Sunday, 17 November 2013

Pienet onnistumiset kannustaa jatkamaan


Tapahtumarikas viikko takana. Tiistaina oman ryhmän jälkeen pikkutreenit Lulun, Puman ja Nasun kanssa. Puman kanssa vähän A-estettä ja takaaleikkausta. Nasun kanssa puomia, hirveän pätevä se jo on! Muistaa useimmiten pysähtyä ja kestää häiriötäkin. Sitten Lulu-Petteri. Hirveä veto halliin, 2 kk treenitaukoa todellakin on tehnyt tehtävänsä. Piti ottaa vain muutama pikkuhyppy, mutta Lullehan oikaisi koko kentän poikki ja hyppäsi viimeiseksi vielä 60-senttisen maksihypyn. Sellainen varovainen aloitus! Tein vielä RC-puomin kaksi kertaa, eka kerralla hyppäsi kontaktin ja kun siitä kiltisti toruin, niin pysähtyi sitten toistolla. Mietin tuota juoksukontaktia, on se vaan niin riskaabeli, että taidan mennä sillä meidän pysähdyskontakti-ilman-odotusta-ja-vapautusta-tyylillä, se on Lululle sopiva, ihan jees nopea ja vähemmän riskikäs.

Torstaina treenattiin Puman kanssa Elinan treeneissä. Netissä kiersi jo viikolla huhua jätesäkkirangaistuksesta. Treeni piti siis tehdä ilman käsiä, ja jos yltyi käsillä huitomaan, puettiin päälle jätesäkki jotta ei vahingoissakaan pystynyt käyttää käsiä. Tärkeimmäksi ohjauksessa tulivat siis jalat ja katse. Ja voi pojat miten hienoa oli mennä! Päästiin ensin 12 esteen pätkä Elinankin mukaan aivan täydellisesti! Tuntui ettei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin liikkua ja ihailla koiran menoa. Vau mikä tunne! Toistolla ei saatu enää ihan niin hyvää versiota enää, ja loppuaika takuttiin sitä, että Puma menis A:n eikä sen alla menevää putkea. En osannut ohjata muurilta käännöstä, yritettiin myös vastakäännöstä mutta joko kääntyi liikaa tai sitten en saanut A:lle. Piti laittaa putkeen verkko eteen ja sitten saatiin vasta onnistumaan A:lle meno. Itse treeniteema oli kyllä aivan mahtava ja aukaisi taas silmiä ja pisti miettimään. Nyt täytyy yrittää käyttää käsiä mahd vähän ja ainakin jättää turha huiskiminen pois. Äänetön ja kädetön ohjaus tavoitteena!

Perjantaina oli TSAU:n valkkuryhmän treeniä. Kuinkas sattuikaan teemana oli sopivasti este-erottelut. Ei taidettu onnistua yhdessäkään erottelussa, jaa niin paitsi puomi-putki-erottelu meni hyvin, se onkin ainoa mitä on joskus treenattu. Keppi-keinu-erottelu ei onnistunut ja nyt sitten A-putki-erottelussa meni kilttinä koirana AINA sinne A:lle vaikka tein mitä, koska eilenkin oli menty. Itse olin kyllä todella huono, en vaan saanut yhtään otetta ohjaukseen ja meni ihan sähellykseksi. Pumpe oli kauhean kiltti.

Lauantaina oli ihana aurinkoinen ja lämminkin keli, tällaista marraskuuta lisää! Mentiin koirien kanssa metsään, ja Lulu lähti taas kerran omille teilleen. Yleensä se tulee kyllä aika pian kotiin, mutta nyt ehdin jo todella huolestua, kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Olin juuri hypännyt pyörän selkään tarkoituksena lähteä etsimään, kun puhelin soi, ja niinhän se oli Lulu sitten löytänyt tiensä n. 5 km päähän maatilalle ja aijai ison tien toiselle puolelle. Oli vissiin ollut niin huumaava peuranhaju. Tai hirven, niitä näkyi viikolla parikin tuossa metsässä. Ei muuta kuin auto alle ja Lulua kotiin hakemaan. Illalla kävin vielä Tiinan luona palluttelemassa maailman suloisimpia otuksia, 5-viikkoisia walesvauvoja. Kyllä ne oli niin liikkiksiä, kauhean topakoita pikku pakkauksia!

Viikon päätteeksi tänään oli vielä koko päivä agilityä tiedossa. Puman kanssa kisattiin TSAU:lla peräti neljä starttia. Kahden ekan jälkeen olin ihan valmis jättämään kisaamisen taas pidemmäksi aikaa. Ja muuten jo ennen kisoja ihan jännitti, 2 kk sitten viimeksi kisannut ja ote ihan ruostunut. Suorastaan pelotti mennä kisaamaan. Eka rata meni ihan hyvin loppumetreille saakka, sitten 3. viimeisellä hypyllä iski paniikkiohjaus ja mielessä pyöri vaan "ei saa mennä tuonne putkeen" enkä ohjannut, karjuin Pumapuma millä seurauksella rima tippui ja sain sitten vielä seuraavasta hypystä ohi. Ihan älytön paniikkiohjaus ja aivan turhaan! Puumis oli kiltti, taas kerran. Toka radalla oli inhottava alku ja siihen meillä heti kosahtikin. Kakkonen ja kolmonen takaa, kakkoselle lähti tulemaan jotenkin kiemurrellen ja sitten kolmoselle yritin päällejuoksua mutta Puumis valitsi putken joten hyl. Loppuradalla oli kyllä hyvääkin menoa, varsinkin ihan loppukuvio meni kuin itsestään. Välissä marinaa siitä kuinka en koskaan ikinä vaan onnistu ja sitten saatiinkiin kolmosradalta ihan nappisuoritus, nolla ja voitto (ja sert-A)! Olin niin tyytyväinen että uskalsin tehdä sokkarin yhteen kohtaan ja muutenkin meni tosi sujuvasti, maalisuoran kaksi hyppyä irtosi vielä hienosti eteen eikä jäänyt kysymään. Kylläpä oli balsamia haavoille kun edes kerran onnistutaan... ehkä mä jatkan kuitenkin vielä kisaamista, mutta en ehkä tänä vuonna enää. Nelosrata oli hyppäri ja näytti mineille ja medeille kivalta, kunnes tuomari vaihtoi
makseille sitten kolmoshypyn suuntaa niin että alku oli sama kuin toka radalla (paitsi vähän pidemmillä väleillä). Yritettiin sitten ohjausta uudestaan ja pieleen meni taas ja ihan samalla tavalla vielä! Tällä kertaa sain sentään Puman huudettua pois ennen putkeen menoa, mutta siis kielto kolmoshypyltä. Myöhemmin vielä kääntyi ihmeellisesti putkesta väärään suuntaan ja kiersi putken takaa, mutta muuten ihan siedettävää menoa. Pihkura kun kolmoshyppyä ei olis muutettu niin ois voitu saada tuplanolla... Jossittelu kannattaa aina, not. Kisoista jäi sikäli huono maku, että olis neljästä startista nyt enemmän kuin yksi nolla pitänyt pystyä tekemään, mutta hyvä sikäli, että onneksi edes kerran onnistuttiin täydellisesti! Yritin kaikilla radoilla pitää käskytyksen minimissä ja se kyllä toimii. Kiva myös että kestää esim. vastakäännökset sekä nykyään kyllä leiskauttaa aika pitkälle, jos en ole ajoissa, ihan kiva sekin ettei himmaile tai varo liikaa. Videolla ADC-radat, Evelle kiitos kuvauksesta!

Agilitypitoisen päivän päätti vielä Sonjan treenit. Pumaa en luonnollisestikaan enää viitsinyt rasittaa, joten Super-Lullis pääsi kirmailemaan. Ja olipas se iloinen hupakko. Ja taitava! En muista koska oltais Lulun kanssa oltu viimeksi ohjatuissa treeneissä, mutta toisaalta muistin taas, miksi sen kanssa niissä ei niin hyödytä käydäkään. Ei sen menossa ole paljoakaan korjattavaa :) Rata oli mukavan menevä ja teemana oli putkeen viennit, kokeiltiin sekä ohikuljetuksena että sitten sisäkautta vietynä, molemmat meni hienosti mutta toki sisäkautta vienti on useimmiten nopein. Tein lyhyissä pätkissä ja ihan hyvin tuntui Lulu jaksavan. Onhan se toki rakentanut kuntoa metsäreissuilla ja rimat oli nyt ihan alhaalla. Treenien jälkeen oli vielä vetämässä takaisin sisään hallin, "lisää!". On se vaan taitava ja ihana. Mä tykkään Lulusta niin että halkeen!

Loppuun vielä kuvasarja lauantain metsälenkiltä, harrastettiin vähän off-road agilityä :)

Nasu tietää että namia on tulossa

Lulun taidonnäyte 

"TULE!" 

Terrierit loikkaa 

Puumis keskittyy 

Nasu menee sieltä mistä mahtuu 

Tetuli on terästä, muut tulee perästä 

No comments: