Wednesday, 28 May 2014

Lululle laseria, tuulispäälle treeniä ja ohjaajalle kisaamista

Viikko sitten käytiin Lulun kanssa Hämeenkyrössä asti hoidossa akupunktioguru Olaf Walteringin luona. Olaf diagnosoi omalaatuisella tavalla kipukohdan alaselkään sekä oikeaan etujalkaan. Selän kohta oli juuri se mistä Piirakin löysi jumin ja mitä hoidettaessa Lulu kiemurteli kovasti. Hermolaserista ei tullut reaktiota, joten vamma on siis lihasperäinen. Venähdys, revähdys, jotain sellaista, ollut kuitenkin jo jonkin aikaa ja koira on ruvennut kompensoimaan kipua kiertämällä kroppaansa. Tuon takia myös oikea etujalka on rasittunut enemmän, koska vasen puoli on jäykkä. Hoidoksi Lulu sai erilaisia lasereita, ensin suoraan selkään, sitten laitettiin selän kohtaan 3 akupunktioneulaa ja varpaisiin laseria ja lopuksi vielä erilaista laseria koko kroppaan. Hoidon aikana Lulu oli tosi rauhallinen, välillä kävi ihan makuulle silmät kiinni. Ainoastaan etujalan hoito oli vähän jännää kun laserlaite piti piippausta ihan korvan juuressa. Nenästä tuli tippa, mikä oli kuulemma hyvä merkki. Yhteensä reilu tunti meni hoidossa ja kontrolliaika saatiin 2 viikon päähän. Siihen asti kroppa saa itse palautua. Kysyin Olafilta, onko mahdollista osallistua agilityn SM:iin kesäkuun puolivälissä. Siihen hän vaan sanoi, että ei voi vielä sanoa, katsotaan. Mietin asiaa vielä itse vähän aikaa, ja sitten päätin, että ei osallistuta, oli kontrollin tulos mikä tahansa. Olisi tyhmää ensin kallisti hoitaa ja sitten t revittää koiraa heti, parempi antaa sen nyt kunnolla toipua. Jos edes olisi pienemmät hypyt mutta SM:issä on 45 cm. Jätetään siis ne kisat väliin ja muutenkin kesä saa Lulun puolesta olla nyt ilman agilityä siihen asti, kun on varmasti kunnossa taas. Kotioloissa se on minusta ainakin piristynyt eli uskon laserakupunktiohoidon auttaneen. Helpotus oli kyllä ettei ollut hermoissa tai nivelissä vikaa, vaan ihan lihasvamma, luulisi sen pystyvän kuntouttaa. Viikon päästä ollaan taas viisaampia!

Keskiviikkona oli Elinan valmennusryhmän viimeiset treenit, ja radalle pääsi Iines. Jotenkin oli kauhean rikkonainen kausi kun Elina oli sairaslomalla ja treenejä oli muutenkin harvakseltaan, mutta joka kerta oli kyllä hyvät treenit. Iineksen edistymisen huomasi taas tosi selvästi, se lukee jo itse rataa ja vauhtia on tullut huimasti lisää, siksi lempinimi Tuulispää. Tehtiin ratatreeni ja aluksi ohjaaja oli vähän laiska ja siksi tuli huonoja linjoja, mutta koiraa enemmän hakemalla ja saattamalla saatiin linjatkin hyviksi ja Iines meni tosi hienosti! Vedättämissuoria pitää harjoitella, suoralla missä oli hyppyjä ja rengas tahtoi mennä renkaan välistä, kun tein sitä ennen persjätön. Hirveän innoissaan on kyllä naukseri ja tykkää niin lajista, kiva sen kanssa on mennä! Harmi kun nyt ei ole ykkösten kisoja ennen juhannusta, mutta siellä toivottavasti sit kisataan seuraavaksi.

Pääsin kuitenkin kisaamaan lauantaina, Hilman kanssa kolme starttia Ojangossa. Onneksi kisat oli hallissa, ulkona oli nimittäin melkein +30 C mutta hallissa ihanan viileää. Tuomarina oli Savioja ja radat oli ihan mukavia, tarpeeksi haastavia. Eka radalla en ollut vielä ihan hereillä, kakkosesteeltä (muuri) piti kääntyä mutta ei kauhean jyrkästi, tein siihen liikkuvan valssin mutta liikuin sitten juuri kun koira hyppäsi eli palikka alas. Kontaktit juoksi kaikki läpi, keinulta otti vielä lentokeinun ja puomin jälkeen olin takaakierrossa huisasti myöhässä. Aika sähellysrata. Toiselle radalle (hyppäri) olin jo paremmassa vedossa. Jätin koiran lähtöön ja kun kävelin kakkoshypyn taa pakkovalssiin, Hilma karkasi lähdöstä ja kun käännyin oli jo tulossa kohti. Meni sitten kakkoshypyn jälkeen väärään päähän putkea. Siitä kimpaantuneena sain kyllä ohjattua loppuradan hyvin ja se menikin mun mielestä hienosti, videotodisteita ei nyt ole. Viimeiselle radalle päätin nyt ettei ainakaan lähdöstä karkaa, siinä on hiukan ongelmia. Kepeillevienti oli hankala koska vieressä oli putki ja sinne humpsahti varmaan yli puolet koirista. Sain linjattua edellisen hypyn niin, ettei ollut kepeilleviennissä ongelmia. Kontakteja en taaskaan katsonut kuten kontaktiongelmaani kuuluu, mutta kyllä Hilma ne otti. Loppupuolella yksi 180 asteen hypyn kurvi valui, kun en tiedä voiko Hilmalla tehdä niistoja. Nollalla kuitenkin maaliin ja sijoitus kivasti toinen, jäätiin ykkösestä alle 0,1 sek. Opittua Hilman ohjaamisesta: älä jätä yksin lähtöön eikä myöskään keinulla kestä vedätystä. Kontakteilla kunnon käskytys.

Hilma ja lentokeinu. Kuva: Sirpa Saari
 Penturaporttia: Se on hengaillut reippaasti mukana kisoissa ja treeneissä, kasvanut kovasti (varsinkin kuonon pituutta), kulkenut hienosti hihnassa, rauhoittunut, vaihtanut hampaita ja vähentänyt selvästi puremista. Toki vieläkin roikkuu ajoittain lahkeessa ja silloin tällöin tulee vielä hain hyökkäys kohti naamaa, mutta sormet säilyy nykyään täysin hampailta turvassa. Luvattoman laiska olen ollut kaikessa treenailussa, ruuan yhteydessä teen yleensä jonkun pikkunaksuttelutempun ainakin aamuisin, mutta siihen on jäänyt eikä kyllä temput ole kauheasti edenneet. Taidan olla vähän liian kiltti ja helpotan heti jos pentu vähäänkään turhautuu. Tajusin että kupin ympäri pyörimistä ollaan tehty kohta 3 kk eikä ole edennyt, ehkä aika nostaa kriteeriä... ;) Mutta paljon tuo on oppinut ihan vaan elämästä ja mukana kulkemisesta. Jännät jutut aiheuttaa pöffäyttelyä, viimeksi meinasi saada halvauksen kun näki laitumella lehmät. Lähti takaisin kotiin ja pöffäytteli turvallisen välimatkan päästä. Hirveän sosiaalinen se kyllä on, tykkää kovasti kaikista koirista ja ihmisistä. On se vaan niin hauskanen otus.
Kesä kävi, pari hellepäivää ja territ nautti



No comments: