Sunday, 23 February 2014

ATT:llä kisaamassa

Kuinka paljon saa hehkuttaa yhtä pientä koiraa? Niin hyvä fiilis kisojen jälkeen, Lulu thö Finnish Flash oli just hyvällä asenteella liikkeellä ja meillä oli tosi kivaa! Se on todella kiva ohjata ja lukee hyvin ohjauksia, pari slice-hyppyä luki ihan itse (pakkovalssi ja välistäveto), menee korvat päänmyötäisenä minkä pikku jaloistaan ehtii ja eka radalla jopa käkätti melkein koko radan läpi. Aivan mahtavaa! Okei puomi on vieläkin ongelma, eli ei pysähdy, mutta jatkamme harjoituksia.

Kaikista rakkain
Eka rata oli mun mielestä kaikkein paras. Lulu käkätti monessa kohtaa radalla (hyvä!) ja oli tosi innoissaan. Hienosti meni ihan loppumetreille saakka, mutta sitten jäin turhaan varmistelemaan puomille menoa, olin niin jäljessä alasmenolla että Lulu teki oman päätöksen, juoksi puomin läpi ja jatkoi suoraan eteenpäin hypylle. Yritin vielä saada sitä huudettua pois, mutta meni hypyn ohi ja sitten ajattelin että laitetaan se nyt edes kontaktille takaisin. En tiedä mitä hyötyä siitäkin oli, mutta kun en koko puomia enää kehdannut mennä uusimaan. Hyl ei kuitenkaan haitannut yhtään, fiilis radalla meillä molemmilla oli niin hyvä, ehdin siellä ihan nautiskella ja katsella koiraakin kun oli vaan niin kiva juosta yhdessä :)

Toka agirata meni myös mukavasti ja täältä nolla. Puomin juoksi nyt kyllä aika rumasti läpi mutta takajalalla otti just just kontaktin. Aijai. Ei ihan niin hyvä fiilis tästä radasta, tuntui että vähän löysäilin enkä juossut tarpeeksi. Alussa kolmoshypyn jälkeen olin tiellä ja Lulu joutui kiertää minut että pääsi kepeille, siinä meni vähän aikaa. Aivan upeasti Lulu teki pakkovalssin putkien välisellä hypyllä, luki sen aivan itse vaikka itse vielä kökin edessä. Sijoitus oli 4./37 eli ei hullumpaa ollenkaan.

Lopuksi vielä hyppäri. Ei olla menty aikoihin kolmea rataa samana päivänä, mutta hyvin Lulu jaksoi. Hetsasin sitä aika paljon, olisin halunnut ottaa yhteislähdön mutta en ihan uskaltanut, sain kuitenkin hyvän hetsauslähdön mielestäni. Sitten saatiinkin juosta! Rata oli mukavan suoraviivainen. Pussilta tullessa Lulu teki hirveän kurvin, kun en uskaltanut jarruttaa pussiin ettei jäisi jumiin. Tuskin sitä vaaraa olisi mutta mieluummin sitten vähän pitempi kurvi. Nolla tältäkin radalta, sija 8./32. Näillä suoraviivaisilla radoilla ei Lullen töppöjaloilla oikein pärjätä isommille koirille, mutta hyvä rata se meiltä oli ja olin oikein tyytyväinen mun piäneen.

Perjantaina kävin katsomassa ihania pikkuisia 6-viikkoisia Dixie Sound-pentuja. Sieltä olisi mulle varattuna tällainen pieni tyttönen. Kyllä on taas jännittävää tämä pentuhommeli! Toivottavasti saadaan pian pentu kotiin ja myös tärkeää, keksitään sille sopiva nimi.


Kuva: Maija Varis



No comments: