Sunday, 9 November 2014

Thelma 11 vee ja muuta mukavaa

11-vuotiaat on leppoisia
Vain yksi voi olla ensimmäinen - maailman paras Thelma täytti jo 11 vuotta! 11-vuotiaana walesi on sikäli näköjään parhaimmillaan, että se ei viitsi enää jahdata riistaa ja muutenkin reunat on jo hioutuneet niin, ettei se myöskään viitsi enää ihan joka asiasta hermostua, vaan on ajoittain jopa sovitteleva ja sopuisa. Synttäreiden kunniaksi Täti ajeltiin ja siistittiin ja karvojen mukana lähti ulkonäöstä monta vuotta. Tellu on minusta oikein hyvässä kunnossa, se oli muutaman päivän meillä hoidossa eikä siitä kyllä näy ikä ollenkaan päälle. Eihän 11 vee edes ole iso ikä, mutta kuitenkin jo sen verran, että kunto voi rapistua. Samat lenkit Thelma veti samalla vauhdilla kuin nuorempansakin ja on aina innokas tekemään jotain. Pientä ylimääräistä vararavintoa sillä on kyljissä, mutta ei onneksi enää sellaista läskikerrosta kuin kesällä. Kiva oli saada Tellu vierailullle, mutta kyllä se oikein mieluusti lähti takaisin äidin luo muutaman päivän jälkeen. Bertha oli koko ajan varpaillaan Thelman läheisyydessä ja yritti härkkiä sitä, mutta pidin kovaa linjaa ja Bertalle ei suvaittu yhtään minkäänlaista rutinaa Thelmaa kohtaan, ja se kyllä sitten päivien mittaan minusta rauhoittui ja alistuikin vähän.

Lulle ja Bertha oli siskon luona hoidossa oman 3 yön reissuni ajan, ja johan oli Bertha siinäkin ajassa ehtinyt yhtä ja toista: tämä kotioloissa pikku enkeli oli mm. pissannut 2 koiranpetiä, tassutellut pissaisilla tassuilla isännän tyynyllä, karannut kadulle kun piti mennä autoon, herättänyt lapset keskellä yötä, yrittänyt purra isäntää, tapellut Thelman kanssa ja mitähän vielä? Ensi reissulle täytyy varmaan ottaa Vintiö mukaan tai etsiä sille toinen hoitopaikka...


Ottaisitko meidät hoitoon? :)

Lulle on sentään ollut melko kilttinä, paitsi että se on nyt taas visusti flexissä kiinni kaikki lenkit. Peuroja on niin hirveästi liikkeellä. Mutta kotioloissaan Pulle on oikein huomaamaton. Ollaan nyt käyty kaksi kertaa treenaamassa Elinan ryhmässä ja hyvin on mennyt. Ekat treenit oli heti Norjan matkan jälkeisellä viikolla, mutta ei painanut ollenkaan väsymys Lulun jaloissa, vaan meni hurjaa vauhtia ja tosi hienosti. Toiset treenit oli tällä viikolla. Elina sai monessa kohdin huutaa "mene jo!", pitäisi muistaa lähteä varsinkin käännöksistä paljon aikaisemmin liikkelle, saadaan paljon aikaa sillä pois ja Lulu kyllä todellakin kestää hienosti nuo ohjaukset. Kepeille poispäinkääntö avokulmaan oli vaikea, ei meinannut hakea oikeaan väliin eikä ilmaiseksi todellakaan taivu tiukasti. Saatiin siis kotiläksyksi harjoitella keppien hakemista. Teinkin nyt aamutreenin kotona niin, että palkkasin muutaman kerran jo siitä, että haki eka väliin, ja sitten 6 kepin pujottelu. Kyllä se taipuu kun on kissanruokaa palkkana! Mutta vaikeaahan tuo tiukka kiertyminen kepin ympäri on tuollaiselle käpylehmän malliselle koiralle. Hienosti Lulle kuitenkin aina tekee ja lisää palkkaa vaan noista vaikeista asioista, niin niidenkin tekeminen tulee koiralle kannattavaksi.
Nöpönenä Lullero
Meillä oli muuten tosi kiva walesien agilitypäivä pari viikkoa sitten. Paikalla oli 6 koirakkoa ja pari kuunteluoppilasta. Koirat oli kaiken ikäisiä ja tasoisia, mutta joka ikinen oli vallan hurmaavan taitava partasuu ja ihmisensä myös oikein mukavia. Jos walesinterrierien kouluttamisesta saisi tehtyä ammatin, niin se olisi kyllä minun unelmaduunini! Bertha oli mukana demokoirana ja näytti kauhean innokkaasti crate games perusteet ja leikkimistä, sitten se huusikin lopun aikaa häkissään täyttä kurkkua, kun ei enää päässyt treenaamaan ja muut pääsi. Pieni apina.


Parasta W-ryhmää
Peetan kanssa ollaan käyty vielä kerran Tiinan opissa, siellä tehtiin jo lyhyt ratakin mikä koostui hypyistä, renkaasta ja putkesta. Ihan älyttömän taitavasti meni pikkuinen! Kerran Bee oli mukana kun koulutin, ja tehtiin hallissa pieni pätkä putkia ja hyppyjä ja uutena muuri sekä erilainen rengas, kaikki menei mahtavasti. Kotona ollaan harjoiteltu juoksupuomia vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko askarrella matalampi lankku, koska puomin "kynnys" aiheutti hyppimistä, ja samoin piti aloittaa uudestaan vähän matalavireisemmällä palkalla. Pallon heittäminen aiheutti vain päätöntä kaahaamista enkä saanut mitenkään eroteltua oikeaa suoritusta väärästä, joten käytin sitten ruokakuppia ja vähän myöhemmin namiautomaattia. Vire laski paljon, mutta samalla aivotoiminta palautui ja vaikka vauhti hidastui, niin uskon että että tästä treenistä on enemmän hyötyä. Nyt näyttäisi, että kuollut lelu etupalkkana on toimivin. Sitten kun saadaan vahvempi perussuoritus alle, voidaan siirtyä takaisin pallon heittämiseen. Pitäähän se vire vetää ylöskin, mutta minusta ihan alkuopetuksessa se ei tässä tapauksessa toiminut. Kuukaudessa ollaan sentään edistytty tästä tähän

2 comments:

Tiia Hämäläinen said...

Onnea Thelma!

Se on sitten noin viikon Rasmusta nuorempi. Kuulostaa niin samalta tuo, kun Rasmuskin asuu porukoilla, mutta aina intoa riittää jos pääsee mukaan puuhastelemaan tai hoitoon. :)

monsterit said...

Thelma kiittää :)
Kiva että Rasmuskin on vielä pirteä!