Friday, 21 March 2014

Lulun lääkärireissu

Tiistaina päivällä Lulu kävi pihalla (tai ainakin kuistilla) ja sisälle tullessaan yritti hypätä sohvalle. Näin silmäkulmastani vain kun se ei onnistunutkaan ja tippui kolinalla lattialle. Sitten se "halvaantuikin" täysin, eli pystynyt liikkumaan kuin hidastettuna, varsinkin oikea takajalka näytti olevan jumissa. Laitoin sen sohvalle makaamaan ja päästiin parin tunnin päästä lääkäriin. Oli kovin kipuinen ja vähän pahoinvoivan näköinen, mutta ei kuitenkaan oksentanut. Lääkärissä kopeloitiin, jalat tuntui olevan kunnossa, yhteen kohtaan selässä lantion kohdalla reagoi. Röntgen-kuvissa ei näkynyt mitään outoa, joten Lulu sai kipu- ja pahoinvointipiikin ja lähdettiin takaisin kotiin. Perillä kotona se jo käveli paremmin ja illalla oli jo toipunut lähes normaaliksi, ainakin ajoi fasaanin pois aidasta. Seuraavana päivänä ja sen jälkeekään ei ole enää näkynyt mitään kipuilua ja liikkuminen on ihan normaalia. En enää edes pidä sitä levossa, koska mitään ongelmaa sillä ei näytä enää olevan. Jännä tapaus, luultavimmin sitten vatsakipuja. Lulu oli syönyt (pennun) kokonaisen rustoluun edellisenä päivänä, ehkä se vähän jumitti vatsassa? Pari päivää sillä oli myös ummetusta, mutta eilen lähti vatsakin toimimaan ihan normaalisti. Joten pääsimme onneksi vain pelästyksellä.

Yhden halvaantuneen lisäksi meillä on kotona yksi lamaantunut eli Pikku-Bee. Kävin ostamassa pennulle valjaat, ja niistä on nyt tullut Iso Numero. Eli sama meno kuin kaulapannankin kanssa. Ei pysty liikkumaan, korkeintaan sähköshokin omaisia säpsähdyksiä ja rapsutusta, suurimmaksi osaksi lyö vain maahan lättänäksi makaamaan. Tosi kiva kun tekee sen ulkona hangessa. Pahinta on kuitenkin valjaiden riisuminen, yritäppä olla varovainen huutavan ja kiemurtelevan pikkuankeriaan kanssa, joka on sitä mieltä, että hänet yritetään kuristaa. Ja niinhän siinä tahtoo käydäkin kun pentu vääntyy ihan kiemuralle. Olen sitten yrittänyt ruuan avulla tehdä valjaista vähän mukavammat. Aluksi valjaat maahan täyden ruokakupin viereen. Varmaan 5 min meni ennenkuin suostui  tulla syömään, vaikka muuten on hirveä ahmatti! On yritetty kateus-korttia, eli naksuttelin aikuisille valjaisiin koskemisesta ja pennullekin jos tuli vähän lähemmäs. On vastaehdollistettu, eli valjaat sylissä ja nameja (tämä toimi ehkä parhaiten). Tänä aamuna taas aamuruoka piti ottaa valjaiden vierestä, jopa oli vaikeaa. Sehän ei pelkää, koska saattaa välillä voittajan elein kantaa valjaita suussaan ympäri kämppää tai pureskella niitä, mutta se inhoaa, ja se tuntuu olevan vielä vaikeampi ongelma selättää. Eilen laitoin valjaat jonkin matkan päässä kotoa päälle ja sitten kun pentu jäi kuusen alle nyyhkyttämään, jatkoimme muun lauman kanssa matkaa ja kun pentu ei nähnyt meitä, kutsuin sitä. Tulihan se, mutta ei se matka edennyt oikein noinkaan. Tästä tulee vaikea ja pitkä taistelu, mutta en vaan voi luovuttaa, pakkohan koiran on pystyä pantaa tai valjaita kantamaan!

Berthalle keskiviikko oli valjas-tragedian lisäksi muutenkin hirveä päivä, kun olin ekaa kertaa päivän poissa. Iines ja Bee oli olkkarissa ja Lulu sai olla aidan takana eteisessä. Kaikki oli vielä hengissä päivän lopuksi. Toivottavasti pentu oli vähän levännytkin eikä kiusannut Iinestä liikaa. Illalla otin sen mukaan Purina centeriin Iineksen treeneihin, valitettavasti se ei sielläkään pystynyt ottamaan askeltakaan valjaiden vuoksi, vaan mökötti sohvan alla tai jonkun sylissä. Iines puolestaan oli aivan loistava treeneissä! Innokas ja taitava. Puomilla juoksi pari kertaa läpi, mutta peruutti itse takaisin. Kepit meni oikeastaan aika hyvin, toki joudun auttaa vielä kädellä, joten radan osana niitä ei vielä pysty ottamaan, mutta muuten se pujotteli jo suht ok. A-este meni aivan loistavasti, loikkasi harjan yli niinkun pitääkin. Tosi kivaa oli! Harkitsin jo ilmoittaa Iineksen ATT:n kisoihin, mutta treenataan nyt sentään vähän vielä ja pitäisi ne kepit oikeasti saada siihen kuntoon, että ne voi ohjata edelliseltä esteeltä. Tähdätään kisauran aloitukseen pääsiäiseksi.

No comments: