Tuesday, 24 September 2013

Pohjakosketuskisat ja huipputreenit

Viikonlopun jäljiltä voi todeta, että onneksi sentään treeneissä toimii ja joskus ehkä vielä toivottavasti se siirtyy myös kisoihin. Lauantaina Lohjalla kisaamassa Puman ja Lulun kanssa kisat, jotka olisi pitänyt jättää menemättä. En saanut ollenkaan päätä kasaan ja ohjausta kuntoon, löysäilin, kadotin radan kaksi kertaa ja sitten lähdinkin kotiin. Puma aloitti hyppyradalla joka oli suoraa suoraa. Puumis oli ihan fiilareissa, haukkui lähdössä ja kun laitoin istumaan, piti sellaista innokasta hyrinää, hauska. Suoralla en sitten edes yrittänyt juosta lujaa mutta siitä selvittiin, sitten kuitenkin jätin muurin ohjaamatta ja Puumis siitä ohi -> hyl. Toinen rata oli agilityrata, siihen sain jo hiukan paremman asenteen, mutta sitten puolivalssi jäi ihan tekemättä vaikka kovasti luulin kääntyneeni ja koira ampaisi mua vilkaisematta väärään putkenpäähän -> hyl. Kolmas rata, myöskin agilityrata, oli kokoelma kahdesta aiemmasta radasta, joten se olisi pitänyt osata. Keinulta hyppäsi liian ajoissa ja sitten lopussa hukkasin radan! Olin kovasti valssin jälkeen menossa puomille unohtaen hypyn välissä joten siitä kielto, tulokseksi siis 10 vp. Olisin voinut vetää itseni jojoon, niin typeriä virheitä ja löysää ja huonoa ohjaamista. Puma oli aivan mahtava, meni lujaa ja oli innokas ja asenne oli niin kohdallaan! Videotkin kyllä lohdutti, ei nuo taaskaan isoja virheitä olleet ja koira menee hienosti. Oma tsemppi vain puuttui kokonaan.

Sitten vaihtui tuomari Rantamäki-Lahtisesta Huittiseen ja aloitettiin medien kisat. Sain mielestäni nyt vähän paremman vireen itselleni ja tuntui tosi kivalta mennä Lulleron kanssa. Mutta sitten keppien jälkeen TAAS unohdin radan, wtf! Olin viemässä kohti hyppyä, sitten katsoin että eihän tänne pitänyt mennä ja vedin koiran ohi kunnes tajusin, että kyllä se olikin oikea suunta. Ihan täysi blackout, tsiisus. Lopussa oli vielä puomi ja siitä mentiin suoraan maalihypylle, vedätin koiraa ja saatiinpa sitten Lulun elämän ensimmäinen kontaktivirhe :( Yhteensä siis 10 vp. Et sellaiset kisat. Jätin sitten viimeisen kisan kokonaan menemättä, kun tuntui ettei radat pysy päässä ja lisäksi tuntuu, että Lulu on vieläkin jumissa. Huoks mikä pohjakosketus nämä kisat.

Sunnuntaina sitten käytiin tekemässä korjaussarjaa eli Sonjan treeneissä. Nyt meni jo huomattavasti paremmin, Puma kulki hyvin ja yhteistyö sujui minusta hyvin. Korjailtiin vaan vähän ohjausvalintoja mut muuten meni hienosti. Ja vielä maanantaina Janitan yksärille Elsin ja Jopen kanssa. Janita on kyllä vaan niin uskomaton guru, miten voikin katsoa ja ymmärtää rataa niin koiran silmin. Puumis kulki taas tosi hyvin, alkua tehtiin muutama kerta oman huonon sijoittumisen takia, ja sitten vaikein kohta meille oli pimeään putkeen lähetys kulmassa ja siitä jatko putken taakse hypylle ja siitä flipillä toiseen putkeen. Kuinkahan monta toistoa Puupi-rassu joutui kestämään, sitten tuli vielä Jaakon koirat toiselle radalle tuijottamaan aidan välistä ja se oli Puupin mielestä kauhean jännittävää ja vähän ahdistavaakin. Ei enää uskaltanut mennä putkeenkaan. Saatiinkin kotiläksyksi pimeän putkikulman harjoittelua kentän reunassa häiriötä lisäten. Alussa myös tuli rima alas kun takaakierto-valssissa käänsin katseen pois enkä katsonut koiraa. Tähän sain loistoneuvon katsoa tavallaan hyppyjen väliin "maahan", silloin näkee sivusilmällä sekä koiran että esteen mihin ollaan menossa. Tämä on ehdottomasti muistettava jatkossa! Ihan loistotreenit, maailman parasta koulutusta!

Niin ja ollaanhan me Elinan valmennusryhmätreeneissäkin käyty ja ne on olleet myös erinomaisia ja olen jo saanut kahden kerran jälkeen uutta näkökulmaa ohjaamiseen. Olen todella onnellinen ryhmäpaikasta! Sain viime kerralla läksyksi ajatella enemmän koiran linjoja ja varsinkin takaakierroissa olen mielestäni nyt paremmin sisältänyt ajatuksen. Ei tarvi aina ohjata siivekettä, vaan enemmän sitä kohtaa mistä haluaa koiran kiertävän ja ponnistavan. Näin on saatu Pumakin hyppäämään paljon paremmin. Rimojen tiputteluun olen nyt sitten taas puuttunut, ei kiukkuisesti vaan enemmänkin vähän säälivästi. Ei mielestäni ole vaikuttanut vireeseen mutta ehkä auttanut rimojen tiputteluun. Ainakaan kisoissa ei tiputtanut radoilla yhtään! Toka radalla viimeinen rima tippui mutta siinä hyppäsi jotenkin kaukaa ja taisi katsoa minua. Joten hyvällä mallilla on treenit, toivotaan että se hyvä treenipössis alkaa joskus vielä kisaradallakin näkyä. Pienestähän se loppujen lopuksi on aina kiinni.

1 comment:

Terrmari said...

Voihan tylsä mitkä kisat sitten oli ja varmaan potutti. Hö. Mutta eteenpäin sano mummokin lumessa :D ja tsemppiä seuraaviin kisoihin!