vaan käyttää tuota lelua apuna vauhdin saamiseen. Ja huomio: juokse itse täysillä loppusuorat! Eka kerralla ajattelin päästää sen "voittamaan" mut, mutta se vaan hidasti koiraa eikä tykittänyt kun jäin taakse. Kun laitoin sen lelun loppuun ja itsekin juoksin, tuli suoran lujaa.

Kääntymiset sen sijaan Lululla on ihan surkeat. Se ei vaan viitsi kääntyä. Tai oikeastaan se ei viitsi koota itseään että saisi lyhyemmän hypyn. Harjoitin tätä bumpilla niin, että tultiin putkesta, sitten sylivekillä tiukka kääntyminen bumpilla ja siitä puomille. Ensinnäkin ei yhtään viitsinyt taipua hypyllä. Vasta kun laitoin lelun maahan laskeutumispaikkaan, meni hienosti. Toisekseen meni puomin juoksulla läpi kun en sanonut mitään. Lujaa kyllä! Sitten kun otin uudestaan, otti nokkiinsa ja pysähtyi 2 kertaa jonnekin alasmenoluiskan puoleenväliin. Huoh. On se kyllä semmonen tapaus tuo Lulu, aina sen kanssa saa olla miettimässä oikeaa toimintatapaa ja palkkaamista. Ei ihan niin helppoa kuin Tellun kanssa.

Treenilistalle siis Lulun kanssa cik & cap - käännökset. Näitä voidaan hyvin tehdä pihalla. Muuten Lulu oli taas ihan menopäällä, joten voidaan nyt ainakin juoksuun asti treenailla pikkujuttuja. Illalla käytiin vielä mustikassa ja territ huiteli ties missä. Kaksi kertaa ne oli varmaan puolisen tuntia poissa, kunnes lopulta tuli jostain kieli poskella huohottaen. Taisi se edellispäiväinen rusakon kiinni saaminen herättää taas Suuren Metsästäjän vaistot molemmissa. Terrierin omistamisen "iloa".

Omatoimitreeniä

2011-08-03T09:19:00.005+03:00

Häikäisevän hyvät treenit

Meidän tiistain treeniryhmä lomaili vielä tämän viikon, mutta kävin kentällä omatoimitreenaamassa peräti kolmen koiran voimin. Terrierit sai tehdä pikkujuttuja ja Liina rataa.

Thelmalla olen päätynyt pähkäilyn jälkeen takaisin pysäytys-A:han. Turha ottaa A:n virheitä kisoissa, ja juoksukontakti vaatisi hirveästi toistoja treeneissä mihin ei fyysisesti ole resursseja. Joten kokeillaan josko Thelma muistaisi vielä 2on-2offin A:llakin, epäilen kyllä... Treenattiin siis sitä. Ensin ihan vaan sivulta kontaktille kiepauttamalla, sitten pari kertaa niin että nostin vähän ylemmäs mistä sai laskeutua pysäytysasentoon, ja ihan lopuksi kolmisen kertaa koko A:n, ekan kerran hihnan kanssa ja sitten ilman. Voidaan todeta, että kyllä se ainakin kotona osaa. Saapa nähdä kun vauhti kasvaa enkä ole sitä enää aikoihin edes yrittänyt saada pysähtymään A:lla kisoissa. Yritetään nyt kuitenkin, sunnuntaina on yksi startti joten siellähän se tulee kisatilanteessa testattua. Muuten Tellu teki 2 kertaa kepit ja siitä suoraan putkeen ja kahden hypyn suoran irtoamisen, meni loistavasti tietenkin.

Lulun kanssa otin ensin laatikkotreeniä. Ei ollut läheskään niin intsinä kuin kotona, vähän epävarma tai muissa maailmoissa. Yritin myös retuuttaa lelua 2o2o-asennossa, ei kauhean hyvin onnistunut. Nyt täytyy siis ottaa laatikko on the road ja harjoitella eri ympäristöissä. Vasta sitten voidaan siirtää laatikko puomille.
Tein myös pari takaakierto-päällejuoksua ensin erikseen ja sitten osana radanpätkää. Sain koiran muutaman kerran väärälle puolelle hyppyä kun oma rytmitys oli hukassa ja olin liian paljon edellä. Kun sitten keskeytin ja otin uudestaan, Lulun vire laski kuin lehmän häntä, otti jotenkin ihan itseensä. Otin sitten saman keppi-putki-hypyt-suoran kuin Thelmankin kanssa, kepit meni ihan tosi lujaa mutta sitten putken jälkeen ei löytänyt hyppyjä. Uusintan suora apuohjaajan pidellessä pupunkarvalelua maalissa, nyt onnistui. Keppejä en viitsinyt enää ottaa uudestaan kun oli mennyt ne niin loistavasti ja vauhdilla, kerrankin! Ehkä auttoi että en kälättänyt sille ollenkaan keppien aikana vaan olin hiljaa. Muistettavaa Lulun ohjaukseen:
- muista liikkua enemmän mukana eikä jättää koiraa yksin tekemään (pätee myös Thelmaan)
- jätä kälätys pois, ole hiljaa ainakin kepeillä ja kontakteilla, menee lujempaa!

Sitten tein vielä Liinan kanssa radanpätkää. Kaikki muu meni loistavasti, mutta kepeillä on nyt ruvennut skippaamaan viimeistä väliä. Hidastaa myöskin keppien loppupuolella. Tajuttiin, että lelulla palkkaaminen keppien jälkeen ei sovi Liinalle, koska se alkaa vaania koska lelu lentää. Viikonloppuna tiedossa peräti 5 starttia Liinan kanssa, peukut pystyyn! Nyt ollaan sentään useampi kerta treenattukin, eli treenaamattomuutta ei voi enää syyttää jos nollia ei tule.

Todistetusti onnistuneet kepit

Treenien jälkeen käytiin taas jäähdyttelylenkillä Puolarmaarissa, terrierit penteleet otti taas yhteen jostain. Thelma rupesi ensin leikittämään Lulua, sitten oltiin jo kolmen koiran kesken leikkiä mutta yhtäkkiä joku veti herneen nenään ja sitten sain olla taas erottelemassa Lulua ja Thelmaa. Ei onneksi sen pahempaa eikä ne ihan tosissaan olleet mutta ärsyttäviä nämä nujakat silti on. Pistetään Lulun PMS:n piikkiin, ei kai se oo jäämässä tommoseksi höyrypääksi?!

Trio Töykeät

Lulun laatikkoleikit

2011-08-02T09:31:00.003+03:00

Kävin kuuntelemassa Silvia Trkmanin laatikkometodista 2on-2off-kontakteille ja päätin ottaa metodin käyttöön Lululle. Jospa saataisiin puomille sitä kautta lisää vauhtia. Olenkin jo aiemmin tehnyt pihalla laatikkoleikkiä, mutta nyt sain siihen vielä selvemmät sävelet. Suurin muutos on, että jätän kokonaan kontaktin pysäytyskäskyn (touch) pois. Käskyksi tulee siis vaan "kiipee" merkkaamaan este ja sitten vapautuskäskyksi jää "go". Mutta en erikseen pysäytä käskyllä 2o2o-asentoon. Luulen että tämä toimii Lululla hyvin, koska se on aika herkkä noille käskyille kun tässä tapauksessa Lulle on kovinkin kuuliainen. Myöskin otan uutena lelulla revityksen 2o2o-asennossa. Ja tietysti jatketaan vauhdikasta vapautusta.

Otin illalla kotona ensimmäisen session. Lulu oli niin iloinen ja hassu, ettei meinannut pysyä housuissaan vaan poukkoili sinne tänne silmät nauraen. Sillä ei ole muutamaan päivään treenattu yhtään mitään, ehkä siksi se oli nyt niin intoa täynnä. Oli kyllä oikein hyvän mielen treenisessio, ihana, ihanampi, Lullero! Otin n. 5 kertaa molemmin puolin laatikolle tulon, tuli niin lujaa että pari kertaa pomppasi takajalat ilmaan ja sitten takaisin laatikolle. Paikan Lulu ymmärtää kyllä loistavasti. Vapautin eteen heittämällä namin, vähän jäi etsimään nameja eli voisi ottaa seuraavalla kerralla joko lelun tai sitten selkeämmän kohteen, vaikka ruokakupin. Lopuksi otin vielä lempilelun kanssa revitystä jalat laatikolla, aika hyvin pysyi ja tosi hyvin taisteli. Olipa kivaa!

Thelmalla oli maanantaina Aistissa fysioterapeutti, keskiselässä oli aika jumissa mutta muuten ihan suora ja lihakset molemmin puolin tasaiset. Keskiselkäkin aukesi ihan hyvin. Kuukauden päästä olisi vielä hyvä käydä uudestaan. Thelman muu päiväohjelma koostui sitten vaan lenkkeilystä, en viitsinyt ottaa sitä tokotreeneihin jos fyssan jäljiltä olisi jostain kohtaa hellänä. Eiköhän se tänään ole jo toipunut ja pääse mukaan kentälle jotain tekemäänkin.

Kaks terrieriä meni mustikkaan...

2011-07-31T10:31:00.004+03:00

... ja hyvin mahtui :) Ihana kesä, ollaan niin nautittu metsälenkeistä, mustikoista ja auringosta.

Lulu on viimein oppinut poimimaan mustikkansa itse

Etsi kuvasta koira

On se siellä!

Thelma tykkää lokoilla sammalpedillä, Lulu härkkii

Polulla peräkkäin

Hyppytekniikkaa

2011-07-27T11:59:00.004+03:00

Kesä on jo puolessavälissä ja ihan liian vähän on tullut käytettyä hyväksi seuran kentän läheisyyttä, vaikka se oli suurin syy vaihtaa seuraa! Kun ei ole oikein ollut treenikoiraa niin ei ole sitten käyty kentälläkään. Clean run-lehden artikkelista innostuneena keksin kuitenkin ruveta tekemään terreillä hyppytekniikkatreenejä. Hyppytreenit on molemmille terriereille oikein tarpeellista jumppaa joten voidaan hyvin tehdä vaikka kerran viikossa kentällä. Eilen pidettiin siis ekat hyppytekniikkatreenit. Tein aluksi muutaman kerran setpoint-harjoituksen yhdellä hypyllä, pieni okseri jossa bumppi edessä. Sitten tehtiin molemmilla koirilla etäisyyden arviointiharjoitus. Siinä oli 3 bumppia ja sitten tavallinen hyppy. Bumppien välissä oli n. 5 jalkaa, ja viimeisen hypyn etäisyyttä kasvatettiin ja sitten taas kutistettiin niin, että harjoitus tehtiin yhteensä 7 kertaa. Thelmalle tuntui olevan tosi hyödyllinen harjoitus, ensin se väkisin laittoi useamman askeleen ennen viimeistä hyppyä, mutta sitten rupesi venyttämään. Ekoista hypyistä yksi osui vähän rimaan, mutta sitten Tellu alkoi mennä oikein kunnon venytyksellä ja saatiin hyvät toistot tehtyä. Tepsu on niin mahtava kun siltä ei puutu draivia, tehtiin mitä tahansa!

Lulu puolestaan, sen hyppytreenistä ei tullut oikein mitään. Ensinnäkin se oli ihan muissa maailmoissa, hajut kiinnosti kuin uroskoiraa ikään. Toisekseen se ei jaksanut kauheasti innostua eikä sillä ollut mitään draivia eteenpäin, joten varsinkin etäisyysharjoitus oli ihan turha koska se hyppäsi niin löysästi että sai aina 2 askelta viimeiseen väliin. Taisin taistella sen kanssa läpi kuitenkin sen 7 toistoa mutta sitten lopetettiin. Tulis jo se juoksu, koira on ihan toisella planeetalla puolet ajasta!

Treenien jälkeen käytiin Ninan ja koirien kanssa Puolarmaarin lenkki. Lulu innostui leikittämään Piiraa ja opettamaan sille kuinka mennään ensin makaamaan kyljelleen ja kierähdetään siitä selän kautta toiselle kyljelle. Monta kertaa Lulu näytti kuinka se tehdään, mutta Piiralta pyörähdys ei luonnistanut. Kyllä me naurettiin! Juuri kun palattiin parkkikselle, lähti koirien nenän edestä rusakko. Ja terrierit perään (ja pentu kans, prkl!). Oli sitten aika väsyneitä koiria lopulta kotona. Oltiin ennen treenejä vielä oltu mustikkametsässä Siikajärvellä. Käytiin siellä sunnuntainakin oikein pitkä lenkki, ja piti päästä takaisin syömään iiisoja mustikoita. Pentu sai viimeinkin Lulunkin tajuamaan, että mustikoita voi syödä ihan itsenäisesti suoraan puskista. Tähän asti Pikku-Lulle on vaatinut että poimin sille mustikat ja syötän ne yksittäin sen suuhun. Ihana pieni höpsö.

Lulu lammessa

Thelma tuulettaa

Tokotreeneissä

2011-07-26T14:24:00.005+03:00

Kyllä, luette oikein: olemme käyneet tokotreeneissä! Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan vaimitensemeni. Eka treenikerta olikin oikein mukava ja varmasti lisää seuraa. Treenit oli AST:n kentällä, ja vähän jännitti, miten Thelma pystyy keskittymään jonkin muun kuin aksan tekemiseen, mutta ihan hyvin se meni. Ajoittain terrierillä oli vähän vaikeuksia jaksaa kuunnella käskyjä ja välillä herne kiehahti yli, mutta noin pääpiirtein Tellu oli kyllä tosi mainio. Haukkuminenkaan ei ollut ihan mahdotonta huutoa. Ehkä siksi Tellu oli vähän normaalia vaisumpi, kun oli lenkillä saanut yhden pupun pellolla hengiltä, päivän metsästyskiintiö oli jo niinkuin täynnä.

Aluksi tehtiin luoksepäästävyystesti. Sen Tellu suoritti ihan puhtaasti, eipä edes vilkaissut "tuomaria". Vähän aluksi väisti kun ei tunnetusti tykkää vieraitten lääppimisestä. Muuten istui kuin tatti perusasennossa ja odotti multa jotain tehtävää.

Seuraavaksi harjoitettiin seuruuta. Thelmalle ei ole ikinä ihan kunnolla opetettu seuraamista, ja se edistää tosi paljon. Nyt meni kuitenkin ihan hyvin kun muistin vaan palkata usein ja oikeasta kohtaa (polven tasolta). Täyskäännöksiä tehtiin myös, niissä alkoi terrillä vähän keittää yli ja meni välillä mun taakse poikittain istumaan ja milloin mitäkin. Perusidea on kyllä hallussa eli siitä voidaan jatkaa. Lopuksi tehtiin vielä hyppyestettä. Siinä Thelma oli tosi epävarma, saako yhdellä käskyllä lähteä. Sitten kun uskalsi, meni kyllä tosi kiltisti lelun luo. Tarttee miettiä tuohon joku käsky, ehkä "go" voisi olla sopiva.

Kotona voitaisiin nyt harjoitella istu-seiso-kuviota hissinä ja lisäksi seisomista erikseen.
Tänään mennään kuitenkin kentälle tekemään sitä mitä siellä kuuluukin tehdä eli agilityä. Sain inspiksen ruveta tekemään hyppytekniikkaharjoituksia, joten niitä tiedossa Thelmalle tänään!

Leikitään karsintoja

2011-07-20T13:40:00.003+03:00

Suomen uusi maajoukkue on taasen jännittävän kisaviikonlopun jälkeen valittu, tänäkin vuonna MM-karsinnat jäi paikanpäällä näkemättä ja kokematta, mutta voihan sitä kotonakin karsintoja leikkiä! Maanantaina käytiin Karon ja Kriisin kanssa tekemässä yhden karsintaradan inspiroimat treenit. Rata oli sunnuntain hypärin alku, siinä oli vauhdikas tulo kepeille avokulmaan ja keppien itsenäinen suorittaminen teemana. Kepeille tultiin putkesta hypyn ja pituuden kautta. Ensin sai mennä Thelma. Se ampui tosi hyvin kepeille heti eka kerralla. Toisen kerran löysäilin ja meni kakkosväliin, mutta kun keskityin kunnolla Thelma teki joka kerta tosi hienon kepeillemenon. Otettiin myös takaaleikkauksella ja lopuksi vielä niin että vaihdoin toiselle puolelle. Myöskin ohjaajan irtoaminen kepeiltä meni aivan loistavasti! Thelma on niin taitava! Ei kyllä pidä paikkaansa, etteikö vanhalle koiralle voisi opettaa uusia temppuja, Tellun kepit on kyllä reilun puolen vuoden aikana menneet ihan huimasti paremmaksi ja varmemmaksi. Lulukin sai tehdä kepeille menon, ekalla kerralla oikein, tosin autoin sitä aika paljon ja Lulu hidasti kun se selvästi mietti kovasti kepeillemenoa. Saatiin pari hutiakin kyllä kun yritin lähettää läheltä keppejä vaikeasta kulmasta. Itsenäinen pujottelu sen sijaan meni tosi hienosti!

Tiistaina meillä oli tällä kertaa omatoimitreenit, ja rakennettiin taas karsintarata, nyt sunnuntain finaaliagirata. Siinä vaikein kohta oli varmasti alku, tai oikeastaan pussin jälkeinen tilanne. Alun vaihtoehdot olivat pakkovalssi hypylle ja sitten pussin jälkeen sokkari (johon harva ehti), tai päällejuoksu hypyllä ja kauheaa kipitystä pussin jälkeiselle okserille ja siitä vielä takaakiertoon kauas takaviistoon. Thelma pääsi taas tekemään ja oli täpinöissään. Rimat oli 10 cm:ssä joten ei tarvinnut hypätä. Alussa pakkovalssi ei luonnistunut koska oma ohjaus oli sellaista huitomista, käsi kyllä luuli näyttävänsä mutta jaloilla oli jo kova kiire toiseen suuntaan. Sen sijaan päällejuoksulla onnistui oikein hyvin! Saihan siinä juosta mutta se on just kivaa! Myös jatkon takaakierto-päällejuoksut menee Thelman kanssa oikein sujuvasti, niitä onkin viime kesänä opeteltu ja osattiin vielä. Loppuosa rataa meni myös mukavasti. Jos joskus tuollainen alun kohta on radalla, täytyy muistaa mikä ohjaus siihen Thelmalla parhaiten sopii. Tai siis itselle.

Thelma The Työkoira on muutenkin päässyt viime aikoina hommiin, olen nimittäin innostunut jonkun verran tekemään myös tokoon liittyvää puuhastelua. Thelmalla on naksuteltu seisomista, tehty pari ruutua ja opeteltu kapulan pitoa. Uskomatonta miten vaikeaa se pienen puutikun pitäminen voi olla, kun sitten leluissa roikutaan kyllä täysillä. No ehkä Thelma ei ole vielä ihan tajunnut koko juttua. Harjoitellaan nyt sitä aina ruoka-aikaan, niin eiköhän ala kohta kapulakin maistua. Ensi maanantaina olisi ekat varsinaiset tokotreenitkin tulossa, saapa nähdä kuinka pitkälle tämä innostus kantaa!

Bum bum puomia

2011-07-16T21:21:00.005+03:00

Turun vierailun ohessa Lulu sai tehdä vähän puomia TSAUn kentällä. Ajattelin ottaa yksittäiset jutut nyt hienosäädön alle, kun muuten taukoillaan rataharjoituksista. Lulun vauhti puomilla on hidastunut tosi paljon, ja yritin parantaa sitä nyt etupalkalla. Ensin oli namikippo ja sitten Eeva avustamassa lelun kanssa, mutta ei kyllä nopeuttanut suoritusta yhtään. Eeva mainitsi siitä, mikä itselläkin on käynyt mielessä, eli mun kannustaminen (=kälätys). Se tuntuu vaan jarruttavan Lulua. Ehkä se tavallaan kuuntelee että sanonko jo touch. Viimeiset kerrat menin itse hiljaa ja Lulu tuli vähän paremmalla vauhdilla. Vieläkään ei kuitenkaan kauheaa edistystä. Harkitsin jo juoksupuomin opettamista, mutta ehkä me kuitenkin otetaan vaan projektiksi tämä pysäytyskontakti ja vauhdin parantaminen. Täytyy yrittää ensi kerralla niin, että namikuppi on ihan puomissa kiinni eli tulee vain vauhti, ei pysäytystä. Samoin sitä laatikkojuttua pitää harjoitella lisää ja tuoda se sitten puomille.

On tässä nyt aikaa kaikenlaista kokeilla ja parannella ja treenailla, koska tajusin, että kisat ei tällä hetkellä oo meidän juttu. Lulun vauhti kisaradalla on hidastunut tosi paljon, jos katson vaikka sen kolmosiin nousun rataa ja viimeisintä Agirodun KV-rataa, vauhti on aivan eri luokkaa. Tietysti hormonitkin voivat vaikuttaa, mutta johonkin vauhti on hävinnyt. Olen kovasti syyttänyt korkeita rimoja, mutta toisaalta, eivät 45 cm rimat ole vain sentin pari Lulua korkeampaa Thelmaa koskaan haitanneet. Jos koiralla on intoa, se kyllä ponnistaa sen 10 cm yli säkäkorkeutensa. Lululla vaan tuota intoa ei tällä hetkellä kisatilanteessa ole. Tämä on ollut tosi kova pala niellä, mutta nyt alan vaan tajuta, että eihän meidän ole mikään pakko kisata eikä menestyä. Treeneissä Lulu kulkee paremmin ja siellä meillä on kivaa. Paljon on vielä opeteltavaa ja opittavaa molemmilla. Ehkä Lulusta ei tule ikinä kisakoiraa, who knows, mutta nyt ainakin omassa mielessä on enemmän rauha kun kävin läpi tämän koko kuvion ja tavallaan luovuin kunnianhimoisimmista tavoitteista. Jos katsoo näitä Lulun kisakuvia (otettu Agirodussa), sen ilme ei vaan ole kauhean iloinen vaan minusta hiukan ahdistunut.

Joten päästetään pikku-Lulu paineesta ja pidetään nyt vaan rennosti hauskaa agilityn parissa. Kisaillaan sitten taas kun siltä tuntuu ja harvakseltaan. Ehkäpä Lulun kisaura on parasta aloittaa vasta muutaman vuoden kuluttua, ehkä Lulu on kuin hieno viini joka paranee vanhetessaan. Niin tai näin, minulle se on kaikkein rakkain pieni iloinen nappisilmä! Mietin muuten jo uutta harrastusta meille, se voisi olla rally-toko. Lulu kun tykkää temppuilusta ja lyhytkestoisista iloisista jutuista. Täytyy ottaa vähän selvää lajista ja käydä katsomassa kisoja jotta osaa sitten treenata kuvioita. Thelman kanssa puolestaan ajattelin harjoitella vähän tokoa. Se on niin kuuliainen ja sillä on melkein alo-luokan liikkeet jo hallussa. Ainoa ongelma on vaan tuo Thelman tempperamentti ja äänekkyys... katsotaan saanko sen kanavoitua sopivasti. Eli treenejä odotellessa!

Lulun ihanainen velipoika Trulli, ilme huomattavasti siskoaan vapautuneempi

Terrieriasenteella!

2011-07-13T10:56:00.006+03:00

Ihanat tyttöset ♥

Mietin pitkään Thelman ja Lulun välillä, kumman ottaisin tiistain treeniin. Suoraan sanoen ei hirveästi huvittanut treenata Lululla, ja kun treeni oli lyhyehkö ja sisälsi kontaktien harjoittelua (joita muutenkin Thelmalla piti vähän ottaa), päätin sitten valita Thelman treenikaveriksi. Ja taas muistui mieleen, millaista agilityn kuuluu olla. Mennään raivolla ja asenteella eikä niin kauheasti aina malteta edes ajatella, heh. Thelma oli aivan onnessaan! Eihän se olekaan tässä muutaman kuukauden aikana mennyt kuin kaksissa ohjatuissa treeneissä (kerran Niinun ja kerran Anne Saviojan treeneissä). Toki on pikkujuttuja tehty itsenäisesti, mutta aika vähän ja selvästi Tellun mielestä liian vähän! Laitettiin kaikki rimat maahan ja se tuotti hiukan haastetta varsinkin alun serpentiini-kuviossa. Olin auttamatta myöhässä ja Tellu painalsi vaan menemään. Siinä kun piti tehdä alkuun takaakierto, sitten serpentiini, välistäveto ja vielä jaakotus ja olla putkella koiraa edellä. Saatiin onnistumaan ihan hyvin sitten kun aloitettiin niin, että koira laitettiin valmiiksi toka hypyn taakse. Kontakti-osuus meni hyvin, eka kerralla vedätin keinua ja otti huiman lentokeinun, mutta muuten meni hyvin. Näköjään myös silloin keinu toimii vaikka jään taakse (takaaleikkaus), menee tosi reippaasti ilman muakin keinun loppuun. Puomilla palkkasin ekalla kerralla ja lopuksi otin niin että vapautin heti kädessä olevaan leluun. Tepsu on kyllä maailman ihanin asenneterrieri, ei tuommoisia tehdä enää! Treenien jälkeen se oli aivan poikki koko illan.

Lulu sai tehdä pikkupuomin muutaman kerran hihnan ja etupalkan avulla. Siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään. Joko se juoksi suoraan lelulle tai sitten jäi vaanimaan, hidasti ja teki myyrähypyn lelulle. Pönttöaivo. Muuta Lulu ei sitten tehnytkään. Antaa sen nyt taukoilla ja tehdään vaan tommosia yksittäisiä esteiden muistutteluja. Juoksut ei ole vielä alkaneet mutta tulossa ovat.

Hikinen Agirotu

2011-07-11T20:44:00.007+03:00

Sisko ja sen veli: Loulou ja Trulli

Agirotu 2011 Lappeenrannassa on nyt takana ja oli oikein mukava joskin tautisen kuuma viikonloppu! Paikalle saavuttiin perjantai-iltana, ja silloin kävin vain ilmoittautumassa ja pystyttämässä teltan. Olin ilmonnut Thelman hypärille, mutta päätin jättää sen väliin säästääkseni koiraa kun kelikin oli niin kuuma. Majoittauduttiin Heinin ja shelttien kanssa ehkä maailman pienimpään hotellihuoneeseen keskustan S-hotellissa. Thelma ja Puma nukkui omissa häkeissään ja Lulu tietysti sängyssä. Kauheasti unta ei ensimmäisenä yönä kyllä silmään tullut mm. kuumuuden takia. Lauantaina ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 8:00 joten sissiasenteella mentiin. Thelma lähti ihan alussa luokkaa. Sen kanssa ei pahemmin edes jännittänyt ja rata meni mun mielestä tosi hyvin, A:lta kuitenkin virhe. Olisi pitänyt mennä eteen enemmän kun mitään systeemiä meillä ei A:lle nyt ole, mutta vähän alkoi loppuradasta jo hyydyttää. Vitosella oltiin sijalla 26. kun avoSM-finaaliin pääsi 25 koirakkoa. Radan jälkeen ei harmittanut yhtään, tuloksen nähtyäni ehkä vähän, mutta toisaalta Thelman kanssa kisataan nyt täysin ilman tulostavoitteita ja säästellen joten ihan ok näin (linkki videoon).

Loulou meni myös karsintaradan (linkki videoon). Virittelin sitä ehkä vähän liikaakin pupulelulla ja se oli radalle lähtiessä vähän eri maailmoissa eikä ainakaan yhtään handler-focused... heti alussa otti keppien vierestä väärän hypyn eikä lähtenyt mukaan mun törkkäisy-yritykseen. Positiivista kuitenkin, että tuli väärältä hypyltä ihan oikein takaisin kepeille! Keppien jälkeen taas haahuili, hetkeksi jopa pois radalta, mutta sitten jatkoi ihan kiltisti. Lopussa jäi vielä muuri väliin löysän ohjauksen takia, mutta iloisesti tultiin maaliin.

Iltapäivällä oli sitten vielä KV-kisa. Rimat oli 45 cm:ssä ja rata oli ranskalaisen naistuomarin aika inhottavaa kiemuravääntöä. Thelma teki oikein reipasta rataa, meni upeasti kepit takaaleikkauksena ja hyvän keinun. Sitten vaan vedin sen puolivalssilla ohi puomista ja puomin jälkeen vielä työnsin väärälle puolelle hyppyä. Harmillinen hylly ja täysin ohjaajan piikkiin, Thelma oli taas niin hieno ja upea! Loulou oli melkoisen löysä taas tämän radan. Korkeat rimat tuotti kyllä sille taas tuskaa, enkä uskalla sitä yhtään kääntää näin korkeilla hypyillä. Kepit onnistui sentään, mutta sitten puomin jälkeen, samalla hypyllä missä mokasin Thelman kanssa, sain aikaan kiellon. Pahus! Tosin eipä tästä nollaa olisi muutenkaan tullut, yliaikaa meillä oli reilut 4 sek eikä se tullut kaikki tuosta kiellosta. Ihanneaika oli aika tiukka kun voittajankin aika taisi olla vain jossain -3 sekunnissa. Kyllä masentaa, kun ei päästä edes ihanneaikoihin eikä mitään parannusta ratoihin tapahdu.

Lauantaiyö nukuttiin jo huomattavasti paremmin, illalla käytiin hyvin syömässä kreikkalaisessa ja sunnuntaina valuttiin kisapaikalle vasta puolenpäivän jälkeen. Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa vain joukkueviesti. Walesijoukkueessa edusti tänä vuonna peräti 3 Wasaraa; Lulu, Thelma ja Lulun veli Trulli. Neljäskin joukkuekoira oli sukulainen, Tellun puoliveli Irwi. Starttasimme medikilpailevien joukkueista ihan viimeisenä. Rata oli ihan kohtalaisen vaativa noin joukkueradaksi. Thelma selvitti sen kuitenkin hienosti nollalla, Trulli ja Irwi keräsivät joitain virheitä ja ankkuri Loulou sai hyllyn (poispäinkäännön jälkeen hyppäsi hypyn takaisin) sekä riman (rääkäisin tyhmä juuri okserin päällä). Yhteistuloksissa oltiin sijalla 20. kun joukkueita oli yhteensä 37.

Walestelijoiden klubi: Wasara Wurraluh, Wasara Wenla, Vicway Inspiration, Wasara Wurz

Sellainen Agirotu tällä kertaa! Tarkoitus oli jättää Lulu tauolle nyt, mutta tänään Tellu rupesi nilkuttamaan etujalkaansa, joten siitä ei taida olla treeneihin tuuraajaksi. En tiedä mikä tassuun tuli, juoksivat lähimetsässä ja sen jälkeen nuoli tassua. Lulu saa siis lähteä huomenna vielä treeneihin, kun sen juoksut eivät ole vieläkään alkaneet (vaikka koira on kyllä niin sekaisin hormoneista, että!). Lululle pitää vähän muistutella puomia, se ei pysähtynyt kisoissa kertaakaan kunnolla saatika odottanut vapautuskäskyä. Olihan tämä vähän odotettavissa kun olen sitä niin nopeasti vapauttanut treeneissäkin, mutta sellaista pientä kurittomuuttakin on taas havaittavissa. Joten treenaillaan jotain pikkujuttuja vielä. Kisoihin ei nyt kuitenkaan lähdetä kummankaan kanssa vähään aikaan, vaikka itsellä kovasti mieli tekisikin.

Yllätysonnistumisia

2011-07-07T11:44:00.003+03:00

Louloun tiistaitreeneissä tuli läksyksi yllätyksellinen palkkaaminen. Kieltämättä mulla on vähän liian vahvat rutiinit ja palkka tulee yleensä aina kepeillä ja kontakteilla. Nyt piti miettiä radalle paikat jossa palkka yllättäisi koiran palkalla. Kepit meni tällä kertaa kaikilla kerroilla hyvin, sekä sokkari keppien päässä että takaaleikkaus ja törkkäys, jipii! Puomin kontaktia hiottiin jonkun verran, tahtoo jo vähän lipsua siinä ja nostettiin vielä virettä etupalkalla. Kerran varasti mistä menetti tietysti palkan. Seuraavan kerran pysähtyi liian ylös ja jäi siihen istumaan kasvoillaan terrierimäinen "ei sitte"-ilme. Lisäksi radalla oli kaksi mutkaputkea "seläkkäin", siinä piti aina viedä taaimmaiseen putkeen. Lulu putkesta tullessaan lähti kovasti hakemaan esteitä ja siksi kuljetus kauimmaiseen putkeen tuntui hitaalta. Näissä pitää ottaa käyttöön selkeämpi kuljetuskäskytys. Vielä loppuun hypyn takaakiertoon yritin niistoa, ei onnistunut palkka kädessä millään, meni aina riman alta. Vasta kun rima laitettiin maahan ja palkka pois kädestä, onnistui. Näitä pitää harjoitella vaikka omalla pihalla.

Keskiviikkona käytiin Lulun kanssa HAU openissa tekemässä 4 estettä. Halusin harjoitella keppejä kisatilanteessa, kun niistä meillä nyt tuntuu olevan joku vamma. Kepit olikin jo neljäs este, joten sain palkattua nopeasti ja Lulu meni hyvin kepeille sisään (valssasin eteen). Vähän kompuroi tahdissa mutta puhdas suoritus ja siitä iloiten pupulelun kanssa ulos radalta. Vähän Lulu ihmetteli näin nopeaa kisasuoritusta eikä olisi halunnut lähteä kentältä, hyvä merkki varmaankin! Nyt jätän Lulun lomalle, se tekee niin kovasti juoksua (merkkailee ja myös nylpyttää pentua) ja muutenkin Lullelle tekee aksaloma ihan hyvää. Agirotu mennään vielä viikonloppuna ja sitten alkaa tauko!

Thelma sai tiistaina muistutella mieleen puomin kontaktia, ai että se meni puomin lujaa! Jäin armotta jälkeen, magee täti! Mentiin myös kepit ja A:ta pari kertaa. Olen nyt jättänyt juoksuA:n opettelun, kun ei sitä voida tarpeeksi harjoitella. Pitää mennä kisat vaan tuurilla ja aion nyt sitten näyttää kädellä kontaktille ikäänkuin laittaisin siihen namin. Saapa nähdä... Agirodussa Thelmallakin vielä muutama startti eikä nyt muita kisoja suunnitelmissa. Treenaillaan vaan huvikseen ja kuntoa ylläpitäen.

Thelman uusi pumi-look! Korvat kyllä trimmattiin pian kuvan ottamisen jälkeen ;)

Agilityleiri koiraparatiisissa

2011-07-05T16:37:00.003+03:00

Agilityleiri meni loistavasti ja oli yleisömenestys sekä ihmisten että koirien puolesta. Kuralan kartanotila on aivan ihana paikka! Tilaa on joka suuntaan, viilentävä joki jonne voi pulahtaa ja hieno agilitykenttä. Loulou ja Puma nauttivat kyllä koko sydämensä kyllyydestä kun sai vetää rallia, tutustua toisiin koiriin ja viettää villiä ja vapaata koiran elämää.

Kaikki leirin koirat (n. 20 kpl) tulivat tosi hyvin toimeen keskenään, tai no oli siellä yksi kärttynaama ja se oli meidän Lulle. Sillä hormonit kiristävät pipoa ja se ei oikein tykännyt muiden koirien läheisyydestä, mutta pääosin kaikki meni hyvin. Thelma vietti omaa lomaa äidin luona Turussa eikä tällä kertaa päässyt leirille mukaan.

Viikonloppuna riitti kuumaa ja ukkostakin ja pidin Lulun märkänä laskemalla sen laiturilta veteen tasaisin väliajoin.

Sen enempää emme Lulun kanssa treenailleet, mitä nyt sunnuntai-iltapäivällä tehtiin Esan radan alku ja vähän keppejä. Sisällä hallissa oli 10 kepin sarja, laitoin lelun päähän ja yhden pummin jälkeen meni kaksi kertaa tosi hyvin kepit! Ulkona olevat kepit meni vähän huonommin, ne olivat jotenkin sikin sokin jonossa eikä ihan suoraan, joten se aiheutti Lululle päänvaivaa, mutta saatiin nekin kepit mentyä. Lisäksi Lulu toimi demokoirana kontakti- ja crate games workshopeissa. Koko viikonlopun sillä oli kyllä hurja meno päällä, jatkuvaa rallia ja hauskanpitoa, meidän muutenkin niin iloinen Lumppa oli kyllä vielä extra-annoksen iloinen. Mahtava viikonloppu kaikenkaikkiaan, kiitos kaikille asianomaisille!

Lulu 2 vuotta

2011-06-28T22:30:00.004+03:00

Tasan 2 vuotta sitten oli maailman paras päivä, silloin syntyi Lulu ♥ Onnea mun paperilla 2-vuotiaalle mutta henkisesti 12-viikkoiselle mussukalle ja koko Wasara Wu-pentueelle!

Synttäreitä vietettiin tietysti treeneissä. Pia oli tehnyt radan joka tehtiin kahdessa pätkässä. Treenissä oli useampi ennakoiva valssi ja ne meni hyvin. Kisoissa en vaan tohdi tehdä noita kun rimat on Lululle niin korkealla, tuntuu että en halua yhtään ottaa vauhtia pois :(

Loppupätkässä oli kepit, otin ne sekä takaaleikkaamalla että törkkäisemällä. Meni aivan huipusti! Törkkäisy jouduttiin uusimaan kun hihkuin koiran pois ennen viimeistä keppiväliä, vai olisko vaan kokeillut voiko noin tehdä kun kisoissakin teki. Tehtiin uudestaan ja nyt pujotteli hyvin loppuun asti. Ei sitten kuumuudesta johtuen tehtykään sen enempää. Muuten Lulu oli kovin kärkkäänä kaikille uroksille ja pissaili kaaressa kuin pieni taskurapu, joten juoksuja tässä odotellaan.

Thelma jäi vielä lomailemaan Turkuun äidin luokse ja paikkailemaan poismenneen Meeri-labukan jättämää koloa kotona.

Juhannus Tuorlassa

2011-06-25T22:34:00.012+03:00

Muutaman vuoden tauon jälkeen oli taas aika viettää mukava juhannus TSAU:n juhannuskisoissa Tuorlassa. Viimeksi kun kisattiin siellä, muistaakseni 2008, oli kisat vielä suht pienet. Tänä vuonna kolmosissa starttasi 60-70 koirakkoa per säkäluokka! Porukkaa pörräsi siis kuin isoissa kisoissa, mutta tunnelma oli vielä oikein mukava ja sääkin suosi, luvattua sadetta ei saatu lainkaan vaan aurinko paistoi ja tuuli piti hyttyset loitolla.

Lähtö kisoihin meinasi mennä ihan mönkään. Ensin Lulu heräsi aamulla toinen silmä täysin rähmässä. Jonkinlainen tulehdus siinä oli, mutta Lulu ei kuitenkaan yhtään aristanut tai siristänyt silmää, joten putsasin sitä vedellä ja laitoin siihen silmätippoja. Thelma puolestaan jäi tassustaan jumiin häkin reunaan kun nostin sen autoon, näytti aika ikävältä ja vinkaisukin pääsi raukalta. Tuli ihan kamala olo kun Thelmalla on varpaat muutenkin jo tohjona (tai no siis yksi amputoitu), mutta matkaan lähdettiin kuitenkin, eikä tassu sitten sen pahemmin tuntunut vaivaavan.

Kisapaikalla majoituttiin Heinin ja shelttien kanssa ja pystytettiin mun uusi hieno näyttelyteltta kisa-alueen reunalle. Myöhään iltapäivällä oli ensimmäinen medikolmosten kisa, Anne Saviojan hyppäri. Lulu starttasi ihan alkupäässä. Lähti ihan hyvin matkaan, mutta sitten yhdessä kohtaa rataa bongasi kepit ja lähti sinne vaikka piti mennä putkeen. Mun mussukka! Sillä kun on nyt keppejä tehotreenattu, niin hyvin on mielessä (ja meni vielä oikein sisään!). Jouduin kuitenkin rääkäisemään Lulun pois kepeiltä, ja sitten jatkettiin ratasuunnitelman mukaisesti loppuun asti. Kepitkin kyllä kuuluivat rataan toisessa kohdin ja menivät hyvin. Radan jälkeen oli tosi iloinen fiilis, musta se oli hieno rata ja Lulu oli kiltti ja sulkku.

Thelma lähti hypärille myöskin hyvällä draivilla ja teki ihan näppärän nollan. Sijoitus oli vasta 11. koska radalla tuli paljon nollia. Illan agilityrata olikin huomattavasti vaikeampi ja siellä tuli paljon vähemmän tuloksia. Thelma meni aivan nappiradan, erityisen iloinen olen kuinka hienosti se kasasi itsensä käännöksiin ja kontaktitkin oli tosi hyvät. Tepsulle siis päivän toinen nolla ja sijoitus peräti viides 61 koiran joukosta!

Louloun agirata oli vähän pannukakku. En tajunnut viritellä sitä etukäteen, ja kun startattiin niin alussa luokkaa, se ei ehtinyt kunnolla herätäkään (nukkui häkissä kuin hain sen). Vauhti oli tosi vaatimatonta, kepit meni sentään oikein sisään törkkäisemällä mutta puomilla sitten tyssähti kokonaan. Tosi moni koira arkaili puomin ylösmenoa tai jopa hyppäsi siitä pois, ilmeisesti se oli jotenkin hutera tai vino. Lulukin hidasti ja sitten puomin jälkeisen hypyn takaakierrossa se meni riman alta. Hypyt olivat 45 cm:ssä ja ne on vaan Lululle liikaa. Loppusuoralla se sentään sai vauhtia, mutta muuten olin kyllä todella maassa tämän radan jälkeen. Koira ei kulje mihinkään eikä varsinkaan kun medihypyt ovat vaan ihan liikaa. Mun on pyydettävä uudelleenmittausta ja jos en saa Lulua miniluokkaan niin sitten loppuu kyllä kisaaminen, se ei vaan ole kivaa tällä tavalla. Yhyy!

Seuraavana päivänä osasin sitten valmistaa Lulun ratoihin vähän paremmin. Se selvästi vaatii kunnon virittelyn ja leikityksen ja pupulelun jahtaamisen jotta innostuu. Päivän eka rata oli Leena Rantamäki-Lahtisen helppo agirata. Siinä halusin taas törkätä kepeille mutta ei ihan onnistunut. Korjasin ja sitten jatkettiin vauhdilla, keinulla jopa niin lujaa ettei ihan ehtinyt tulla maahan asti joten siitä vielä toinen virhe. Radasta kuitenkin hyvä fiilis koska tuntui, että se kulki nyt lujempaa! Luulen että rimat taisi olla 40 cm:ssä joten sekin aina helpottaa. Thelmalle tältä radalta kepeiltä 2 virhettä, kun törkkäisy ei onnistunut kuin vasta kolmannella yrityksellä. A:kin oli taas vähän siinä ja siinä, mutta muuten ihan reipas rata.

Lauantain toisella radalla alkoi jo vähän väsyttää, ja päätin säästää Thelmaa ja jättää sen pois kisasta. Lulun kanssa kyllä startattiin, se kun tarvii nyt vaan paljon kisakokemusta. Rata oli Minna Räsäsen kohtalaisen vaikea agilityrata. Rimat taas tapissa, ahdistaaaa! Mutta matkaan lähdettiin. Alku meni suht hyvin, päätin vekata toiselle esteelle kun Lulu tarvii kunnon loikan näin isoilla hypyillä joten on paras suoristaa se jatkoa varten jo ennen hyppyä. Puomin tuli vähän hitaasti mutta tuli kuitenkin. Sitten kepeillevienti, jossa oli hyvin tilaa lähettää koiraa, ja mielestäni ihan rauhallisesti lähetinkin, mutta Lulu posottaa toiseen väliin. Huoh. Ei muuta kuin uusiksi, keppien lopussa päätin vaan juosta ohi ja Lulu pummasi viimeisen kepin (tuomari ei kyllä huomannut kun tulokseksi oli merkitty 5). Loppurata tosi mallikkaasti, erityisesti A, vekkaus hypylle ja siitä putkeen ja maaliin asti meni aivan loistavasti! Tuli taas vähän iloisempi mieli kun Lulun lauantain radat oli vauhdikkaampia. Ei se Thelman vauhtia kulje, mutta edes iloisesti. Ja toistamiseen, 45 cm hypyt hidastaa tuota pikkuista tosi paljon. Selväksi kävi kuitenkin, että kunnon virittely ennen rataa auttaa, eikä Lulua voi hakea suoraan häkistä nukkuvana radalle. Tässä linkissä Lulun hyppyrata ja lauantain toka rata.

Sunnuntaille ei enää jääty vaan pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin Turkuun lomailemaan. Kivat kisat, Thelma oli selvästi juhannuksen sankari tuplanollineen (linkki videoon), ja Lulun kanssa tulevaisuus ja uudelleenmittaus näyttää mitä sen kanssa tapahtuu. Agirotuun on ilmoittauduttu joten sinne mennään, mutta muuten ei nyt varmaan vähään aikaan kisata. Treenaillaan Lulun kanssa keppejä ja muuta mukavaa ja nautitaan kesästä ja lomasta!

Kuvat: Sirpa Saari

Agilityn SM-kisat 2011

2011-06-20T09:44:00.004+03:00

Olipas jännittävä ja rankka SM-viikonloppu ihan näin turistinakin! Lauantaina kisasin Thelman kanssa joukkueradan, mutta sunnuntain olin paikalla ihan vaan katsojana. Thelman kanssa tehtiin numerolta kolme paineeton suoritus, koska meidän joukkueen kaksi ensimmäistä koirakkoa oli hylätty, joten yhteistulosta ei enää saataisi. Ei siis jännittänyt mutta lähdin kyllä tosissani ja ylpeänä edustamaan seuraa ja vähän rotuakin. Rata ei ollut mikään vaikea ja Thelma teki minusta hyvän suorituksen ja nollan! Puomilla annoin toisen käskyn kun pysähtyi ensin liian ylös. A oli kyllä nippanappa, olen sitä videolta katsonut ja ehkä siihen kontaktille joku kynsi osui, ei siitä nimittäin virhettä tullut. Keinultakin hyppäsi vähän liian aikaisin mutta muuten oli kyllä tosi hyvä mieli radasta ja Thelmakin tuntui olevan ihan fiiliksissä. Tässä video rataan.

Louloun oli tarkoitus startata rotuyhdistyksen joukkueessa Minnan kanssa. Oltiin torstaina käyty jo vähän kokeilemassa yhteistyötä ja hirveän kiltisti Lulu lähti vieraankin kyytiin. Walesijoukkuekin kuitenkin sai jo kaksi hyllyä alle, joten päätettiin sitten ettei Lulun tarvi startata finaalissa ollenkaan kun yhteistulosta ei joukkueelle kuitenkaan tulisi. Reilu peli sikäli, että ehkä parempi ettei hämmennetä Lullen pääkoppaa vieraalla ohjaajalla, kun se on vielä niin ihmeissään tästä kisatouhusta ja vähän epävarma. Lulu sai sitten vaan hengailla mukana ja tehdä pikkutreenin lämppähypyillä, mistä se suoriutuikin mainiosti. Löysin sille myös myyntikojusta ihan ultimate-lelun, aidon kaninkarvaisen namipussukan. Hintaa (24 euroa) piti vähän nieleskellä, mutta mukaanhan se lähti sillä jos tuolla ei saada lisää vauhtia terrieriin, niin ei sitten millään!!

Sunnuntaina jäi aamun hyppyradat näkemättä, mutta finaalit tarjosi sitäkin enemmän jännitystä. Mineissä oli melkoista shelttiylivoimaa, vaikka jännittävimmät radat tarjosivatkin kyllä terrierit jotka eivät kuitenkaan suorituksissaan ihan onnistuneet. Medeissä voittoon taas kerran Frodo (haukotus). Maxien finaali oli kyllä komein, siellä kontaktivirheet tiputtivat hyviä koirakoita ja suurin pettymys kaikkien naamalta huokui Mikko Aaltosen kultamitalin kaaduttua toiseksi viimeiselle esteelle ja pituuden palikkaan. Semmosta tämä agility on, välillä sitä putoaa korkealta ja kovaa. Itseä ei enää sunnuntaina harmittanut ettei osallistuttu yksilökisoihin, tuntuu että medeissäkin taso on vuosi vuodelta korkeampi, huiman nopeita ja isoja ländereitä, kelpejä ja koikkereita joille meidän tappijalkaterrierit ei kyllä vauhdissa pärjää vaikka kuinka laittais parastaan. Kisainto kyllä kohosi huippuunsa ja onkin mahtavaa että perjantaina päästään Tuorlan juhannuskisoihin ottamaan oikein roppakaupalla startteja ja jatkamaan mukavaa agilityn huumaa, jee!

Lulun vauhtipäivä

2011-06-14T21:49:00.004+03:00

Ilmeisesti vähän viileämpi keli sopii Lululle paremmin tai sitten sen uusi kesätukka kevensi sen juoksua tai jotain, mutta Lulu oli koko päivän tosi vauhti päällä! Pentua se juoksuttija taklaili minkä ehti ja agitreeneissä se oli aivan mahtava, ei oo varmaan koskaan mennyt noin hienosti! Vauhti pysyi koko ajan yllä ja kerran teki kepit niin lujaa ettei ikinä! Pari kertaa törkkäisy kepeille epäonnistui mutta muuten meni hienosti. Kun Lulu menee noin, se on niin mahtava ja ihana, olispa aina tuollainen! Treenien jälkeen Tiia meni sillä vielä lyhyen radanpätkän, ihan vaan siksi että halusin nähdä lähteekö Lulu vieraan ohjaajan matkaan. Se kun on ilmoitettu SM-joukkuekisaan walesikerhon joukkueessa ja itse en voi sitä ohjata kun kisaan Thelman kanssa AST:in joukkueessa. Ei empinyt yhtään ja lähti hyvin Tiian kanssa radalle joten ei pitäisi olla ongelma, varsinkaan jos Lulle on menopäällä.

Thelman kanssa tein ihan pikkutreenin jossa oli tiukka kepeillemeno. Thelma osaa ne nyt huippuhyvin! Tarvii varmaan vielä joku pikku kontaktitreeni tulla tekemään loppuviikosta joukkuekisaa ajatellen.

Kuvia Lentävästä Lulu-Liitäjästä ♥♥♥♥ (kuvat Tiia Hämäläinen).

Auta pientä koiraa helteillä!

2011-06-10T20:31:00.003+03:00

Osallistu keräykseen! Pieni hikinen koira tarvisi isomman uima-altaan.
Rahalahjoitukset voi lähettää osoitteeseen:
Thelma Terrieri
Keskuspuisto
Espoo.
Kolikotkin käy.

Pentutohotusta

2011-06-08T10:00:00.009+03:00

Puma tuli taloon ja valmisteluissa, hakumatkassa ja pennun kanssa elämiseen totuttelussa on rientänyt aika niin, ettei olla paljon muuta tehtykään. Lulu on ottanut pennun heti alusta asti omakseen ja leikittää sitä joka päivä. Paini on välillä aika rajuakin ja naskalihampaat napsuu, mutta Lulu on kovin kärsivällinen ja ihanteellinen isosisko. Kerran se pääsi heti ensimmäisenä päivänä pentua kurmottamaan kun lapset söivät jätskiä ja siitä tuli sanomista, mutta muuten tulevat loistavasti toimeen. Vetävät samasta lelusta, leikkivät takaa-ajoa ja painivat. Niin suloiset lapset :)
Thelma on tietysti aivan pöyristynyt ja raivoissaan, että meille on tullut tuollainen ärsyttävä kakara. Onkin ollut aikamoista sompailua, että saa aina tytöt eristettyä. Yleensä Thelma on jossain kulkuesteen takana jos pentu on vapaana, tai toisinpäin. Ehkä jo jotain pientä jään särkymistä alkaa olla havaittavissa Thelman suunnassa, mutta en vielä pitkään aikaan päästä sitä tutustumaan pentuun lähempää.

Muutamat treenit on käyty tekemässä, kerran Anne Saviojan kurssilla ja sitten tietysti tiistaitreeneissä. Annen kurssilla mulla oli molemmat koirat mukana. Thelma oli taas tosi hieno, pystyin layeröimään kepit ja muutenkin kulki taas niin ihanasti. Lulu aloitti ihan reippaasti mutta hyytyi melko pian. Kepit meni sentään kerralla oikein ja niitä ei sitten otettukaan uudestaan. Lopussa vielä tehtiin kokeiluna monta sokkaria peräkkäin, meni tosi hyvin, kunhan en sano "tässä" vaan käskytän hyppyä.

Tiistaina meitä koutsasi Pia. Jotkut pätkät oli tosi hienoja ja vauhdikkaita, mutta keppeihin tökkäsi taas pahasti. Kepit piti mennä törkkäämällä, ja jos mulla oli lelu kädessä, Lulu tuli niin lujaa että posotti vaan suoraan eka välistä. Jos taas kädessä oli nami, niin ei oikein totellut käden ohjausta. Muutama onnistunut saatiin kyllä namin avulla. Sisäänmenon vieressä oli pussi hämäyksenä, ehkä sekin aiheutti noita huteja. Lisäksi oli tosi kuuma ja Lulu läkähtyi niin, ettei jaksanut oikeasti enää mennä. Se saikin sitten levätä vähän ja lopuksi otettiin uudestaan vähän paremmalla menestyksellä. Vaikea juttu meille joka tapauksessa tuo törkkäisy, mut eipä olla sitä harjoiteltukaan ikinä. 2x2-opetustyylissä kun aina annetaan koiran itse hakea kepit. Mutta ehdoton taito osata, joten lisää treeniä vaan! Lisäksi tarvii treenata pituutta, nyt se oli puomin jälkeen hyppynä tyhjyyteen ja se oli vaikea kun oma liike loppui. Kun laitettiin lelu taakse, onnistui hyvin. Ja toi muuten puomillekin hyvin lisää vauhtia, joten ehdottomasti nyt enemmän lelupalkkaa valmiiksi seuraavan esteen jälkeen odottamaan niin saadaan puomiin vauhtia!

Liinan kanssa käytiin helatorstaina kisaamassa kaksi starttia Ojangossa. Eka radalla otti lentokeinun lopussa ja sitten vielä sen jälkeen tippui yksi rima, vauhti oli kyllä mahtava, luokan nopein aika. Kontakteita en saa kisoissa pysäytettyä kunnolla, mutta kyllä se ne ottaa. Muuten rata tuntui tosi hyvältä ja koettiin vauhdin hurmaa. Toisella radalla mietitytti vähän kepeille vienti ja radan loppu, missä oli tehtävä joko viskileikkaus tai päällejuoksu. Päädyin viimeiseen koska viskileikkaus ei Liinalla toimi. Harjoittelin kohdan lämppäesteillä ja toimi hyvin, mutta sitten radalla luotto ja usko hävisi, en uskaltanutkaan liikkua, jäin koirasta jälkeen ja se lähti tokavika hypyn jälkeen flänkkäämään ja hyppäsi viimeisen hypyn väärään suuntaan. Arrrrgh! Kyllä hatutti sillä muuten rata oli upea! Tuomarikin näkyi hautaavan kasvot käsiinsä harmituksesta. Mietin sitten missä meni vikaan, ja paitsi että en luottanut koiraan, en myöskään ollut tehnyt rataa tarpeeksi mielikuvaharjoituksena, joten sitten tiukassa paikassa nolla alla tulikin paniikkiohjausta. Eli vaikka nämä ykkösen radat eivät mitään niin vaikeita olekaan, täytyy nekin tästä lähin ottaa ihan tosissaan ja tehdä kunnon mielikuvaharjoittelu. Liinan kanssa on muuten kyllä hieno mennä ja sen kanssa voi päästä vielä pitkälle, joten kunhan palataan kesän lopuilla radoille täytyy muistaa ottaa mukaan myös asenne! Lulu oli kisapaikalla mukana ihan vaan leikkimässä. Tarkoituksena totuttaa sitä vähän kisahumuun. Aika moni kyseli, onko se vielä pentu :)

Hikitreeniä

2011-06-01T22:57:00.005+03:00

Nyt se kesä tuli! Tiistaina keli oli jo todella painostavan hikinen ja keskiviikkona aurinkokin ilmestyi lämpötilaa kohottamaan. Tiistaina treenattiin vähän kutistuneella lupausten ryhmällä, meitä oli paikalla vain kolme joten saatiin taas räätälöityä treeniä Mialta. Lulun kanssa keskityttiin meidän keppivammaan. Sisäänmeno piti treeniradalla tehdä törkkäisyllä, tätä ei olla Lululla kauheasti tehty mutta meni sitten jotenkuten kun käytin lelua apuna. Onneksi vaikka Lulu meni välillä vähän kangerrellen kepeille sisään, sen vauhti kuitenkin kasvoi pujottelun edetessä hyväksi. Mian mielestä jos se vielä kisoissa tekee virheen kepeillä, pitäisi vaan jatkaa jotta saataisiin kepit ensimmäisellä kerralla suoritettua eikä jäädä niitä tankkaamaan. Lopuksi tehtiin keppejä yksittäisenä siten, että Mia oli päässä palkkaamassa. Muutamia kertoja juoksi ohi suoraan palkalle, mutta kun ei sitä herunutkaan, tajusi aika pian että välissä kannattaa tehdä kepit. Saatiin muutamia tosi hyviä toistoja. Tätä pitää nyt jatkaa eli kotonakin keppien päähän palkka, kuitenkin niin ettei saa sitä otettua vaikka juoksisi suoraan palkalle. Näin saadaan koiralle pujotteluvarmuutta eikä oma liike pitäisi häiritä niin paljon. Toinen mitä mun pitää muistaa on maltti! Kepeille lähetys pitää olla "kepit, yksi, kaksi, kolme" - ja sitten vasta liikkeelle.

Lisäksi katsottiin vähän putkijarrutusta, sitä pitää vielä treenata lisää. Lulu oli aika naatti hiostavan kelin takia, mutta muuten reipas.

Keskiviikkona päästiin Thelman kanssa varakoirakkona Niinun treeneihin. Thelma oli aivan loistava! Rimat oli alimmassa eikä menty A:ta mutta muuten mentiin koko rata. Ehdin tehdä sokkarin vitoshypyn ja putken väliin ja sitten kokeilin ensin 7-8 väliin myös sokkaria, mutta sillä koira ei oikein kääntynyt sopivasti. Tehtiin sitten valssaamalla ja sain ensikosketuksen ennakoivaan valssiin. Mulla on paha tapa valua valssin mukana, käännyn kyllä mutta sitten peruutan pois tieltä ja valssin tiukkuus menee siihen. Nyt Niinu näytti miten se pitää tehdä eli haltuunotto ennen hyppyä ja sitten koira mukaan seuraavalle eli näin syntyi tiukka käännös, Thelma meni ihan huipusti. Loppuosalle kokeiltiin vähän eri vaihtoehtoja. Siistein oli kun otti kepeillä etäisyyttä ja valssasi 13 hypyn jälkeen ja jaakotti seuraavan hypyn ennen putkea. Thelma pysyi niin kiltisti kepeillä joka kerran, vaikka otin etäisyyttä ja pari kertaa kokeilin myös tehdä sokkarin keppien päähän. Tänään vaan onnistui kaikki, Thelma oli niin kuuliainen ja taitava! Helteestä huolimatta se jaksoi ihan väsymättä tehdä uudestaan ja uudestaan.

Oman ryhmän treenien päälle tein vielä Lululla kepit kerran, apuohjaajalla oli palkka keppien päässä. Meni ihan kivasti, tosin oli jo vähän väskä kun oltiin oltu Puolarmetsässä kävelemässä. Onneksi ei sentään jouduttu sodan keskelle, armeija harjoittelee koko viikon keskuspuistossa ja ovat majoittuneetkin Puolarmaarin parkkipaikalle. Käsittämätöntä että Suomen kokoisessa metsäisessä maassa pitää tulla kaupunkimetsään paukuttelemaan. Pyh!

Stadi Games 2011

2011-05-31T13:31:00.009+03:00

Tämänvuotiset SG:t käytiin Purinalla perinteisen Laakson kentän sijaan. Kisojen kokokin oli vähän kutistunut mutta ainakin kolmosissa taso oli korkea. Loulou sai tehdä suurimman työn, se kisasi kaksi kisaa molempina päivinä. Thelmakin kaivettiin naftaliinista sunnuntain kisoja varten.

Lauantaina starttasin ensin maksiykköset aussi Alman kanssa. Agirata meni kivasti keinulle asti, puomi ja kepit hyvin mutta keinulta otti flyerin, tiputti seuraavan riman ja vielä sen jälkeiseltä A:lta virhe. Jostain vielä oli tullut vitonen (ylösmeno?) koska virheitä oli yhteensä 20. Tulos kuitenkin ja Alma meni lujaa. Hypärillä sillä oli vieläkin enemmän vauhtia ja nyt alkoi jo kontrolli vähän pettää. Sain sen puolivälissä rataa väärään päähän putkea, sinne kyllä hulahti kaikki maksit joilla veto ei toiminut. Kepeille Alma tuli liian lujaa ja siinä tuli 2 virhettä sisäänmenossa. Muutenkin se oli aika vallaton tällä radalla, mutta Alma on niin symppis ja iloinen menijä joten hauskaa oli!

Loulou kisasi lauantaina Vuoden Tulokas-tittelistä eli ykkösten radat epävirallisesti. Ratasuoritukset olivat järjestyksessä erinomainen ja katastrofi. Hypäri oli hieno! Meni ihan niinkuin pitikin, kepitkin. Sieltä tulos 0 ja radan nopein aika. Agiradalla lähti vähän laiskemmin liikkeelle ja sitten kepeillä tökkäsi kokonaan. Meni oikein sisälle mutta koukkasi toisen kepin ohi. Otin uudestaan, pujotteli melkein loppuun kunnes liukastui ja sekosi rytmissä. Otin vielä kerran ja kun oli niin vaimea, tyhmänä taputin käsiä ja Lulu tuli kepeiltä pois. Ei muuta kuin uutta neljättä yritystä ja sillä vihdoin saatiin kepit suoritettua. Voihan #&%(?#$£!!! Sinne meni myös VT-titteli. Aluksi syytin koiraa siitä ekasta virheestä, mutta videolta katsottuna lähdin ehkä liian aikaisin jyräämään. Se paha tapa mikä mulla on, eli sillä hetkellä kun koira on eka välissä, lähden hyökkäämään eteenpäin ja saan koiran pois kepeiltä. Toinen virhe nyt oli liukastumisvahinko, kolmas virhe täysin mun moka. Kyllä harmitti kisojen jälkeen! Illalla tein pihalla 6 keppiä, ei tietenkään mitään ongelmia.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä kehiin. Loulou starttasi molemmat radat ensin. Saksalaisen tuomarin Ralf Graberin agirata oli melkoista pyöritystä, siihen jotkut sai tungettua neljäkin niistosokkaria. Itse en jotenkin innostunut niitä tekemään, vaan ajattelin ihan perinteisesti pyörittää ja käyttää meidän cik-cap-tekniikkaa. Tätä tekniikkaa me on tosin harjoiteltu vasta ihan pikkuhypyillä, ja Silvia Trkmanin mukaan käskyä ei pitäisi käyttää kisoissa ennenkuin se on valmis. Ajattelin että ei siitä nyt mitään haittaakaan ole, mutta tajusin sitten kyllä jälkeenpäin typeryyteni. Ainakaan Lulu ei kunnolla koonnut itseään hypyille joten tulipa vesitettyä sitäkin käskyä... Rimat oli muuten 45 cm:ssä, kyllä oli meidän kärpäsellä siinä ponnistettavaa! Radalta tuli taas keppivirhe, tottakai. Muita virheitä ei tullut mutta ei se mikään vauhdikas ratakaan ollut. Thelma puolestaan otti kurvit erittäin niukasti, välillä tuntui että se suorastaan pysähtyi hypyillä ilmassa. Kontaktit onnistui ja kaikki muukin, tuloksena nolla ja viides sija. Teräs-Täti tempaisi vielä hypäriltäkin nollan (linkki videoon), eli teki tuplat! Aikamoinen paluu, eihän Tepsu ole kisannut tai edes treenannut kunnolla puoleen vuoteen. Thelman kanssa on niin ihana mennä kun se kuuntelee, osaa ja on innoissaan. Sitä ei tarvi viritellä eikä sen kanssa tarvi varoa mitään (paitsi vähän ehkä A:n kontaktia, puomi sujuu jo). Tuntui, että sai taas oikeasti ohjata eikä hipsutella. Ihana ihana Tätikoira jonka mottona on "Ei lujaa, mutta täysillä!" Tepsu on valittu AST:n medi SM-joukkueeseen joten pääsee vielä tänä vuonna edustamaan.

Lulu oli hypärille lähdettäessä aika nuutunut, yritin viritellä sitä mutta ei oikein lähtenyt. Kepeille oli suljettu kulma putkesta sivulle, jäin vaan seisomaan ja lähettämään ja Lulu löntysti väärään väliin, näytti siltä että se ei joko viitsinyt tai ei uskaltanut yrittää ja tehdä omaa päätöstä. Oon nyt ihan kuilun partaalla noiden keppien takia. Viimeiset 6 kisastarttia on tuottaneet 5 keppivirhettä! Kisatilanteissa siis kepit ei tahdo millään onnistua. Olen analysoinut ja kotona treenannut, silloin ei mitään ongelmia, mutta kisoissa ei onnistu kirveelläkään. Kerrassaan raivostuttavan turhauttavaa. Onneksi en ole ilmoittanut sitä nyt kisoihin, treenaillaan vaan kun se on sentään kivaa. Katsotaan nyt kasvaako tuosta ikinä kisakoiraa. Treeneissä se menee minusta jo tosi hyvin, mutta kisoissa ei saada samaa virettä päälle. Olisi kiva tietää onko jollain kokemusta samanlaisesta tapauksesta, voiko lapasesta tulla vielä ferrari? Okei okei onhan se vasta vuotias ja muutenkin aivan kakara, mutta jotenkin vaan tuntuu että sen luonne ei sovellu kisaamiseen. Lulu-Pulu Zhuzhu-ninjahampsteri saa siis toimittaa tärkeää hovinarrin, sylikoiran ja treenikaverin virkaa. Toivottavasti lauantaina talliin saapuvasta mustasta ferrarista kasvaa sitten se täysiverinen kisakoira.

Hyvätkivat treenit ja lentävä hollantilainen

2011-05-25T10:57:00.005+03:00

Lupaukset treenaili taas tiistaina, nämä treenit on niin kivoja että niitä ihan odottaa! Molemmat koutsit, Mia ja Pia on tosi hyviä ja treeniseura iloista. Kaiken lisäksi Lulu on ruvennut juoksemaan aika lujaa ja menee jo kivalla draivilla treeneissä! Tällä kertaa ei harjoiteltu erityistä juttua, vaan tehtiin 19 esteen rata kahdessa pätkässä. Lululla teema oli enemmän häiriöissä. Kepeillä oli numerokyltti vieressä ja ihmisiä seisoskelemassa, niistä ei ottanut nyt mitään häiriötä. Puomille laitoin muovituolin ihan alastulon viereen. Eka kerralla hidasti selvästi tuolin takia, päätin kuitenkin palkata että oppisi ettei tarvitse välittää häiriöistä. Toisen kerran tekikin aivan loistavan puomin, tuli Luluksi todella lujaa ja varmasti, vau! Kepeillä saatiin aika paljon sähläystä aikaan. Ensin sisällemenosta, halusin harjoitella siinä itselle tosi hankalaa pakkovalssia. Sen ajoitus on niin vaikea, Lulu lipsahti joka kerta selän taakse tai jos kääntyikin vielä kepeille, ei lähtenyt pujottelemaan. Kivaa oli kyllä, että tuli niin lujaa että oli vaikea kääntää. Sitten kun viimein sain Lullen oikein kepeille, heitin lelun taas kerran liian aikaisin ja pujahti ennen viimeistä väliä pois. Sitten Pia otti lelun ja Lulu yritti taas luistaa vika välin. Otin kepit alusta ja meni loppuun asti. Täytyy oikeasti malttaa palkan heittämisen kanssa ettei tule huteja ja lisäksi ruveta harjoittelemaan keppejä niin, että lelu odottaa lopussa. Tässä linkki treenivideoon.

Radan loppupätkässä A-este mentiin kahdesti. Eka kerralla piti kääntää vähän sivuun A:lta ja siihen laitoin yhden huonon yrityksen jälkeen kehikon jotta otti kunnolla kontaktin. Täytyy ruveta harjoittelemaan enemmän kääntymisiä A:lta. Teinkin muutaman niitä ennen treenejä kehikon kanssa, vaatii sen vielä mukaan. Ihan lopuksi tein pikkupuomin namikupilla, eka kerta taas hidas, toinen kerta lujaa! Hyvät treenit, Lulu on vaan niin ihana ♥

Thelmalla tein ennen Lulun treenejä A:n kolmisen kertaa kehikon kanssa, meni hyvin! Lupausten treenien jälkeen Thelma sai tehdä samaa pätkää mitä Sari & Kittykin tuli tekemään ja Liina myös. Thelman kanssa vaan kaikki toimii, se on niin hieno eikä epäröi yhtään. Tehtiin se putki-rengas-persjättö-kuvio mikä oli Liinalle vaikea kisoissa. Nyt ei tuottanut mitään ongelmia Liinallekaan. Lisäksi harjoiteltiin saksalaista ja mun lanseeraamaa uutta tekniikkaa, hollantilaista (idean omistaa terrimonsterit :-). Se on kuten saksalainen mutta siinä ohjataankin taaimmaisella kädellä koira hypystä yli. Toimi kaikilla tosi hyvin, Liinakin meni mitä vaan! Eli ei muuta kuin DVD:n tekoon, hehhee.

Kirotut kepit!

2011-05-24T15:38:00.005+03:00

Perjantaina kisattiin Lulun kanssa oman seuran epiksissä. (linkki videoon) Lähdön takaakierto hyvä, puomille tuli lipsuen mutta jatkoi kuitenkin kiipeämistä vauhdin vähän kärsiessä. Kepeillä virhe, vaikka olin mielestäni niin rauhallinen. Taas se sama, eli oikein sisään ja sitten kaksi väliä kerralla Plääh! Loppurata mun mielestä ihan hyvin, oli hyvin kuulolla. Toisen kerran pysähtyi puomilla liian ylös ja jouduin antamaan uuden käskyn. A-este loistava, kiva että se toimii! Nyt vaan lisää treeniä puomilla ja kepeillä.

Lauantaina oli kisat Purinalla missä starttasin kolmen koiran voimin.

Ykkösten radat, Liina
Agiradalla oli alussa hypyt vinottain ja siitä ahdas meno puomille, päätin vekata jotta saisin suoristettua puomille. Huono idea varsinkin kun vielä jäin liikaa paikoilleni, vekkasin koiran suoraan puomin viereiseen putkeen. Muut kuviot ok, kontaktit tosi hyvät, ihan kuin treeneissä!
Jälkimmäinen rata oli hyppyrata jolta meillä on jo nolla mutta kun nyt tuli ilmoitettua tähänkin vahingoissa niin mentiin nyt sitten. Rata oli aika vaikea, voisko ehkä jopa sanoa että tavallaan kolmosluokan tasoa, mutta tykkäsin! Alusta heti kolmoselta rima alas, en katsonut koiraa ja löin käden alas putkea varten. Oli niin kova kiire mennä tekemään sokkarin putken jälkeisen renkaan jälkeen. Tuli renkaan välistä - kaksi kertaa! Toisella kerralla laitoin uudestaan putken kautta, hyppäsi kyllä mutta kehikosta läpi. Kolmannen kerran vaan pyöräytin renkaalle. Suorissa pätkissä tuli kiire ja lopussa sain vielä riman alas kun käskytin juuri hypyn päällä. Toisenlainen ohjauslinja ois ollut parempi.

Kolmosten rata, Loulou & Thelma

Kisassa oli huimat 7 koirakkoa, joista minä ja Liukan Ville oltiin yhdessä yli puolet. Heh! Ville vastasi kuitenkin tänään tuloksista. Ekana lähti Lulu (linkki videoon). Olin epäileväinen kepeille viennistä kun vieressä törötti A-este samoin kuin treeneissä jolloin Lulu karkasi aina A:lle. Varmistelin keppejä mutta Lumppa juoksi ohi kun ihmetteli niin kovasti keppien vieressä seisovaa tuomaria. Uusi yritys, taas tölläsi tuomaria! Ei siis arastellut vaan enemmänkin ihmetteli, että miks tossa seisoo joku joka vielä heiluttelee kättään. Kolmannella yrityksellä pääsi jo tuomaristakin ohi. Keinu ja A tosi mallikkaasti, sitten käskytin liian äkkinäistä käännöstä pituudella ja osui viimeiseen palikkaan. Loppuun vielä puomi, hiukan hidas, muuri ja okseri hienosti ja maaliin. Virheitä siis 15 ja yliaikaa, mutta olin kyllä tyytyväinen Lulun menoon pl. kepit. Vauhti oli minusta parempi kuin ennen. Mutta ne pirkulan kepit... nyt paljon häiriötreeniä!

Thelman rata (linkki videoon) meni ihan hyvin kepeille asti, sitten ihan keppien loppuvaiheessa rytmirikko, en tiedä miksi. Varmaan tää mun keppikirous. Otin alusta uudestaan ja jatkettiin, keinu magee, vapautin karvan verran liian aikaisin mutta oli kunnon keinu kyllä. A:lla näytti että osuis mutta tuomari antoi virheen. Sitten löysäilin pituudella ja Thelma pujahti väärään päähän putkea. Otin vielä puomin, aivan mahtava kontakti jipii ja suoraan maaliin. Hyvä Tellu, harmi tuo keppijuttu ja mun ohjausvirhe mutta hyvin se veti 8 kk tauon jälkeen! Huusi kuin syötävä. A:lle on nyt tehtävä jotakin, tai siis pitää jatkaa syksyllä aloitettua juoksukontaktitreeniä. Hankala homma vaan kun en haluais rasittaa koiraa, mutta täytyy sitten vaikka yrittää jos saisi kentällä olevan A:n matalaksi jotta saatais vähän edes toistoja.

Sunnuntaina alkoi sitten heti keppiongelman paikkaus. Laitoin kolmannen kepin liioitellusti oikealle eli koira joutuu oikein koukata. Tämä siksi että oppisi kokoamaan itsensä kepeille. Oli älyttömän vaikea harjoitus Lululle, en tiedä kuinka monta hutia tuli mutta monta! Aivan ihanasti lapsi jaksoi kuitenkin yrittää uudestaan ja uudestaan ihan intsinä. Saatiin muutama onnistunutkin suoritus, otin kaksi sessiota päivän aikana. Eilen tein puolestaan häiriötreeniä. Sama juttu taaskin, paljon virheitä ja vähän onnistumisia, enpä tiedä mitä hyötyä näistä treeneistä on, mutta otetaankin ihan leikin kannalta. Sattumalta törmäsin netissä brittiläisen huipun videoon, onko vähän erilaista kuin meidän amatöörien puuhastelu, voihan lollero! Vertaa me ja britti-Lee. Ai mutta sillä onkin bordercollieita, niillähän on pujottelu geeneissä ;-)

Medimonsterit treenaa ja edistyy

2011-05-19T15:59:00.004+03:00

Tiistaina treenattiin Mian valvovan silmän alla ja niinkuin aina tahtoo näissä treeneissä käydä, lisätreeniä tarvitsevien asioiden lista kasvoi taas. Mutta oli tietysti tosi kivaakin! Kenttä oli jaettu kahtia niin, että molemmilla puolilla oli omat harjoituksen pätkänsä. Eka pätkässä tehtiin puomia ja keinua, mentiin kaksi kierrosta jolloin sain eka kierroksella vapautettua nopeasti. Puomilla jäi taas kerran etutassut karvan verran irti maasta. Voisikohan se olla tuon puomin ansiota, siinä kun ei ole selvää korkeuseroa lankun ja maan tason välillä. Pysähtyy kyllä hienosti asentoon, mutta jää sen 3 cm liian ylös. Puomilla oli häiriönä sitä vasten tuetty pöytä ja taisi Miakin nojailla puomiin jossain vaiheessa. Selvästi otti tästä häiriötä siten, että ihmetteli ja kulki sen takia hitaammin. Viimeisellä kerralla ei välittänyt häiriöistä ja tuli hienosti loppuun asti. Läksyksi siis lisää häiriöitä kontakteilla että oppii menemään itsevarmasti puomin häiriöistä huolimatta. Keinulla teki eka kierroksella mattinykäset, kun itse väistin puomiin nojaavaa pöytää ja se vei ajatukset muualle koirasta ja esteestä. Onneksi Lulu ei välitä lentokeinuista tuon taivaallista, vaan menee heti uudestaan keinulle reippaasti ja teki sen useamman kerran oikein hyvin.

Toisessa treenissä oli A ja sen alla putki (linkki videoon). Lulun sai ohjattua hyvin A:lle kunhan vaan otti tarpeeksi sivuetäisyyttä, ettei tukkinut koiran linjaa. Putkeenkin sen sai vetämällä. A:n kontakti toimii silloin parhaiten, kun Lulu tulee A:lle tarpeeksi lujaa, ja hyppää A:n harjan yli. Jos tulee hitaammin, silloin juoksuaskeleet osuvat aika ylös kontaktia, mutta en usko niistä virheitä tulevan sentään. Nyt tein sitten niitä sokkareitakin, ja toimii hyvin. Uskallan jo paremmin lähteä tekemään persjättöä, mutta sitten näytän tekevän sellaisen pienen pysäyksen kun otan koiran toiselle puolelle. Pitäisi saada ne sujuvammaksi vielä.

Lopussa otettiin vielä A:n alta kulkevalta putkelta käännös sivulle hypylle ja siitä meno kepeille. Tähän olisi sopinut putkijarrutus ja se saatiinkin kotiläksyksi kun ei olla Lulun kanssa sitä vielä tehty. Harjoittelin sitä eilen pihalla ekan session. Tarkoitus on tehdä putkeen lähetys rintamasuunta kohti koiraa käännettynä, silti putkikäskytys normaalisti.

Treeneissä Lulu kulki ihan selvästi hitaammin puomiharjoituksessa kun rimat oli 40 cm:ssä. A-treenissä rimat oli jossain 30 cm:ssä ja vauhtikin oli paljon kovempi! Mia mittasi molemmat koirat treenien jälkeen. Mulla kun jäi kaivelemaan se Lulun ekojen kisojen mittaus, että josko se olisi kuitenkin rajalla ja se olisi mahdollista saada miniluokkaan. Kun se on niin pieni hyttynen. Lulu mitattiin ja se on ihan rajalla, harmi kyllä. Thelma sen sijaan on kutistunut! Sehän on mitattu vielä muutama vuosi sitten 37,5 cm:n, mutta nyt se on enää vajaat 36 cm. Vuoden päästä voisi mitata vielä ja katsoa, josko Thelman saisi miniluokkaan. Ainakin jos se vuoden päästä on vielä kisaterässä! Toivottavasti se on sitä ainakin juuri nyt, lauantaina on yksi startti Purinalla mihin molemmat medimonsterit osallistuu. Lulun ekat kolmosen kisat, jännää! Thelman kanssa viimeisin virallinen startti on jostain lokakuulta Hollannista, joten senkin kanssa jännää mutta niin kivaa päästä taas kisaamaan! Se on ollut niin magee treeneissä, mitä nyt lyhyitä pätkiä sen kanssa ollaan tehty. Liinakin starttaa kaksi kisaa lauantaina. Sen kanssa treenattiin myöskin tiistaina omatoimisesti. Niistot jo parempia, kontaktit aivan huippuja mutta siitä viskipullosta ei kannata sen puolesta ainakaan vetoa lyödä tiukasta leikkauksesta... Vähän vauhdikkaammassa paikassa takaaleikkaus onnistuu jo. Valssit ja sokkarit on kuitenkin selvästi se Liinalle sopivin ohjaus, Liina tykkää että ohjaaja näkyy koko ajan etuvisiirissä. Kiitos Nina taas HyväKoiran lainasta!

Pohjanmaan kautta

2011-05-16T20:39:00.003+03:00

Blogger tökki niin pahasti viikolla että jäi blogi päivittämäti, mutta kerrottakoon näin jälkikäteen sitten, että treenattu on! Tiistaina lupausten treeneissä koutsina toimi Pia. Rata oli sellainen, että siinä sai käyttää aika monia perustekniikoita kuten sokkareita. Takaaleikkauksen paikkojakin olis ollut mutta kun se ei vielä kuulunut meidän repertuaariin niin tehtiin sitten toisella tapaa. Lulu kulki muuten lujaa! Rimat oli alhaalla ja palkka oli mieluinen joten vauhtia riitti! Löysin viimein eläinkaupasta sellaista haisevaa kuivattua keuhkoa mitä käytin myös Hollannissa palkkana, ja se yhdistettynä Rontix-patukkaan toimii ihan älyhyvin! Lulu vetää jo tosi ärhäkästi peruuttaen. Mun tehtävä on oikeastaan vain pitää vastaan ja vetää vähän takaisin, ei retuuttaa koiraa sivuille. Sokkarit meni tosi hyvin, kai mun sitten vaan kannattaa ottaa ne vaihtoehdoksi ainakin sellaisiin paikkoihin missä valssi ei oikeasti hyödytä mitään´tai hidastaa koiraa. Takaakierto-päällejuoksuun sen sijaan Lulu lähti tosi huonosti mukaan, sitä pitää treenata lisää! Radalla oli kepit ihan A:n vieressä, en saanut kertaakaan suoraan koiraa kepeille kun Lulua kontaktiesteet vetää. Sitten kun sain sen kepeille, pujotteli kyllä hyvin. Treenien jälkeen omatoimitreenasin Lululla vielä takaaleikkausta, joten ens treeneissä osataan sekin!

Liina tuli myös treenailemaan, otettiin ihan vaan yhtä hyppyä siten kuten Jaakko opasti viimeksi, eli näytin hypyn ja sitten lähdin jo liikkumaan pois alta (saksalainen). Aika paljon virheitä saatiin aikaiseksi, onneksi Liina kestää toistoa! Opeteltiin sitten lisäksi vielä takaaleikkausta. Ehkä eyeaa palloa liikaa tai jotain, ei kyllä yhtään tykkää mennä mun ohi niin että jään koiran selän taakse. Hyödylliset treenit kyllä taas!

Kulunut viikonloppu vietettiin koirien kanssa Pohjanmaalla. Carina oli kutsunut minut kouluttamaan kiltalaisia ja tytöt lähti tietysti mukaan. Mentiin junalla ja lemmikkivaunussa olikin kuhinaa. Menomatkalla Lulu parkkeerasi reteästi keskelle vaunun käytävää ja oli sitä mieltä, että muut väistäköön. Ihan rauhallisesti katseli jalkojaan nostelevia ihmisiä. Paluumatkalla taas rupesi yhtäkkiä hirveästi vetämään ja vinkumaan kohti vaunun toista päätä. En nähnyt siellä mitään, mutta kun vinkuna vaan jatkui, kävin katsomassa että mitä siellä on. Näin yhdellä matkustajalla pienen muovihäkin ja kysyin onko siellä joku eläin. "On, marsu" kuului vastaus. Siitä se Lulun pää meni sekaisin vaikka vaunun muut koirat korvaa lotkauttaneet. Thelma taas on maailman mukavin reissukaveri ja Dalai lama, se ottaa kaiken vaan niin tyynen rauhallisesti, turhia hötkyilemättä. Koirien viikonloppu oli muuten enimmäkseen häkissä lepäilyä, mutta saivat tehdä mukavia lyhyitä lenkkejä auringonpaisteessa ja sunnuntaina ehdin tyypätä niillä treeniradankin. Molemmat meni niin lujaa ja innolla, että! Lulu osasi takaaleikkauksenkin aivan nappiin. Kokkolassa oli tosi mukava nähdä taas Ansa-siskoa, se on niin ihana vaikka onkin melkoisen tulinen, niinkuin pentunakin jo. Siskokset on pidettävä visusti erillään ja jo kaukaa kehittävät melkoiset aggret toisiaan kohtaan. Kyllä Lulu on kuitenkin mulle ollut se nappivalinta, vaikka Ansa onkin ihanan suloinen, en usko että sen ja Thelman yhteiselosta olisi tullut yhtään mitään. Lulu on niin leppoisa eikä provosoi The Pomoa (Thelmaa). Ja nyt kun meidän kotiarkikin sujuu niin Lulu on taas oikein mukava koira. Pidän nykyään lenkillä aina vuorotellen toisen koirista flexissä, näin ne molemmat pysyvät lähellä eivätkä lähde Thelma & Louise -tyylisille karkumatkoille enää. Problem solved ja pikkujellonien valtakunnassa taas kaikki hyvin!

Se Kauan Odotettu Kurssi

2011-05-08T22:04:00.005+03:00

Tänään päästiin vihdoin superkoutsin oppiin kun Jaakko Suoknuuti saapui AST:lle kouluttamaan. Ja kyllä, mun mielestä Jaakko on yhäkin yks parhaita agikouluttajia ever! En nyt oikeastaan voi sanoa oppineeni ihan hirveästi ainakaan käytännössä, mutta selvästi koutsin asiantuntevuus on niin rautaista että sitä ei voi kuin ihailla ja imeä vaikutteita. Jaakossa on kyllä itsessäänkin nykyään vähän luennoitsijan vikaa, kun reilu puolet ajasta käytettiin kuunteluun ja teoriaan ja vain osa itse tekemiseen. En muista että silloin joskus vuosia sitten kun viimeksi olin Jaakon treeneissä ihan näin paljon olisi luennoitu. Mutta asiaa kaikki! Erityisesti sai ajattelemaan rytmityksen tärkeys kontakteilla ja kepeillä jos itse jää koiran taakse tai liikkuu sivuun. Oman liikkeen tulisi jatkua eikä niin että jää seisomaan paikalleen ja yrittää siitä tökkiä koiraa eteenpäin. Kontaktilla siis enemmän lähetystä esteelle ja kun koira on ylittämässä estettä, tasainen, rauhallisesti rytmitetty liike jatkuu koiraa tukien, ei rynnätä koiran kanssa rinnakkain. Myös sokkareista tuli pitkähkö puheenvuoro. Itseäni mietityttää sokkarin käyttö sellaisissa paikoissa, missä on vaaraa olla myöhässä ja sokkari tulee tehtyä liian myöhään jolloin sekä seisoo koiran tiellä plus vielä antaa vähän vääriä signaaleja (mene selän takaa). Jaakotuksesta en myöskään kauheasti tykkää, sillä siinä koira kiertää myös selän takaa. Jaakko myönsi kyllä, että näissä ohjauksissa saa olla tarkkana ja hänen puolestaan on ok jos valitsee olla käyttämättä näitä ohjauksia. Toisaalta radan alussa sokkarin paikka oli sellainen, missä sen ehti kyllä halutessaan tekemään ajoissa eli niinkuin kuuluu vähintään 1 laukka-askel ennen koiran ponnistusta pitää jo olla sokkari tehtynä. Saksalaista hinkattiin myös, se tarvii opettaa koiralle myös selkeäksi ohjaukseksi niin, että pystyy etenemään kunnolla ja liikkumaan hypyn alta pois ja tekemään kauas hypystä vasta selän takaa -osuuden. Estelinjasta riippuen tehdään joko pelkkä sokkari jos jatketaan estelinjan sisäpuolella, ja saksalainen jos jatketaan estelinjan ulkopuolelle.

Itse treeniosuudessa ei päästy Liinan kanssa estettä numero 10 eteenpäin. Alkupuolisko meni hyvin, mutta sitten tökkäsi hypylle lähetyksessä (7 -> 8). Liina ei irronnut ja taas meni puolin ja toisin epäröinniksi ja meno hidastui ja hankaloitui. Sitä sitten ruvettiin ratkomaan. Ongelmahan on ihan tiedossa, mun kanssa Liina ei vaan oikein halua itsenäisesti jäädä ottamaan jotain hyppyä jos mun liike vie jo poispäin. Samoin vastaan hyppääminen on sille epämieluista. Tätä pitäisi nyt lelun kanssa harjoitella. Liina irtoaa hyvin lelulle, joten sitä hyväksi käyttäen lähettää sitä lelulle hypyn yli ja juosta itse pois, jopa suoraan koiraa vastaan. Saksalainenkin oli hankala ja kun sitä otettiin lelun kanssa, meni Liina riman alta. Tämä ei haittaa kuitenkaan alkuopetuksessa ja silloin rimat saakin olla alhaalla.

Vähän jäi tyngäksi treeni joten kokeiltiin sitten vielä vähän rataa eteenpäin kun kaikki oli mennyt. A piti mennä itsenäisesti loppuun, sen meni pari kertaa hyvin ja kerran keksi että sivulta hyppäämällä pääsee nopeammin seuraavalle esteelle. Pääasiassa kuitenkin hyvin.

Treenihimo iski oikein kunnolla ja otinkin terapia-Thelman seuraavaksi. Rimat oli maassa ja Thelma meni tosi hienosti. Sen kanssa sain tehtyä hyvin sokkarinkin 6. ja 7. esteen väliin. En ottanut sillä A:ta ollenkaan vaan viereisen hypyn kautta ja siitä jatkettiin kepeille asti. Thelma huusi ja meni lujaa. Se on niin ihana! Lulukin sai tehdä alkua kasille saakka. Laitoin rimoja alas niin että otettiin harjoitus siivekkeiden kiertotreenin kannalta. Meni ihan kivasti. Lopuksi tein kepit, hyvin vaikka vähän vedätinkin. Toisen kerran otin kepit vielä putkien kautta, hyvin löysi kepeille vaikka jäin A:n taakse.

Kiva päivä kaiken kaikkiaan, lämpöäkin riitti sellaiset +20 astetta ja oli kesäistä! Tuli hirveä hinku päästä useammin noin laadukkaisiin treeneihin. Toisaalta sitten taas treenien jälkeen oli vähän hämmentynyt olo. Tieto lisää tuskaa indeed! Asiat voisi tehdä vielä niin paljon paremmin, mutta riittääkö mikään? Voiko olla tyytyväinen itseensä vai pitääkö oikeasti tavoitella täydellisyyttä? Loppujen lopuksi minusta kivointa agilityssä on ehkä kuitenkin huomata kun koira oppii ja toimitaan yhdessä tiiminä. Esim. Thelman kanssa on niin hauskaa, kun se osaa kaikki tekniikat ja menee lujaa. Lulusta taas huomaa koko ajan edistystä, joskin sen kanssa vielä treeniä häiritsee vähän vauhdin puute. Pitää kuitenkin muistaa pitää mielessä agilityn perimmäinen tarkoitus, eli se että koirakolla on hauskaa tekemistä yhdessä. Uskon että siihen on mahdollisuudet vähän vähemmänkin täydellisellä ohjauksella.

Agilityntäyteinen viikko

2011-05-06T16:03:00.002+03:00

Tällä viikolla joka päivä on ohjelmassa jotain agilityyn liittyvää toimintaa:

Ma koulutan alkeis- ja jatkoryhmää
Ti Lulun ryhmätreenit
Ke koulutan omaa ryhmää
To Piha-agilityä
Pe Töihin AST:n epiksiin
La Vappu Alatalon luento
Su Jaakon kurssi

Ja siitä jatketaankin vielä kolme seuraavaa päivää samalla reseptillä. Varaslähtö tähän agipyräykseen otettiin jo vappuaattona Ojangossa, kävin kokeilemassa Musti-länderillä miten kulkee ja kyllähän se kulki, ajoittain jopa mun kanssa samaa rataa. Tarkoitus olisi lainaohjata sitä tarpeen tullen. Thelma ja Lulu sai tehdä vähän siivekkeen kiertoa putken kautta, lisäksi tein Thelmalla pari puomia ja Lululla keppejä. Yritin lähettää Lulun avokulmaan hypyn takaa hetsaamalla ja käskyttämällä "kepit, kepit". Se ei selvästikään tajua mitä "kepit" tarkoittaa, sillä meni kyllä hypyn ja sitten jäi katselemaan ympärilleen että niin mitä nähtävää täällä olikaan. Itse pujottelu menee kohtalaisen hyvin, välillä jopa kunnon vauhdilla, mutta sisäänmenoissa on kyllä menty takapakkia. Lisäksi onnistun säännöllisesti heittämään lelun liian aikaisin ja oikaisee vika välin. En kuitenkaan rupea stressaamaan noista kepeistä, ne on juuri se este missä Lulun nuori ikä vieläkin näkyy parhaiten. Keppeihin Lulu tutustui alle vuosi sitten, joten ei oo vielä kauheasti onnistuneita toistojakaan takana (epäonnistuneita sitäkin enemmän). Kokemusta vaan ja rutiinia, kyllä se siitä.

Tiistain ryhmätreeneissä aloitettiin irtoamissuoralla. Ajattelin sen olevan Lululle ihan piis of keik kun ollaanhan me näitä tehty, ja viimeksikin kisoissa irtosi erinomaisesti sinne maaliin jätetylle lelulle ihan pyytämättäkin... tällä kertaa kuitenkin Lulu oli vähän muissa maailmoissa, ulkokentällä oli sen mielestä kaikenlaista häiriötekijää eikä se osannutkaan lähteä 4 hypyn takaa lelulle. Sitten kun vähän helpotettiin, meni kyllä. Ei ollut myöskään hyvä idea viedä Lulua sylissä lähtölinjalle, juoksuttaminen olis parempi ettei olisi unohtanut mitä tehdään. Lisäksi tehtiin kerran yksi radanpätkä, Lulu meni muuten reippaasti paitsi kerran otti taas häiriötä jostain kentän reunalla lentävästä linnusta ja unohti mitä oli tekemässä. Puomi tällä kertaa tosi hyvä! Lopuksi otettiin keinua ja Lulu sai vähän demota miten sille on keinua opetettu. Koska ei tehty treeneissä muuta, otin vielä itsekseni keppejä. Kepit päättyi lähelle aitaa ja tää oli Lululle vaikea. Tuli pari kertaa pois ennenkuin saatiin onnistumaan ja sit menikin tosi hyvin. Thelma sai tehdä saman keppiharjoituksen, super-Thelmalle ei tietenkään mikään ongelma! Tein Thelmalla myös sivuirtoamista, meni hyvin. Tepsu on parasta A-ryhmää, se ei tee virheitä!

Torstaina olis ollut Agryn epikset mutta jäinkin kotiin treenailemaan. Esteet tuli rekalla Hollannista maanantaina ja pala keinonurmeakin oli mukana joten mun pihalla on nyt ehkä maailman pienin agilitykenttä (3 x 4 m). Siinä ollaan alkuviikko treenattu kontaktin alastuloa keinun lankulla ja nyt treenattiin taas siivekkeen kiertoa putken kanssa. Lopuksi vielä 6 keppiä niin että kepit päättyi pihakuuseen ja putkikin oli ihan vieressä, ei ongelmia kummallakaan! Löysin M&M:stä kuivattua keuhkoa joka on varsinkin Lulun lempparia, Lulu innostui siitä ihan silminnähtävästi ja vetoleikki toimi paremmin kuin koskaan! Alakentällä käytiin tekemässä vähän kotiläksyä eli eteen irtoamista, hyvin irtos molemmat monsterit kun oli namipatukka maalina.

Operaatio Tuhmakoirasta sen verran, että jaksoin hihnassa ulkoilua jopa kaksi viikkoa. Sen jälkeen Lulu on kulkenut metsälenkit vapaana. Teillä ja kuntopolullakin pidän sen enimmäkseen kiinni. Tuhmakoira ei ole enää ihan niin tuhma, tosin kyllä se kerran metsässä meni hukkaan niin, että joku maastopyöräilijä toi sen takaisin. Muuten Lulu on taantunut ihan jonnekin pikkupennun tasolle, se hassuttelee ja riiviöitsee minkä ehtii. Että oliko se nyt sit tarpeen varata uusi pentu kun kohta 2-vuotiaassakin on vielä ihan tarpeeksi pentua... no mutta pitäähän Lulun saada oma koira. Juu näin se on.

Tulevaisuuden lupaukset treenaa

2011-04-27T14:33:00.008+03:00

Kuva: Tiia Hämäläinen

Tuskin oli sertistä ehditty toipua kun taas vei tie agikentälle korkkaamaan ulkokausi. Päästiin Lulun kanssa uuteen AST:n "Tulevaisuuden lupaukset"-treeniryhmään ja ekat treenit oli tällä viikolla. Kouluttajana toimi Mia Laamanen. Ei olla ennen Mian koulutuksessa oltukaan (radoilla kyllä) joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman piti. Iloinen yllätys oli, että Mia on tosi perusteellinen kouluttaja joka selvästi soveltaa minullekin mieluisten kouluttajien (kuten Susan Garrettin) oppeja. Sain tosi hyviä neuvoja ja paneuduttiin juuri niihin asioihin mitä haluankin kehittää, ihan superia! Tehtiin kaksi harjoituspätkää, ensimmäinen oli vaan suoraan kentän ympäri esteitä, siinäkin kyllä tuli virheitä kun Lulu kaahotti vähän esteiden ohi tai väärään putken päähän. Keinun se meni eka kertaa varovaisesti, toisella kertaa aivan täydellisesti! Puomilla jäi kaksi kertaa ylös, yllättävää! Täytyy ensi kerralla laittaa target avuksi. Kyseessä oli Lululle ihan uudet esteet, mattopintaiset sellaiset, joten varmasti se aiheutti pientä ihmettelyä. Toinen treenipätkä oli vähän jo koukeroisempi, siinä oli välistävedon- tai työnnön paikka ja lopussa kepit. Nyt sain Lulun lähdössä jo kovaan vauhtiin enkä enää radalla pysynyt sen perässä, siis wau! Yksi takaaleikkauskin radalle tuli kun olin vaan niin jäljessä (näitähän ei olla erikseen vielä opeteltu). Hypyt oli minikorkuiset joten sekin varmasti vaikutti Lulun hyvään vauhtiin ja uusi palkkaus toimii. Kepeillä heitin lelun eka kerralla liian aikaisin ja väisti vikan välin, näissä pitää olla tarkka etten palkkaa väärin. Lopussa otin vielä keinun kaksi kertaa, toisella kerralla kunnon hetsauksella Mian pyynnöstä ja kyllä menikin lujaa ja varmasti. Mahtavaa!
Wauhti-walesi

Kuva: Tiia Hämäläinen

Kotiläksyt:

kontaktille vauhtia laatikkoleikillä, palkka eteen ja nopea vapautus
ready-steady-go leikit, räjähtävät lähdöt
yleinen vireen nosto erilaisilla leikeillä, tähän käy mm. häkkileikit & restrained recalls

Muista:

keinulla vapautusta eri kohdista, olen huomaamatta vapauttanut melkein aina ollessani koiran kohdalla
leikittäminen: vauhtileikitys toimi älyttömän hyvin ja muutenkin hetsaus toimii! Muista kuitenkin ettet retuuta koiraa taisteluleikeissä. Matalampi asento ja enemmän suoraa vetoa, ei sivuille. Koiran niskaa pitää säästää! Lelussa pitää olla joustovarsi.

Kaiken kaikkiaan loistavat treenit, muistutusta juuri meille tärkeistä asioista ja kiva treeniporukka. Thelmakin oli mukana, se oli kontin sisällä häkissä mutta onnistui sieltäkin mekkaloimaan siihen malliin, ettei sitä varmaan kannata kovin usein mukaan ottaa. Toisaalta oli kiva kun pystyin sitten Tellullakin lopuksi tekemään pätkän, Tellu oli onnellinen. Kolme kertaa teki virheen kepeilleviennissä kun halusin juosta takaa, sitten helpotin ja sen jälkeen meni myös vaikeamman takaaleikkauksen. Taitava Thelma! Loppujäähdyttelykin hoitui kätevästi kotiin kävellen.

Pikku-Lulle on kolmosluokkalainen!

2011-04-26T11:30:00.001+03:00

Niin äkkiä se sitten kävi, lapsi pääsi jo kolmosluokalle. Tämäkin serti saatiin Turussa ATT-areenalla, samoin kuin kakkosluokan serti. Marjo Heino oli tehnyt oikein kivat ja sujuvat radat. Ensimmäinen oli heti aamulla klo 9 ja startattiinkin ekana. Toin Lulun vasta rataa varten halliin ja väliajat se oli autossa jotta olisi sitten työntekomoodissa. Radan alkupuoli meni kivasti ja oli kiva ohjata, mutta kepeillä en muistanut ettei Lulu kestä yhtään vedätystä. Meni kyllä oikein sisälle mutta sitten oikaisi pari keppiväliä. Otettiin uudestaan ja meni hyvin ja vauhdilla! Lopussa ohjasin laiskasti ja tuli putkesta tullessa tokavikasta hypystä ohi, mentiin vaan maaliin. Nyt muistin leikittää Zeljkon ohjeiden mukaan ja tuntui innostuvan hyvin. Toka rata menikin sitten puhtaasti. Kepeillä varmistelin menemällä kävelyvauhtia, muuten mielestäni kulki jo aika reippaasti. Puomin kontaktilla tuhraantui vähän aikaa mutta etenemä silti 3,83 m/s. Sijoitus kolmas eli LUVAn arvoisesti ja menolippu kolmosiin! Tässä linkki rataan.

Olisin kyllä ihan mielelläni jatkanut Lulun kanssa kakkosissa, mutta tokihan niitä puhtaita ratojakin on kiva tehdä. Nyt sitten treenaillaan erinäisiä asioita kuten keppejä, käännöksiä, kontakteja ja virettä ennenkuin kisataan kolmosissa. Ainakin tältä tuntuu nyt. Lulu on vielä niin kesken enkä halua mennä tappamaan sen motivaatiota liian vaikeille radoille.

Louloun kisahistoria ykkösistä kolmosiin:

A1 Tulos 0, sij. 1 Pori 6.1.11
A1 Tulos hyl Pori 6.1.11
A1 Tulos 0, sij. 1 Pori 6.1.11
A1 Tulos 13,28, sij. 4 Turku 27.2.11
A1 Tulos 0, sij. 2, SERT Turku 27.2.11

A2 Tulos hyl Lohja 16.4.11
A2 Tulos hyl Lohja 16.4.11
A2 Tulos 0, sij. 1 Kirkkonummi 17.4.11
A2 Tulos 0, sij. 2 Kirkkonummi 17.4.11
A2 Tulos hyl Turku 25.4.11
A2 Tulos 0, sij.3 SERT Turku 25.4.11

Ei kauhean monta kisaa ehditty käydä ja mukaan mahtuu valeraskausongelmia, keppien unohtelua ja radalta karkailua mutta myös tosi kuuliaista ja taitavaa menoa Pikku-Lullelta ♥ ♥ ♥

Liinan radat

Liinakin oli tullut maakuntamatkalle Turkuun ja kisasin sillä kaksi starttia. Radat olivat Henri Luomalan käsialaa ja ihan mukavat, molemmilla radoilla oli yksi valssin paikka ja valinnaisia putken suita. Ensimmäisellä radalla hätiköin valssissa, käännyin koiraa kohti ja kuvittelin sen jo ponnistaneen, sanoin "Liina" ja se kääntyikin hypyltä pois. Toinen rata oli aika mallikas, mutta yksi rima putosi kun käskytin koiraa juuri hypyn päällä. Tämä harmitti oikeasti, rata oli hieno ja aikakin oli nopein! Positiivista oli, että Liina kulkee koko ajan lujempaa, kontaktit on paremmat eikä mitään ärinöitä kisakavereille ilmenny. Nyt kun vaan jättäisin turhan hosumisen pois ja antaisin koiran suorittaa rauhassa niin voitais saada niitä nolliakin. Kiitos Ninalle taas Liinan lainasta! Radat on nähtävissä tästä linkistä.

Zeljko Gora 23.4.

2011-04-24T09:44:00.002+03:00

Olin ilmoittautunut kroatialaisen Zeljkon koulutukseen Lulun kanssa, ja vaikka välillä oli vähän turhauttavaakin treenata Tuhmakoiran kanssa, sain tosi hyviä neuvoja joten hyvä että menin! Tehtiin kolme lyhyehköä harjoituspätkää joissa oli vaan hyppyjä ja putkia. Z ei tykkää suomalaisten tavasta harjoitella jatkuvasti pitkiä ratoja. Lähinnä harjoiteltiin kääntymisiä. Eka pätkässä Lulu näytti heti lellipersekäytöstä, ei tullut ohjaukseen mukaan, karkas lähtöön katsomaan oisko siellä lelua, nuuski maata, kääntyi laiskasti ja oli muutenkin ärsyttävä. Kyllä se siitä sitten parani vähitellen ja välillä meni ihan kivastikin. Suurin apu saatiin palkkaamiseen. Olen ollut liian passiivinen palkatessa. Koska olen halunnut vahvistaa irtoamista, heitän usein lelun ja sitten Lulu lähtee huitelemaan lelunsa kanssa eikä anna kiinni. Myöskin se tulee vähän laiskasti kuolleelle lelulle. Nyt piti laittaa lelu (ja oma itse) liikkumaan, tehdä nopeita suunnanvaihtoja koiran edessä, nopea kiinniotto ja taistelu, lelusta irti ja heti harjoituksen jatkaminen. Kun harjoitus on loppu, koira autoon tai häkkiin ja sieltä vasta ulos kun tehdään seuraava pätkä. Juosten lähtöalueelle ja aloitus korkeammassa vietissä. Kaikessa korkeampi intensiteetti siis! Zeljkokin leikitti vähän Lulua tälla tavalla ja sain itsekin nähdä kuinka koirassa on vauhtia jos se vaan haluaa. Näin saadaan myös paremmin Lulun riistaviettiä hyödynnettyä ja sitä vauhtia siirrettyä myös agilityyn. Käy kyllä itselle kuntoilusta tuollainen kaahaaminen ja hiki virtasi varsinkin kun lämpöäkin oli kesäiset lukemat +20 C.

Käännöksissä Z käyttää itse suuntakäskyjä ja opettaa periaatteessa aika samoin kuin Trkman oman cikcapinsa, paitsi ettei harrasta multiwrapeja. Käännöksissäkin pitää palkan tulla enemmän vauhdissa, eli käännöksen jälkeen juostaan poispäin ja mieluiten vielä sivulle niin että käännöksestä tulee extratiukka. Radallakin 180 asteen käännöksissä pitäisi heti jatkaa seuraavaa estettä kohti eikä ohjaajan astua hypyltä sivulle koiraa odottamaan.

Lisäksi katsottiin kontaktisuoritus, siinäkin toivon Lululle lisää vauhtia joten Z suositteli laittamaan suoran putken ennen ja/tai jälkeen puomin. Vahvistetaan sekä vapautusta että kontaktiasentoa. Lähtöihin pitäisi saada enemmän poweria, koiran pitäisi olla ihan täpinöissään. Luluhan istuu kuin viilipytty lähdössä eikä sitä saa oikein patoamaan eteenpäindraivia. Täytyy ruveta nyt häkkileikeillä harjoittelemaan vauhdikkaampaa lähtöä pitäen erityisesti mielessä tämän intensiivisemmän palkkaustyylin.

Yhteenveto:

korkeampi intensiteetti palkkauksessa, liikkuvampi palkka ja lyhyt taistelu
väliajat koira pois radalta, ei anneta rauhoittua agiradalla
lähtötilanteeseen korkeampi viettitila
käännöstreeneissä juokse pois ja palkkaa vauhdissa
kontaktiharjoitukset suorien putkien avulla

Viikon treenailut

2011-04-23T12:40:00.003+03:00

Taas on viikon aikana tullut puuhattua yhtä ja toista, ei ihme että eilen oli paukut loppu itseltä ja koiriltakin. Keskiviikkona kävin tuuraamassa Akatemialla Lulun kanssa, otettiin vain kaksi lyhyttä pätkää. Puomilla ei tahdo mennä loppuun jos pysähdyn yhtäkkiä tai jään taakse. Tätä sitten treenailtiin perjantaina omalla vuorolla. Laitoin puomin päähän targetin, jäin itse taakse ja vapautin avustajan luo lelulle. Toimi hyvin! Lisäksi tein juoksu-A:ta. Se on Lululla ihan hyvä, tosin askellus ei ole vakio. Vasta kun otin vähän lujemmalla vauhdilla, tuli oikea askellus ja osui täydellisesti kontaktille. Agility Lulun kanssa sujuu siis hyvin, mutta muuten projekti Tuhmakoira ei edisty. Ollaan nyt ulkoiltu hihnassa ja kuonopannalla, jota Lulu vielä inhoaa niin että se hyytyy ihan eikä ota yhtään kontaktia. Ulkona sitä kiinnostaa ihan hirveästi kaikki hajut ja jos päästäisin sen hihnasta, lähtisi kyllä saman tien lätkimään. Meidän ulkoportti on se taikaportti jonka ulkopuolella korvat menee off-asentoon ja kaikki muu kiinnostaa paitsi hihnan toinen pää. Pihalla ja sisällä ollaan kyllä kilttiä koiraa. Puuh. Täytyy sanoa, että jos Lulu olisi mun ensimmäinen kosketus terrieriin, en varmasti ottaisi toista! On siinä haastetta konsanaan.

Takaisin keskiviikkoon, treenasin silloin myös Liinalla. Tökki taas niistoihin tai vastaaviin kohtiin, missä koira hyppää ohjaajaa kohti. Ne ei millään meinaa onnistua Liinan kanssa. Ohjeeksi saatiin harjoitella lisää irtoamista ja itsenäistä estesuoritusta, eli kun ohjaaja on merkannut hypyn, Liinan pitää ottaa se vaikka ohjaaja liikkuukin hypyn takaa pois. Muuten meni kivasti ja kontaktit edistyy koko ajan. Perjantain omatoimivuorolla treenasin 2 suurinpiirtein ykkösten rataa vastaavaa pätkää. Liina oli tosi vauhdissa ja sillä oli kiva mennä! Otin erityisesti kontaktitreeniä ja ne meni tosi hyvin. Toisinaan vapauttaa itsensä ennen lupaa mutta asento alkaa olla tosi hyvä. Muutamassa kohdin leiskautti hyppyjä tosi pitkäksi, niissä piti vaan jarruttaa vähän, toisissa kohti sitten taas tuli pois hypyiltä jos käännyin liikaa kohti. Eiköhän lisätreenillä löydy kuitenkin se yhteinen rytmi näihinkin paikkoihin. Maanantaina kisaillaan taas, toivottavasti menee paremmin kuin viimeksi!

Ojangossa Tehis-cupissa

2011-04-22T12:35:00.003+03:00

Kiirastorstain illalla oli Ojangossa taas HSKH:n järjestämät epikset. Thelma sai mennä kisaavien radan ja lisäksi menin Almalla 2 x mölli&kisaavien radat. Lulu tuli mukaan harjoittelemaan ihan vaan luoksetuloa. Otin muutamat restrained recallit ja kiesus että meidän kohta 2-vuotias on taantunut jonnekin 10-viikkoisen tasolle kun ei meinannut mielenkiinto riittää yksinkertaisempaankaan treeniin. Sain pari kertaa sen sentään kutsuttua luokse ja lopetettiin siihen. Muuten Lulle käyttäytyi kisapaikalla kyllä fiksusti ja ois halunnut esteillekin.

Mölli- ja kisaavien radat meni aika lailla päällekäin joten paljon ei ehtinyt ratojen välissä hengähtää. Ensin menin Almalla mölliradan kahteen kertaan. Alma oli taas vauhdissa mutta kontaktit se loikki. Toisella radalla laitoin vielä enemmän painetta koiraan ja se loikki kahta kauheammmin. Analysoitiin tätä sitten Alman omistajan kanssa, ja selvisikin että sen kanssa ei pidä kääntyä koiraa vastaan kontaktilla vaan jatkaa hartiat eteenpäin ja katsoa vasta myöhemmin koiraa. Kisaavien radalla kontaktit pelittikin tällä systeemillä tosi hyvin. Onneksi ongelma ratkesi sillä, tosin tuli vähän paha mieli koiran puolesta kun olin sille rähissyt kontakteista vaikka kyse oli siitä, ettei se ymmärtänyt mun ohjausta. Sorry Alma! Kisaavien rata oli tosi vaikea joten siinä sitten sähellettiinkin koko rahalla, ongelmia aiheutti tällä kertaa melkein kaikki muu paitsi kontaktit. No ei mitään mitä ei treenillä saisi korjattua.

Thelman kanssa juostiin myös kisaavien rata, ja se meni niiiiin hienosti! Kaikki vaikeat kuviot selvittiin, mutta lopussa se lähti puomin kontaktilta vähän varkain enkä ehtinyt ohjata sitä takaakiertoon vaan Thelma hyppäsi hypyn suoraan eteenpäin. Harmi sillä muuten rata oli sikahieno ja oltais voitettu. Henkinen voitto tosin oli sekin, että oli aivan mahtavaa mennä taas Thelman kanssa ja se meni niin upeasti. Thelma on rautaa!

Tuhmakoiran paluu

2011-04-20T16:09:00.003+03:00

Ehdin noin kuukausi sitten jo iloita, että Lulun luoksetulo-ongelma olisi selätetty. Valitettavasti se taisi olla vaan joku valeraskauden aiheuttama tilapäinen häiriö ja ongelma on taas palannut isompana kuin koskaan. Ulkona Lulu on ihan pois kuulolta (siis oikeasti epäilin jo sen korvissa olevan vikaa) eikä tottele mitään luoksetulokäskyjä. Terrien kanssa ei näköjään voi saada knockouttia, erävoiton korkeintaan. Olo on vähän kuin teini-ikäisen vanhemmalla jolle vilautellaan keskaria ja huudellaan rivouksia, vaikka tämän rakkaan lapsineron hyvinvoinnin eteen tehdään kaikki.

Kyllähän minä tiedän, missä meni vikaan. Lulu on saanut pentuna jo liikaa vapauksia, se on oikein klassinen "don't wanna, don't hafta"-tapaus. Koskapa se ei koskaan oikeastaan ole joutunut olemaan hihnassa vaan ollut aina vapaana, se on pystynyt päättämään itse, reagoidako käskyihin vai jatkaako toiseen suuntaan. Lisäksi se on koira, joka ottaa ulkomaailmasta kaiken reinforcementinsä eli vahvikkeet. Toiset koirat, ihmiset, lapset, oravat, jänikset, linnut, hajut, kaikki on kivempaa kuin minä. Parannuskeinoksi tähän ehdotetaan usein: "ole koirallesi mielenkiintoinen. Hypi vaikka päälläsi". Nyt olen kyllä oppinut, että päällään hyppimällä ei saada koiran mielenkiintoa (ainakaan pitemmän päälle). Se, että minusta tulee Lululle se suurin vahvike, vaatii vielä paljon työtä.

Tylsää tässä on se, että koko elämä on taas yhtä koiran koulutusta. Olisi niin kiva vain käydä nauttimassa lenkillä koirien kanssa raittiista ilmasta, mutta nyt lenkitkin ovat koulutustilanteita joissa pitää itse koko ajan olla skarppina. Välillä tämä väsyttää ja turhauttaa. Onneksi minulla on sentään yksi enkelikoira, Thelma. Se on niin kiltti ja tottelevainen! Sen kanssa olen kyllä saanut kaiken perustottelevaisuuden ihan ilmaiseksi, ja samaa oletin sitten Lulustakin. Lulun kanssa on panostettu hirveästi agilityn perusteisiin ja siinä se onkin tosi hyvä, mutta kotikäytöksen oletin tulevan kaupan päälle. Toisin kuitenkin kävi. Tuli Tuhmakoira.

Onneksi tilanne ei nyt ole ihan mahdoton sillä tiedän miten edetä. "Ruff Love"-kirja on luettu ja jonkinlainen valaistuminen koettu (taas kerran). Idea on se, että koiralta poistetaan kaikki ulkoiset vahvikkeet ja mahdollisuus pitää omaa kivaa. Kaikki hyvä tulee nyt minulta, jopa ruoka pitää syöttää kädestä. Hardcore RL-ohjelmassa koira pidetään sisälläkin hihnassa ja se häkitetään siksi ajaksi kun sitä ei voida pitää silmällä. Koska Lululla ei ole mitään käytösongelmia sisällä, sehän oikeastaan vain nukkuu sisällä, en koe häkitystä tarpeelliseksi. Sen sijaan kuonopanta on taas otettu käyttöön ja hihnalenkitys aloitettu.

Joku viisas on joskus sanonut "You might not always get the dog you want, but you will get the dog you need". Niin totta! Vaikka Lulun kanssa ei pääse helpolla, se on myös opettanut ihan älyttömästi ja pakottanut opiskelemaan lisää koirankoulutuksesta. Nyt kun seuraava pentukin on varattu, minulla on taas selvät sävelet sen koulutukseen alusta asti, ei pelkästään agilityssä vaan myös siinä tärkeämmässä eli jokapäiväisessä elämässä. Lulun tullessa minulla ei ollut vielä kokemusta tuhmakoirasta enkä osannut sellaista edes enkelikoiran jälkeen kuvitella, mutta nyt kun tuhmakoiran kanssa on joutunut pelaamaan, aion seuraavankin pennun ihan varmuuden vuoksi kasvattaa varautuen mahdolliseen toiseen tuhmakoira-tapaukseen. Tosin seuraava ei ole terrieri, jospa sen kanssa pääsisi vähän helpommalla... saas nähdä.

Keväinen kisaviikonloppu

2011-04-18T10:21:00.001+03:00

Perjantaina aloitettiin kisaviikonloppu epistelemällä Ojangossa. Thelma sai mennä yhden radan, möllisellaisen ja senkin vähän muunneltuna kun en halunnut laittaa sitä A-esteelle. Thelma oli ihan tohkeissaan kun pääsi tekemään. Lulu hengaili vaan turistina ja teki kepit pari kertaa lämppäalueella. Alma-aussin kanssa juoksin peräti kolme rataa, mölliradan kaksi kertaa ja kisaavien radan kerran. Eka kierroksella A-este oli hidas mutta muuten hyvä rata, Alma näytti jo hyvää vauhtia, tulos 0 sij. 5. Toka kierroksella palkkasin A:n, oli nyt ripeämpi. Puomilla pysähtyi mutta lähti ilman lupaa. Kisaavien radalla alkoi sitten vähän possuilla, ensin ei meinannut millään istua lähtöön tai jäädä siihen ja sitten kontakteilta oli lähdössä ennen lupaa. Keppejä ei tahtonut löytää vaan jäi käteen kiinni, mutta oli kyllä aika hankala kulmakin. Lopuksi otti vielä lentokeinun joten otin sen uudestaan. Mutta ei se mitään, oli tosi kiva juosta Alman kanssa, se meni vauhdilla ja lähti tosi iloisesti mukaan.

Lauantaina suunnattiin Lohjalle ja edellisillan kirmailut kyllä painoi jäsenissä ja väsyttikin aika lailla. Showlinkin halli oli kyllä loistopaikka, tosin kisarata oli pitkä ja kapea ja (Ritva Herralan) radat ehkä sen takia minusta aika vaikeita. Oli tiukkoja käännöksiä ja puolenvaihtoja mm. A-esteellä. Ensin starttasin Liinan kanssa. Radalla oli S-putki A:n alla ja Liina kyllä meni sinne mutta kääntyi putkessa ympäri. Sen jälkeen ei meinannut enää mennä uudestaan putkeen joten siitä pari kieltoa. Jatko meni suht mukavasti paitsi loppupuolella olin väärässä kohtaa kun koira tuli putkesta ja piti kääntää hypylle ja jatkaa siitä A:lle, hypystä tippui rima ja sitten sain koiran vielä A:n ohi. Kieltoja tuli siis 3 eikä tulosta tältä radalta.

Toinen rata oli myös kohtuullisen haastava. A-esteellä piti taas päästä toiselle puolelle, ja päätin leikata takaa A:lla. Liina ei kuitenkaan odotellutkaan alastulokontaktilla vaan jatkoi ennen minua eteenpäin ja seuraavan hypyn ohi. Lopussa vielä tuplarimahypystä rima alas kun tuli pientä sählinkiä. Muuten radassa oli ihan hyviäkin pätkiä. Liina lähti myös tosi reippaasti aina radalle mukaan eikä enää haahuillut omistajansa perään. Oli myöskin erittäin kilttiä tyttöä kisapaikalla joten edistymistä toisaalla! Illalla käytiin vielä sporttiksella treenaamassa S-putkea, niistoja ja A-estettä, kaikki meni hyvin!

Lulun radat Lohjalla sen sijaan, voi jestas mitä pelleilyä. Hyvää oli, että Lulu oli innoissaan, mutta ei oikein tehnyt mun kanssa samaa rataa. Eka radalla ohjasin heti toka hypystä ohi, sitten jatkettiin ja päästiin kepeille asti mukavasti. Kepeillä meni oikein sisään mutta ei pysynyt rytmissä. Kun vein Lulun takaisin keppien päähän, sain huitaistua sen viereiseen putkeen minne se posotti täyttä häkää eikä reagoinut mun huutoon. Hyl siitä, maaliin taidettiin päästä ilman sen enempiä virheitä. Toiselle radalle lähtiessä Lulu näki, kun jätin sen namipatukan maalialueelle. Ei sillä hetkellä näyttänyt häiritsevän, mutta sitten vitoshypyn jälkeen Lulu muisti lelunsa ja lähti perskarvat vilkkuen suorinta tietä lähtöön. Sain huutamalla kalastettua sen takaisin radalle ja jatkettiin eteenpäin. Kepeillä taas sama virhe kuin eka radalla, otin uudestaan ja tällä kertaa kävelin itse rauhallisesti vierellä, saatiin kepit suoritettua ja sitten lähti taas lapasesta. Sain vielä yhteen putkeen ohjattua ja sitten Lulu päätti lähteä suorinta tietä maaliin enkä viitsinyt sitä enää pidätellä. Oli kyllä pakko nauraa sille tuon radan jälkeen, huvittava otus. Onneksi ei pipo kiristä sen kanssa, tavoitteet ei ole korkealla ja meillä on vielä niin vähän kisoja takana että pitää sitäkin rutiinia opetella. Nauratti vielä kotonakin niin että piti omistaa Lululle tällainen klippi.

Sunnuntaina tunsin itseni taas paremmin levänneeksi ja ravituksi ja lähdimme Kirkkonummelle kisaamaan. Tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt ihan mukavat radat. Eka radalla alussa oli vähän pyöritystä ja takaakierrossa liiottelin ohjauksessa niin, että Lulu lähti hakemaan putken suuta kauempaa. Tällä kertaa sain sentään huudettua sen takaisin ja jatkettiin loppurata puhtaasti. Kepit otin taas kävelyvauhtia ja se tuntui toimivan. Keinulla lähti kyllä ennen lupaa ja minusta varasti vähän puomillakin, näissä pitää olla tarkkana. Muuten lompsotteli semmoista leppoista vauhtia, päästiin sentään ihanneaikaan ja radalta voitto. Toisella radalla kontaktit oli nyt tosi hyvät, pysähtyi ja odotti lupaa jonka annoinkin melkein heti. Kepit oli taas hitaat, niitä on nyt pakko ruveta tehotreenaamaan. Minne on hävinnyt Lulun pujotteluvauhti!? Lopussa oli sama pyörityskuvio nyt toisin päin, ja siinä vähän taas meni pitkäksi takaakiertokurvi mutta ei virheitä tältä radalta ja sijoitus 2. Anne-Marin ja Svingin jälkeen.

Näin oli kisarupeama saatu päätökseen ja taas pitkä lista asioita kertynyt treenattavaksi.

Muista ASENNE!

2011-04-14T10:45:00.002+03:00

Nilkka on parantunut lähes kivuttomaksi ja nilkkatuen kera uskaltauduin taas kunnon treeneihin parin viikon tauon jälkeen. Ensin käytiin Sepon treeneissä Lulun kanssa. Tällä kertaa mentiin pidempi radanpätkä. Alku tuotti ongelmia kun en osannut törkkäistä liikkeellä kakkoshypylle ja Lulu tuli jatkuvasti siitä ohi. Jatkossakin oma liikkuminen oli hankalaa kun välimatkat oli aika lyhyitä ja pääsin välillä liiaksikin etenemään. Käännökset valui joka paikassa aivan sikana, niitä tarttee ruveta nyt harjoittelemaan. Juoksu-A meni tosi hyvin ja muutenkin Lululla oli vauhti päällä ja se oli tosi iloinen. Uusi Rontix-namitasku toimi palkatessa ja on ihan Lullen uusi lemppari. Ehkä nää nyt sitten oli kuitenkin ihan sopivat treenit kisaviikonlopun alla, oma ohjaus oli vaan huonoa.

Sporttikselta jatkettiin suoraan seuraaviin treeneihin Akatemialle ja tällä kertaa remmiin Liina. Juha oli kyllä taas keksinyt sellaisen radan, että huh huh! Parissa kohdin piti työntää koira kahden hypyn välistä takaakiertoon ja jatkaa pitkälle sivulle, eli niistosokkarin paikkoja selkeästi. Nämä mun piti kuitenkin ratkaista toisin, kun Liinalla ei pysty oikein niistoja tehdä kun se ei tykkää hypätä kohti. Muut osat meni aika mukavasti, mutta sitten juuri nuo niiston paikat meni ihan hirveäksi sähellykseksi. Sain Liinan aina kyllä takaakiertoon, mutta sitten lähdin liian nopeasti liikkumaan ja Liina jätti hyppäämättä. Tuntui että se oli sellaista väistelyä meiltä molemmilta. Juha kyllä panosti meihin tällä kertaa ja ruvettiinkin hinkkaamaan noita kohtia. Liina alkoi jo oppia mutta itse jatkuvasti hätiköin ohjauksen kanssa, arghhh! Pitää ottaa nuo niistot treenilistalle. Lopussa vielä Juha prässäsi ja laittoi mut ohjaamaan enemmän raivolla ja asenteella ja oli jännä nähdä mikä muutos koirassa tapahtui! Liinan silmissä selvästi syttyi, että "ai mennäänkin agilityä ja lujaa, okei!" Mentiin loppupätkä muutaman kerran kunnon käskytyksellä ja ihan selvästi koiraankin tuli lisää vauhtia ja uskoa. Treenien päälle saatiin vielä lyhyt luento kisatilanteesta, jännityksestä ja tsempistä. Se on kyllä ihan totta, että suomalaiset ohjaa usein hyvin eleettömästi ja hiljaisesti jos vertaa vaikkapa ranskalaisiin tai saksalaisiinkin. Pitäisi saada itsellekin paljon enemmän asennetta ja päättäväisyyttä ohjaamiseen, erityisesti Liina tarvitsee sitä. Mä olen taas kerran ihan liian kiltti, nyt vaan kunnon asennetta kehiin!

Motivointitreenit

2011-04-07T11:37:00.002+03:00

Oltiin Lulun kanssa tuuraamassa Sepon treeneissä keskiviikkona. Nämä olikin just nappitreenit meille; mun ei tarvinnut paljon juosta kipeän nilkan kanssa ja Lululle tuli tosi hyödyllistä back-to-basics motivointitreeniä. Aluksi otettiin pari kertaa kahden hypyn yli kilpajuoksua lelulle, tässä kyllä suosiolla jättäydyin taakse ja annoin koiran voittaa. Sitten jatkettiin vielä putken kautta puomille, siinäkin jättäydyin taakse ja Lulu juoksi targetille. Lopuksi mentiin harjoitus toiseen suuntaan eli puomi-putki-hypyt-putki. Lulu selvästi innostui tästä vauhtitreenistä ja alkoi hakea taas kivasti hyppyjä ja näyttää innokasta menoa. Tulipa niin tarpeeseen tämmöinen pieni muistutus vauhtin hauskuudesta sen valeraskausmatelun jälkeen! Puomilla ei muuten kestänyt jos mulla oli lelu näkyvissä kädessä, eikä kestänyt sitä hypyilläkään vaan tuli perässä. Täytyy siis ruveta harjoittelemaan häiriötä kontaktilla. Rakentelin kotona pienen laatikon jonka kanssa ruvetaan nyt tekemään 2on-2off -treeniä. Ensimmäisellä sessiolla molemmat koirat oli hienoja, itse vaan sekoilin Lulun vapautuksessa, käytin sitten kolmea eri vapautussanaa (go, tule, saa). Kyllähän nuo kaikki sen vapautussanoja onkin mut jospa muistaisin pitäytyä siinä yhdessä kontakteihin liittyvässä ens kerralla. Ai niin ja treenien lopuksikin Lululla oli ihan huippuhauskaa, käytiin jäähdyttelylenkillä russelilauman kanssa joista nuorin innostui Lullen kanssa ralliin. Kyllä se oli iloinen kun viimein joku leikki hänen kanssaan! Ei ole Lulu näköjään (onneksi) vieläkään kasvanut tylsäksi aikuiseksi.

Lulun treenit ja ohjaajan rampautuminen

2011-03-30T18:25:00.005+03:00

Tiistaina oli tällä erää viimeinen treenikerta Akatemialla. Lulu kulki ihan mukavasti mutta itse vähän unohtelin rataa kun jouduttiin ekana vuoroon. Yksi välistävetokohta oli hankala, niitä pitää Lululla ehdottomasti harjoitella. Kepit meni jo aika iloista vauhtia, vain yksi virhe sisäänmenossa. Juha ei selvästi tykkää Lulusta enää sen perässäveto-treenin jälkeen... sanoi että mulla pitäis olla nopeampi koira. Lulua kun joutuu paikoittain odottelemaan. Tottahan tuo on, mieluummin tietysti treenailisin tykillä menijällä, mutta on Lulunkin kanssa ihan hauskaa, enkä aio sen kanssa antaa periksi. Kovasti yritti puhua mulle bordercollieta, mutta kyllä se kelpie kiinnostaisi enemmän. Jatketaan kuitenkin treenailua Lulun kanssa, se voi oppia ja sille pitää opettaa vielä tosi paljon ja muutenkin Lulu alkaa nyt vasta henkisesti aikuistua mikä varmasti vaikuttaa sen menemiseen. Tosin olin kyllä taas valmis vaihtamaan terrierin paimenkoiraan kun Lulu treenien jälkeen lähti joen jäältä rusakkojahtiin, oli varmaan 15 minuuttia pois. Takaisin tullessaankin oli vielä ihan virtaa täynnä.

Tarkoitus oli sitten tänään tuurata Thelman kanssa samoissa treeneissä, mutta menin aamulla nyrjäyttämään nilkkani trampoliinilla pomppiessa. Nilkka taittoi laskeutuessa hypyltä, siitä kuului ihan järkyttävä *snap* ja sitten maailma musteni. Kävin lääkärissäkin mutta ei onneksi nivelsiteet ole poikki, nyrjähtäneet vain joten paranemisen pitäisi olla vähän helpompaa. Nilkka teipattiin ja särkylääkkeet auttoi niin, että pystyin käydä koirien kanssa pitkähkön lenkin töpöttäen. Joustava hanki tuntui aika hyvältä alustalta. Mutta kylläpä muuten ottaa päähän, miksi pitikin sillä tavalla pomppia yhdelle jalalle laskeutuen. Tästä lähin vain tasahyppyjä, oot sentään jo yli kolmikymppinen hei haloo! Ehdin just eilen laittamaan ilmoja menemään kisoihin ja varmistaa paikan Goran Zeljkon koulutukseen, en kestä jos en parane juoksukuntoon siihen mennessä. Toivotaan että helpottaa pian! Seuraavat treenit on ens viikolla, sinne aion kyllä mennä, aina sitä voi sitten vaikka kauko-ohjausta harjoitella.

Children of Bodom

2011-03-27T13:42:00.005+03:00

Olin sopinut lauantaiksi hovikuvaaja Sarin kanssa treffit jotta ois saatu hienoja aurinko&hanki-kuvia terreistä. Mentiin Bodom-järven jäälle, siellä oli vaihdellen aurinkoista ja pilvistä mutta hirrrrvee tuuuuuli! Mun kuvista ei tullut oikein mitään, mutta Sari sai tietty upeita otoksia napsaistua. Tässä satoa.

Lulu vetää Thelmaa hännästä

Thelmaa kiinnostaa vain lentävät lumipallot

Varaslähtö!

Kiihdytys

Vastatuuli

Melkein koko jengi, vain Tellu puuttuu

Illalla oli agitreenit sporttiksella. Thelma sai jäädä kotiin ja Lulu teki pelkästään puomia. Laitoin namikupin puomin päähän ja otin ensin pari kertaa vain alastuloluiskalta kupille. Kun alkoi innostua, mentiin koko puomi 3-4 kertaa. Vauhti kasvoi joka kerta ja meni ihan itsenäisesti loppuun asti. Tätä pitää jatkaa! Sitten kirmattiinkin yhdessä ruokakupille ja Lulu sai iltaruuat paikan päällä.

Liina sai tulla viimeisenä halliin ja se oli ennennäkemättömän innoissaan! Yritti tarjota kaikkea mahdollista ja meni kovaa! Otin pääasiassa kontakteja, pelaa targetin kanssa tosi hyvin. Vapauttaminen on vielä epäselvä, mutta hakee jo 2020:n hyvin. A:lla tahtoo vauhdissa vähän lipsua mutta muuten Liinalla alkaa olla kontaktien perusteet jo paljon paremmin hallussa kuin vielä muutama viikko sitten. Otin myös kepit 2 kertaa ja meni innoissaan. Hyvä Liina!

Alma-aussi oli myös paikalla kokeilemassa miten meidän yhteistyö sujuu. Alma on tosi hyvin koulutettu ja hirveän mukava koira. Se oli vaan todella vieraskorea ja meni hyvin varovasti, mutta eiköhän siitäkin saa kivan kisakaverin kun muutama kerta treenataan tiimityötä.

Thelma osteopaatilla

2011-03-25T09:35:00.001+02:00

Viime aikoina Thelma on mielestäni ollut tosi hyvässä kunnossa, mutta olin varannut sille kuitenkin ajan osteopaatille. Halusin vähän myös tietää, mitä Victorin ruksauttelut ovat Thelmalle tehneet ja löytyykö siitä jotain jumeja. Koska Piiralle olisi saanut ajan vasta loppukesälle, varasin ajan Maare Kaiperlan vastaanotolta. Kaiperla tuntui olevan rautainen ammattilainen, on aina hieno nähdä asiantunteva ihminen työssään. Rautainen oli kyllä hintakin, 80 eur alle tunnin käsittelystä! Onneksi ei tarvi nyt kuitenkaan mennä pitkään aikaan uudestaan, Kaiperla sanoi että käsittelyn jälkeen kroppa korjaa itseään 5-6 viikkoa ja sinä aikana sitä ei saa edes hieroa. Thelma oli kuulemma mutkassa lantiosta ja sillä oli myös yleisesti jäykkyyttä selässä ja rangassa läpi koko kropan. Hoito kuitenkin avasi lukot tosi hyvin ja Kaiperla kehui Thelman olevan muuten hyvässä kunnossa. Se on kuulemma hyvin kompensoinut liikkumistaan traumasta huolimatta. Kaiperla oli sitä mieltä, että ongelmat eivät välttämättä johdu siitä poistetusta varpaasta, vaan sen varpaan alunperin rikkoutumiseen johtaneesta traumasta. Niin tai näin, saadaan jatkaa ihan normaalielämää eikä mitään tekemistä tarvi rajoittaa. Kaiperlan mielestä kuitenkin on ihan hyvä idea ettei Thelma mene A-estettä tai korkeampia hyppyjä treeneissä. Kaikki muu kaahailu ja pujottelu on kuitenkin sille ihan sopivaa. Kiva juttu, jatkamme siis näin. Thelma saa treenata huvikseen ilman rimoja ja katselin jo vähän noita kevään ulkokisojakin, voidaan jonnekin hiekkapohjaiselle kentälle mennä silloin tällöin kisaamaankin mutta ihan ilman mitään tavoitteita. Tänään Thelma näytti kyllä olevan aika hellänä hoidosta, värähti heti jos sitä yritti niskasta rapsuttaa, mutta tämä oli Kaiperlan mukaan odotettavissa. Nyt se saa rauhassa palautua. Kaiperla oli muuten ensimmäinen joka käsitteli Thelmaa istuma-asennossa, koska huomasi sen olevan dominantti koira joka ei samalla tavoin antaudu käsittelylle jos se laitetaan väkisin makaamaan. Tuntui toimivan Tepsulle hyvin, tottakai piti pääasiassa kärsivä ilme pitää naamalla mutta välillä luppasivat silmätkin kiinni.

Agia koko elämä

2011-03-23T09:07:00.004+02:00

Tajusin tässä että onpa varsinainen putki menossa, agilityputki nääs ehhehee. Neljänä päivänä peräkkäin on tehty agilityä! Tottahan sitä aina innoissaan treeneihin lähtee, mutta kyllä nyt muutama välipäiväkin tekee ihan hyvää. Viikonloppuna siis treenattiin ja kisattiin, ja maanantai-iltana oli Sepon treenit sporttiksella. Otin uhkarohkeasti mukaan Lulun ja minulla on iloista raportoitavaa: olen saanut koirani takaisin! Lulu oli tosi iloinen ja virkeä ja meni kivasti. Välillä se jopa kiihdytti kunnon vauhtiin, tuon vauhdin kun sille saisi vakioksi niin olispa hyvä. Seppokin kokeili leikittää Lulua ja kyllä se lelua repii, mutta pysyy aina sillain rauhallisena, ettei ärise tai murise tai kerää kierroksia. Ei mikään tyypillinen terrieri siis. Lulu meni radan kaksi kertaa ja kun aikaa vielä jäi, otin Thelman viimeisille kierroksille. Olisi Lulu vielä halunnut, mutta en viitsinyt väsyttää sitä ihan kun se nyt viimeinkin taas on palautunut iloiseksi omaksi itsekseen. Thelma meni taas ilman rimoja ja lujaa ja hyvin! Eniten keskityttiinkin mun liikkumiseen. Seppo opasti tehokasta liikkumista päkiöillä. Mulla kun on aika pitkä askel, ja se sama pitkä askel pysyy myös tiukoissa käännöksissä jolloin vien koiraa vähän liikaa. Nyt päkiöillä juostessa tulee käännöksiin tipiaskelia ja se on hyvä. Pitää muistaa vaan jatkaa tuota päkiäharjoitusta. Olipa tosi hyödylliset treenit, ihan uutta ajatusta omaan liikkumiseen!

Tiistaina oli sitten taas treenit Akatemialla. Lulu tuli mukaan mutta päätin kuitenkin tehdä treenin Thelmalla. Onpas Täti nyt päässyt tekemään! Mutta mikäs onkaan tehdessä kun ilman hyppyjä ja A-estettä tehty treeni tuntuu sopivan Thelmalle oikein mainiosti eikä se rasitu. Liikkumistahan sillä ei pidä vähentää joten jatketaan tähän malliin. Treenirata ei tällä kertaa ollut ihan niin vaikea kuin edellisillä kerroilla. Alku oli 3 hypyn ja pituuden suora jonka jälkeen käännyttiin oikealle muurille. Thelma tuli alun lujaa ja valssista muurin taakse piti tehdä vähän tiukempi, siinä mulla tahtoi ote löysätä. Toinen kohta mitä harjoiteltiin oli hypyn ohi vienti putkelle, sain kyllä koiran toisella kertaa hypyn ohi mutta sitten meni aina putken viereiselle puomille. Ehkä Thelma muisti vielä edelliskerran jolloin mentiin taas putken viereiselle puomille. Tässä piti olla tarkkana että liike vei selkeästi kohti putkea. Putkelta mentiin kepeille, siinä sain hyvin lähetettyä koiran kepeille ja leikattua takaa. Thelma oli tosi taitava! Kepeille menot sillä on parantuneet huimasti. Kaikkiaan Tepsu kulki treenin tosi hyvin ja oli innoissaan. Lulu oli myös innoissaan ja olisi jopa halunnut radalle! Yritin tehdä sillä hallin päädyssä erikseen keppejä joissa oli verkot. Lulu ei ole koskaan tehnyt keppejä verkoilla eikä se meinannut osata sitä nytkään. Ei saatu yhtäkään kertaa koko keppisuoraa mentyä, aina se joko tuli verkon raosta ulos, yritti kiivetä yli tai kääntyi toiseen suuntaan. Oli meillä ihan hauskaa kuitenkin, varsinkin kun Lulu rupesi tarjoamaan keppien päässä olevaan muovirasiaan menoa 4 tassulla. Ei mikään kauhean hyödyllinen treeni, ei saatu siis yhtäkään kunnon suoritusta, mutta tuskinpa tästä nyt haittaakaan koitui ja oli taas ilo nähdä kuinka Lulu hassutteli. I ♥ my Loulou

Agilityleiri heinäkuussa - tule mukaan!

2011-03-21T12:59:00.002+02:00

Terrimonsterit järjestää heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna agilityleirin Kuralan kartanotilalla Pöytyällä (n. 50 km Turusta). Leirillä on täysihoito ja 2 tuntia agilitykoulutusta päivässä, kouluttajina Esa Lehdistö, Nanna Mikalahti ja tsekkiläinen Eva Lacnakova. Huipputreeniä kivassa seurassa upeissa puitteissa - ilmoittaudu mukaan!
Lisätietoja tästä linkistä

Isojen Koirien luokka korkattu

2011-03-20T22:54:00.000+02:00

Sunnuntaina kello herätti jopa aiemmin kuin työaamuina ja nokka suunnattiin kohti Hyvinkäätä, tosin kokonaan ilman terrimonstereita, ne jäivät tyytyväisenä jatkamaan uniansa. Hauhau:n kisoissa oli kaksi starttia bc-Liinan kanssa, meille molemmille se eka kerta maxi1-luokassa. Ensimmäisenä oli Johanna Nybergin hyppyrata, se oli minusta ykkösluokan radaksi kohtuu haastava. Radalla oi useampikin ansa ja puolenvaihto. Liina oli kisapaikalla kovin kilttiä tyttöä ja huhuili kovasti emäntänsä perään. Radalle lähteissä katseli ympärilleen mutta lähti sitten ihan kiltisti mukaan. Radan kulki ehkä hiukan varovaisesti mutta superkiltisti ja virheittä. Kun muutama nopeampi koira teki virheen, saimme pokata ykköspalkinnon! Olipa hieno aloitus Liinan agikisauralle! Tässä linkki videoon.

Toinen rata oli agilityrata ja profiililtaan huomattavasti hypäriä kiltimpi. Liinalla oli nyt vielä
suurempi ikävä mammaa, ja kun irrotin siltä kaulapantaa lähdössä, kävi jo mielessä että toivottavasti se ei lähde tästä radalle haahuilemaan. Mutta lähtihän se! Ehti nippa nappa käydä kuikuilemassa ensimmäisen hypyn ohi ja tuli sitten takaisin. Laitoin istumaan lähtöpaikalle ja aloitettiin rata. Toinen este oli puomi, siinä jäi alastulon puoliväliin taas empimään ja emäntää ikävöimään, mutta tuli sitten alas asti ja loppurata meni oikeastaan tosi mallikkaasti ja virheittä. Tältä radalta ei kuitenkaan tulosta tuon varaslähdön takia. Hienosti Liina kuitenkin suoriutui ekasta kisastaan ja nyt tiedetään, että parempi että se näkee emäntänsä lähdössä ettei tartte lähteä etsimään. Ei muuta kuin ilmoa menemään seuraaviin kisoihin!

Lauantaina oltiin pidetty pienet kontakti- ja keppisulkeiset, ja selvästi Liinalla alkaa
kontaktikäyttäytyminen parantua. Thelma sai myös kaahailla hallissa, se meni taas ilman rimoja ja kepit muutamaan otteeseen, hienosti meni! Loulou oli viimein myös mukana ja teki vähän keppejä, ensin 6 + 6 ja lopuksi kaikki 12, meni ok. Puomilla yritin palkata sitä eteen mutta eihän se tajunnut homman nimeä ollenkaan. Parempi sitten vaan nopean vapautuksen jälkeen heittää sille lelu ettei se jää asumaan kontaktille. Keinukin mentiin pariin otteeseen, ekalla kertaa otti kunnon flyerin kun mun käsky oli myöhässä, mutta onneksi Lulle tykkää keinusta niin paljon että menee sille flyerinkin jälkeen reippaasti uudestaan joten saatiin homma korjattua. Treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä Tellu ja Lulle sai toimia Liinalle terapiakoirana ja se oli varsinkin Lulun mielestä kauhean mielenkiintoista. Treeneissä Lululla oli muuten jo parempi vauhti kuin pari viikkoa sitten mutta ei vieläkään ihan täyttä häkää menty. Maanantaina on Sepon treenit ja sinne ollaan menossa Lulun kanssa, toivottavasti se jo kulkee!

Nyt sitä saa!

2011-03-16T14:23:00.000+02:00

Nyt alkaa treenimäärät olla taas mukavia eli sellaiset 3 treeniä viikkoon, jee jee! Lauantai-illan huumaa Sporttiksella koettiin Liinan ja Thelman kanssa, ja eilen Akatemian treeneihin pääsi Thelma. Lulu toimittaa tärkeää seurakoiran virkaa kotona. Thelman kanssa treeneissä mennään nyt rimat maassa ja ilman A-estettä, tällä menolla ei koirakaan tunnu ollenkaan rasittuvan. Lauantaina tein jotain suoria ja putkia ja kepit muutaman kerran, toisella kertaa Thelma teki niin upean fantsun kepeillemenon (avokulmaan lähettettynä takaaleikaten todella tiukasti kiertyen kolmoislutzilla :) että koko halli kaikui kun kiljaisin onnesta. Kyllä se on vaan taitava! Eilenkin Thelma näytti taitojaan ja meni tosi mukavasti treenit. Puomilla piti jäädä taakse ja se onnistui aivan mahtavasti kun puomin päähän oli laitettu target lihapullalla. Thelma meni puomin lujaa ja otti hienon 2on-2offin. Tätähän me joskus syksylläkin treenattiin ja muisti vielä mennä empimättä itsenäisesti loppuun. Yhtä puoli/pakkovalssikuviota hinkattiin mutta se oli minun, ei Thelman osaamisen takia. Lopulta sekin meni hyvin. Thelma saa nyt tuurata nuo loput pari tiistain treeniä. Luulen, että tuo kivituhkapohjakin on sille parempi kuin keinonurmi. Nyt tarvisi vielä ensi maanantaiksi Sepon treeneihin löytää jostain koira kun kauan sitten tuollaisen ryhmäpaikan Karolta lunastin. Uskaltaisiko sitä ottaa Lulun aka Marian, jonka "synnyttämisen" aika käy niinä päivinä, vai pitäisikö pyytää Penniä lainaan? No mietitään. Tänään ja lauantaina treenataan Liinan kanssa vielä pari kertaa ja sunnuntaina on sitten sen ensimmäiset startit virallisissa kisoissa. Ja samalla minunkin ekat maksistartit. Onpa totuttelua niihin koiramääriin, makseissa 55 starttia!

Edistymistä toisaalla

2011-03-11T19:35:00.003+02:00

Pihalla kuin lumiukot

Jos valeraskaus haittaa agilityharrastusta, niin arkielämässä sen ansiosta puolestaan on vihdoin saavutettu läpimurto: Lulun luoksetulo on nyt varma! Saan kutsuttua sen luokse vaikka näkökentässä olisi toinen koira/koiria. Ennen juoksua Lulu vielä rynni jokaista koiraa moikkaamaan, mutta nyt juoksun jälkeen siitä on tullut viimein samanlainen kuin Thelmastakin: toiset koirat ei niin kauheasti enää kiinnosta ja ne voidaan ohittaa. Ihan täydellinen luoksetulo ei vielä ole kyllä pupuhoukutuksen osalta, tosin niitä ei ole kauheasti näkynytkään eli ei olla päästy harjoittelemaan. Yhden jättimaisen rusakon koirat kerran iltalenkillä näkivät ja lähtivät molemmat kunnon jahtihaukulla perään.

Liinan kanssa treenailtiin keskiviikkona ja tällä kertaa ei yhteistyö mennyt ihan niin sujuvasti kuin viime kerroilla. Kontakteilla päätettiin ottaa käyttöön tyhjä targetti, ja jotta sain puomilla sivuetäisyyttä, kävi Nina laittamassa targetille namin. Ensinnäkin Liinan mielestä namit (isoja lihanpalasia kastikkeessa) oli ihan sairrraaan hyviä ja toiseksi se meni sekaisin, että ketä tässä nyt oikein pitää totella. Päätyi sitten tarjoamaan kontaktiasentoa että saisi lisää kastiketta. Hassu koira! Omakaan ohjaus ei kyllä tällä kertaa ollut hirveän tehokasta, oli vissiin jäänyt Lulu-vaihde päälle edellisillasta. Hyvä että Juha aina huomauttaa asiasta ja kunnon käskytyksellä ja draivilla saatiinkin ihan kiva pätkä loppuun. Takaaleikkaus ei muuten onnistunut ollenkaan, sitä pitää harjoitella lauantaina. Lisäksi treenilistalle päällejuoksu ja saksalainen. Ja vähemmän häiriötä ja kastiketta radalle ;)

Luovutan. Nyt mä luovutan

2011-03-09T13:55:00.003+02:00

Jonnan biisiä mukaillen, antaudun ja luovutan. Otin Lulun eilen Akatemian treeneihin kun se ollut kotona oma itsensä eikä valeraskautta ole enää huomannut, mutta ei ois todellakaan kannattanut. Lumppa ei treeneissä kulkenut yhtään vaan oli ihan perässä vedettävää mallia. Kyllä se meni ihan puhtaasti kaikki ohjauskuviot, leikki lelulla ja oli iloinen, mutta vauhtia ei ollut nimeksikään. Kepeillä meni sata kertaa väärin sisään, joko suoraan toiseen väliin tai sitten ei viitsinyt taipua oikein ekan välin jälkeen toka väliin. Putkiin meni lönkytellen ja kääntyi kerran takaisinkin mun liikkeen mukana. Kerrassaan raivostuttavan turhauttavaa! Juha sanoikin, että mulle propsit kärsivällisyydestä, hän olisi kuulemma jo kilahtanut noin laiskasta koirasta. Yritettiin rata toisella kertaa läpi niin, että mun käskyttäminen oli kovempaa ja vaadin vähän enemmän, mutta ei siitä muuta koitunut kuin itselle hirveä puuskutus ja hapen loppuminen. Rankkaa tuo perässäveto-ohjaaminen! Saapa jäädä Lulun treenit eikä kisojakaan tarvi suunnitella, kokeillaan sitten taas joskus ulkokaudella josko lelliperse olisi ne mielikuvituspentunsa ensin synnyttänyt. Huoh.

Kyllä oli lyöty olo treenien jälkeen. Olen kuitenkin panostanut aina Lulun motivointiin ja tehnyt sen kanssa paljon työtä, ja sitten se on tommonen lapanen. Kävi Thelmankin puolesta sääliksi kun se on taas niin reipas ja työintoinen, mutta ei ole päässyt kunnon treeneihin aikoihin. Otankin sen kyllä nyt Lulun tilalta ens kerran treeneihin, saadaan molemmat vähän vauhtiterapiaa.

Loppukevennys: Kaupasta löytyi kerrankin näköinen kangasmerkki

Oma koti kullan kallis

2011-03-07T14:18:00.001+02:00

Päästiin viikko sitten muuttamaan takaisin omaan asuntoon ja ah mitä onnea se onkaan! Tosin koko viikko meni siivotessa vuokralaisten likoja ja järjestellessä paikkoja, mutta nyt alkaa olla aika täydellistä. Thelma selvästi muistaa paikan ja kokee tulleensa kotiin, tutut lenkkipolutkin ovat vielä muistissa. Lulu on ottanut muuton ihan leppoisasti ja viihtyy rimpsessana oikein mukavasti löhöillen uudella futon-sängylläni. Valeraskaus on vaivannut vähän vaihdellen. Aloin syöttämään Lululle vadelmanlehtitabletteja, ja se onkin kyllä vähän piristynyt, tosin en tiedä onko yrttien vai minkä ansiota. Lenkeillä se kyllä liikkuu eniten lönkytellen kannoilla mutta innostuu välillä spurttailemaan ja leikkimään. Koirien ja itsenikin kannalta meidän nykyinen asuinalue Espoossa on kyllä niin viihtyisä kun siellä vallitseva rotu on kääpiösnautseri, siinä missä se Hollannissa oli pitbull.

Koska itse puhkun treeni-intoa, mutta molemmat koirat ovat enemmän tai vähemmän varikolla, olen onneksi saanut lainaan pari kivaa koiraa. Bc Liinan kanssa on menty nyt 2 treeniä ja on ollut tosi hauskaa ohjata menevää maxi-koiraa. Yllättäen bc:n ohjaaminen on mielestäni kevyempää kuin tuollaisen pienemmän terrieri-veturin, helpompaakin jotenkin varsinkin kun Liina on estehakuinen. Eilen kävin vielä testailemassa miten yhteistyö sujuu kääpiövilliksen kanssa, ja tykästyttiin kovasti Pennin kanssa toisiimme. Tosi pieni se kyllä on ja tuottaa rytmityksen kanssa ihan uusia haasteita eikä se osaa esteitä vielä ihan kunnolla, mutta kunhan lumet sulaa ja päästään ulos, voidaan treenata enemmänkin. Liinan kanssa meillä on tähtäimessä Hyvinkään kisat parin viikon päästä.

Lulu vaikutti sen verran virkeältä että saatoin ottaa neitin jopa mukaan lauantai-illan treeneihin Sporttikoirahalliin! Lumppa kirmaili hallissa kuin iloinen minivarsa ja keekoili keinun ja A:n päällä huvittavan näköisenä. Koska pääasiassa näissä treeneissä oli Liina, en ehtinyt ottaa Lululla kuin kepit ja puomin lopuksi muutaman kerran. Kepeillä onnistuin kaksi kertaa peräkkäin palkkaamaan niin että viimeinen väli jäi menemättä, argh! Jotenkin Lulu kyllä näytti kääntävän kuonoa viimeiseen väliin mutta sitten oikaisikin ohi. Vauhti kepeillä oli ihan kiva. Puomilla se empi ylösmenolla, olisiko puomi ollut hiukan hutera vai mistä lie johtunut. Laitoin päähän targetin ja sille namin jotta pystyin vapauttamaan saman tien. Täytyy nyt ruveta nopeuttamaan noita kontakteja tai siis niiltä vapautusta kun nyt jäädään vähän sinne asumaan. Mutta parempihan se on näin alkutaipaleella tehdä kontaktialueesta se kiva juttu.

Thelmakin sai tehdä hommia lauantaina, se meni muutamia hyppyjä niin että rima oli maassa ja kepit pari kertaa. Tätin vauhti oli huima ja kyllä se oli onnessaan! Aion ottaa sen nyt aina lauantaisin sen mukaan että saan vähän juoksutreeniä ja tekemistä Tätille. Se on nimittäin vieläkin ihmeellisen turvoksissa vaikka olen antanut vähemmän ruokaa. Muuten se on kyllä aivan pirteä ja suloisen lempeäkin nykyään, melkeinpä leikkii vastaantulevien koirien kanssa ja kaikkia on ainakin päästävä tervehtimään häntä heiluen. Liikkis Thelma!

Kisakuvia

2011-03-07T14:06:00.005+02:00

Tässä V-P Suurosen ottamia kuvia ATT:n kisoista.

Lulun kasvoilta jotenkin huokuu semmoinen "väskättää, haukotus..." -asenne

Loulou kakkosiin

2011-02-27T20:15:00.005+02:00

Vähän bittersweet, mutta serti on aina serti! Tänään käytiin kisaamassa ATT:llä kahden agilityradan verran. Tai sanotaanko että kävin vetämässä Lulua perässäni sen pari rataa... valeraskaus vaivaa pahemman kerran! Eka radalla koira tippui suoraan ensimmäisen hypyn päälle, lähtö oli siis ihan pannukakku ja meno koko radan tahmeaa. Kepeillekään ei jaksanut taipua kunnolla vaan meni tokaan väliin. Blääh. Laitoin Lulun häkkiin lepäämään ja siellä se makasikin sen näköisenä kuin olisi kovastikin köyhä ja kipeä. Ei sillä kuitenkaan mitään vikaa ole, sitä ei vaan huvita kun väsyttää niin mahdottomasti. Harkitsin jo kotiinlähtöä, mutta toisaalta sisutti niin mokoma draamakuningatar-käytös, että päätin mennä vielä toisen radan.

Toka radalle lähtiessä Lulu olikin hiukkasen innokkaampi ja leikki lelulla. Päätin ottaa lentävän lähdön ja se toimi ihan hyvin. Kepeillä meinasi koira hyytyä ja sitä piti vähän auttaa, mutta muuten meni huomattavasti kivammin ja reippaammin kuin ensimmäisen radan. Ei kuitenkaan vielä mitään kunnon agikoiran menoa ja intoa, taas kerran se ajatus Lulun sopivuudesta agilitykoiraksi sai kysymysmerkkejä peräänsä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka harrastavat ei-niin-innostuneiden koirien kanssa, ja nyt mulla on itsellä tuollainen lapanen. Täytyy hakea eläinlääkäriltä galastoppia ja katsoa saisinko iloisen menijäni takaisin. Tässä video toka radasta, josta siis tulos 0, sija 2. ja SERT.

Siihen asti täytyy kaivaa Tätikoira naftaliinista, sillä Lulua on ihan turha viedä edes treeneihin. Tiistaina on taas Akatemian treenit joten Thelma saa paikata, otetaan sitten ratatreeni ilman rimoja. Täti on ainakin aivan tekemisen puutteessa, se sai tehdä yksi ilta vähän 6 keppiä kadulla ja meinasi revetä karvahaalareistaan. Eilen Thelma oli Piipan hierottavana, sillä on lapojen päällä jumia, mutta Piipan mielestä se on ihan mahdollista saada aukeamaan jos vaan sitä hoidetaan nyt vähän useammin. Täytyy siis viedä Tepsu taas jonkin ajan kuluttua hierontaan tai fysiolle. Lulukin käytiin eilen päällisin puolin läpi, mutta se oli ihan kunnossa ja joustava joka paikasta, ainoastaan se oikea ranne oli hiukkasen jäykempi, mutta muuten siinä ei huomauttamista (paitsi hormonitoiminnassa).

Sankaria vaan väsyttää...

Huipputreeniä - VIHDOIN!

2011-02-16T21:02:00.004+02:00

Vieläkin olen joka päivä onnellinen siitä, että ollaan taas takaisin Suomessa. Kaksi viime päivää on vieläpä päästy tekemään sitä, mitä täällä tehdään parhaiten eli aksaa! Tiistai-illalla alkoi treenit Agility Akatemiassa, ja sinnehän lähdettiin vaikka pakkasta oli ihan järkyttävästi. Paikan päällä auton mittari näytti jopa -25 C, sisällä kasvihuoneessa oli vähän vähemmän mutta melkoisen arktisissa olosuhteissa treenit kuitenkin vedettiin. Rata oli kohtalaisen vaativa, varsinkin Lululle, mutta sai siinä kuitenkin päästelläkin ja treenit meni oikeastaan tosi hyvin. Lulu lähti hyvin ohjaukseen mukaan kun vaan käskytin. Onneksi olen muuten opettanut takaakierron ensimmäisenä, sitä taitoa tarvittiin taas. Uutena tuli päällejuoksu ja se sujui mainiosti kun vaan kutsuin koiraa hypyn takaa. Lulu meni yllättävän vauhdikkaasti ja oli iloinen, se saikin kehuja Juhalta. Neuvoksi tuli vaan käskyttää sitä vahvemmin ja käyttää ääntä kannustusmielessäkin enemmän. Thelman kanssahan piti aina HUUTAA kun se haukkui niin kovaa, mutta Lulun kanssa ei tule paljon ylimääräistä äänneltyä. Olipa kiva olla koutsatuissa treeneissä, ai että olen kaivannut sitä!

Lisäherkkua oli saatavilla tänään, tällä kertaa tuplaEO-voittajan Nicola Giraudin opissa Sporttikoirahallissa. Siellä oli onneksi mukava lämpötila lämmityksen ansiosta. Rata oli taas melkoisen haastava näin ykkösluokan koiralle, mutta ei Lululle näytä ainakaan ohjauskiekurat hirveästi ongelmia tuottavan. Eniten tankattiin keppejä: ensin kepeille menoa ja sitten kepeiltä poispäin kääntöä. Kepeilleviennissä oli paha putkiansa, ja Luluhan ei vielä keppejä hae pelkällä käskyllä, joten otettiin sisäänmeno ensin läheltä keppejä ja sitten pala palalta kauempaa. Kun se alkoi sujua, piti tehdä keppien päässä poispäinkääntö. Lulu osaa poikkarin hyvin mutta ei olla sitä keppien päässä koskaan tehty joten se oli uusi ja vaikea homma, varsinkin kun seuraava este - putki - oli aika kaukana kepeistä. Lulu hämmentyi aika paljon ja alkoi hidastaa kepeillä, oli sitten pakko lopettaa tavallaan kesken, mutta tätä voidaan hyvin treenailla ominkin päin. Muut osat meni ihan hyvin, muutamaa poispäinkääntöä harjoiteltiin jotta saatiin koira laskeutumaan hypyltä paremmin seuraavaa menosuuntaa ajatellen. Lumppa oli kyllä tosi mainio ja sai tältäkin mestarilta kehuja! Tässä rata

Nicola kertoi myös omasta terrieristään, parsoni Twisteristä, kuinka se oli pentuna ollut täysi hirviö joka oli yrittänyt syödä Nicolan. Agilityssä tämä huippuparsoni oli aluksi ollut hidas radalla ja Nicola on joutunut tehdä paljon töitä että on saanut koiran muualla esiintyvän vauhdin ja vietetilan siirrettyä agilityyn (eikä hän kuulemma enää ota terrieriä...). Twister oli opetettu haukkumaan käskystä, koska se leikkiessään muiden koirien kanssa ja ollessaan korkeassa vietissä haukkui, mutta ei radalla. Täytyisikö Lulukin siis opettaa haukkumaan radalla? Olen juuri nauttinut hiljaisesta koirasta! Nicola kuitenkin uskoi, ja samoin minäkin, että kyllä se Lulun vauhti sieltä vielä tulee. Tähän astihan olen treenannut aika rauhallisia treenejä esteiden opetuksen takia, ja nyt voidaan ruveta tekemään enemmän vauhtitreenejä. Välillä Lulu väläyttelee ihan mukavia spurtteja joten innolla odotan minkälainen menijä sieltä vielä kuoriutuu. Olen kyllä todella tyytyväinen Lulun nykytilaankin, se tekee niin tunnollisesti ja virheettömästi töitä. Ihana, ihanampi Pulu!

Nyt meillä on kovin kovin väsynyttä koiraa kotona. Lulu saakin nyt levätä koko loppuviikon, kahdet rankat treenit peräkkäisinä päivinä vei siitä mehut. Thelmalle taas tekisi kunnon kuntopyräys terää... Täti on nimittäin pakkasten tultua kieltäytynyt lenkeistä. Sen tassut tuntuvat olevan todella herkät kylmälle tai sitten mukana on vähän näyttelemistäkin, mutta lenkille se ei lähde! Kävin tänään hakemassa eläinkaupasta sellaiset neopren-tossut, mutta nekään eivät auta. Kun ei liiku, niin ei liiku! Tepa pääsi sitten Sporttiksella tekemään siivekkeiden kiertoa ja pienen radanpätkänkin. Se meni niin hienosti että taas rupesi suruttamaan etten pääse enää Thelman kanssa kunnolla treenaamaan :( Toivotaan nyt että nämä pakkaset vähän hellittäisi että päästään lenkille, muuten täytyy varmaan vuokrata halli sitä varten että saa juoksutettua laihiksella olevaa Lihapullaa (=Thelma).

Lullen kanssa yövuorossa

2011-02-09T09:46:00.005+02:00

Eilen tuprutti taas lunta ihan reippaasti ja tiet oli paikoin huonossa kunnossa. Ajattelin, ettei ATT:n epiksiin varmaan tällä kelillä kauheasti ihmisiä lähde. Wrong! Oli ennätysmäärä startteja ja halli aivan täynnä. Jouduttiin kolmisen tuntia odottelemaan omaa starttia. Itse tykkäsin kyllä katsella kisoja ja hallin lämpötilakin oli oikein miellyttävä, mutta Lulua kyllä alkoi jo vähän väskättää. Suurimman osan ajasta se olikin ihan rauhassa häkissään, lisäksi vähän peuhasi yhden kelpiepennun kanssa ja oli yleisesti ihmeissään koiramäärästä.

Lopulta klo 22 jälkeen oli medien avoimen kisan aika. Rata oli ihan mukavan mentävä eikä ollenkaan vaikea. Eikä tarvinnut tehdä takaaleikkauksia missään, kun ne puuttuu meidän repertuaarista ihan täysin. Alkua mietin eniten, ottaisinko sen vähän kuin ihmisnuolena vai valssaamalla. Päätin sitten ottaa valssilla, olisi vaan pitänyt aiemmin lähteä itse liikkeelle, nyt valui aika paljon. Putken jälkeen hypyllä lyhensi tosi hienosti check-check-käskytyksellä, luulin jo ettei hyppää ollenkaan kun niin hidasti hypylle mutta niinhän pitikin! Puomilla hidasteli hiukan joten liikuin aika paljon eteen ja peruutin takaisinpäin ennenkuin vapautin. Kepeille hyvin, lopussa lähti vähän pomputtamaan mutta meni kyllä loppuun asti. A:lta keinulle meni niinkuin pitikin ja keinu oli kyllä niin upea vaikka leikkasin takaa, keinusta olen tosi ylpeä Lulun kanssa. Se on tehty perusteellisesti ja siitä onkin tullut tosi hyvä! Loppuradalla ei mitään kummallisuuksia, vähän paremmin olisin voinut valssissa vielä ennakoida mutta kun hyppy oli putken jälkeen, halusin varmistaa hypyn. Maalissa puhtaalla radalla, ajasta en vielä tiedä ja ihan mielenkiintoista vertailla sitä kohta muihin mutta sijoitus oli kolmas 15 koirasta joten saatiin oikein palkintokin. Hyvä Pikku-Lulle!
Tässä vielä videokuvaa, tehtävänä löydä kuvasta koira.

PS: Päätin, että Lulun kisanimeksi tulee Loulou eikä Louise. Sitä kun ei ikinä muuten kutsuta Louiseksi niin nimi tuntuu niin vieraalta ja kun mulla ei nyt sitten kuitenkaan ole kisoissa parivaljakkoa Thelma & Louise. Lulu-niminen walesi löytyy jo miniluokasta joten Loulou it is!

Träna träna, varje fredag ja joskus jopa sunnuntaisin

2011-02-06T21:37:00.007+02:00

Thelma, Papinsaaren valtiatar

Tänään pääsin pitkästä aikaa agilityä treenaamaan ja olin varmaan vielä koiriakin innokkaampana, hehe. Treenailtiin ATT-areenalla ja mukana oli kaikki kolme eli Lulu, Vinka ja Thelma. Lulu aloitti, tein vähän niitä näitä, lähinnä testatakseni että mikä meno mikä meininki näin juoksun ja reilun kuukauden täyden treenitauon jälkeen. Tein keppejä, pussia (no problem) ja puomia niin että sisko oli palkkaamassa ja otin itse etäisyyttä kontaktista. Kepit meni muuten hyvin mutta se keppien oikean puolen sisäänmeno on Lululla heikko, menee usein 2 tai jopa 3 väliin riippuen missä olen. Virheitä tuli varsinkin putkesta tullessa. Lähetykset kepeille ja takana leikkaaminen menee sen sijaan tosi hienosti. Puomilla Lulu hyppäsi ensimmäisellä kerralla sivuun kun vedätin aika rajusti sivulle, mutta sitten korjasi muut kerrat. Ei ollut kauhean nopea puomilla mutta kontaktin otti kyllä hyvin. Niin ja keinua tehtiin kanssa, se on kyllä Lumpalla niin mallikas, että!

Vinkalla tehtiin aika paljon ja se saikin paljon käyttää niitä kaikkia kahta saksalaista aivosoluaan. Aloitettiin puomilla, siinä päätin nyt siirtää kosketusalustan ihan puomin reunaan, on parempi että se asettelee askeleensa alasmenolle ja puomin alareuna on toivottavasti kuitenkin selvä paikka sitten kun alusta häivytetään. Sisko käytti clickeriä ja palkkasi eteen. Teki muutaman tosi hyvän mut aika paljon virheitäkin, ne johtui siitä että se katsoi vaan siskoa eikä alustaa. Uskon kuitenkin että tää on toimiva metodi Vinkalla. A:n olen päättänyt tehdä myös laatikkometodilla, joten sitä ei nyt harjoiteltu ollenkaan. Täytyy ensin harjoitella laatikkoa kotona. Seuraavaksi tehtiin pussia uutena, reippaasti meni Vinka eikä ole pussista moksiskaan. Sen jälkeen oli vuorossa rengas. Ollaan siskon kanssa kotona tehty ohuen renkaan läpi hyppimistä ja matala rengaseste menikin huipusti. Sitten kun nostettiin rengas ylös, alkoi ongelmat. Vinka meni monta kertaa kehikon läpi ja vahingossa vielä naksuteltiin vääriä. Piti ottaa pieni väliaika ja miettiä strategia uudestaan. Renkaan pitää kuitenkin olla korkealla koska matala menee jo melkein liian hyvin. Päätettiin sitten, että otetaan rengasta viestinä mutta selvä rauhoitus aina molemmissa päissä. Eli sai mennä mun ja siskon väliä edes takaisin, mutta lähetys esteelle oli aina rauhallinen. Niin se alkoikin mennä ihan kivasti, tosin siskoa kohti mennessä Vinka usein meni kehikosta, mutta saatiin loppuun tosi onnistunutta sarjaa. Lisäksi tehtiin vielä pieni hyppy-putkiharjoitus, Vinka on kyllä hieno ja silläkin tulee aina toisella toistolla vauhtia lisää. Tosi kuuliainen ja tunnollinen koira se kyllä on ajatellen miten vähän sillä on treenattu, tämä oli meidän neljäs kerta esteillä! Hirveän reippaasti Vinka myös jaksaa, naksukoiran hyviä puolia!

Lopuksi vielä Thelma sai tulla halliin ja jestas että siitä lähti ääntä! Se oli niin täpinöissään ettei meinannut pysyä karvahaalareissaan. Thelma sai mennä putkia ja siivekkeiden välistä ja kyllä se oli taitava ja innokas ja nautti sydämensä pohjasta. Nyt onkin meillä kotona kovin väsynyttä koiraa. Päivällä oltiin jo käyty meren ja Litsanjärven jäällä nauttimassa upeasta aurinkoisesta talvisäästä.

Lumitytöt

Lumi-Loulou