Monday, 29 July 2013

Maksikoira-agility sucks

Plääh mikä maanantaiaamu. Kauhee depis viikonlopun kisoista ja tietokonekin hajosi. Onneksi sain eilen illalla vielä radat ladattua youtubeen. Oltiin siis kahtena päivänä Raumalla Agipitsi-kisoissa. Kisat oli oikein mukavat, seura hyvää ja kelitkin kohdallaan, mutta tuloksilla ei voida kehuskella. Lulu sentään delivered as usual ja saatiin palkintona maailman kallein muumimuki, hintaa tuolle kupille tuli starttimaksuina 96 euroa + bensat. Puman radoilla sattui aina joku yksi, erilainen virhe. Masentaa!

Lauantaina kisasi vain Puumis. Eka radalta nolla, sijoitus 4. Siinä olikin sitten viikonlopun menestys Puman osalta. Lauantain muilta radoilta hylly ja kymppi yliajalla. Sunnuntaina mukaan lähti myös Lulu. Mato oli aika väsynyt, nyt juoksujen jälkeisen väsymyksen taas huomaa ja toki kuumuuskin vaikutti, vaikka kastelinkin sitä ahkerasti. Hyppyradalla tuntui että minä tein suurimman työn kannustaessa ja hoputtaessa perässä kipittävää karvakasaa. Kepit varsinkin meni kuin tervassa. Nolla kuitenkin, aika oli -1 jotain, viisi sekuntia voittajasta hävinneenä ja sijoitus 15. Se oli varmaan Lulun hitain kolmosten nolla :D Agilityradalle Lulukin kuitenkin taas vähän piristyi. Kepit oli vieläkin hiiiiitaaaaat ja hypyissäkin tuntui viipyvän ilmassa kauan kun piti niin väsyneesti ponnistaa, mutta ihan yllättäen kuitenkin hyvä aika ja jäätiin voittaneesta vesikoirasta vain sekunnin verran! Sijoitus kolmas ja muumimuki plakkariin. Kyllä pikkukoira-agility vaan on kivaa ja ihan mun laji!

Mutta maksikoira-agility ei oo mun laji. Puman sunnuntain radat oli sinänsä ihan hyviä, mutta joka radalla sattui eri virhe: ensin ei löytynyt kepit, sitten hyppyradalla tippui rima, ja lopuksi vielä agiradalta A-esteeltä kontaktivirhe kun hyppäsi sivusta alas. Kyllä harmittaa! Vika radalla meillä oli vieläpä luokan nopein aika ja hypäriltäkin oltais saatu serti ilman tuota riman tiputusta. Miksi on niin vaikea tehdä niitä nollia? Alkaa ihan oikeasti ottaa päähän kisaaminen, kun vitosia on niin pitkä rivi. Laskeskelin, että viimeisestä 14 startista on saatu yksi ainoa nolla. Mun luonto ei kestä tuollaista, varsinkin kun Lulun kanssa on tottunut siihen, että nakutetaan nollia aina (ellei ohjaaja kompuroi radalla). Mutta Puman kanssa laji tuntuu olevan niin herkkä, että aina sattuu jotain. Ohjauskuviot mun mielestä meillä menee suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta sitten noita yksittäisiä estevirheitä satelee. Hemmetti.



Kuvat: Topi Mäki

Eli analyysi-osioon: miksi ei suksi luista? Suurin syy on varmaan se, että me ei treenata säännöllisesti tai ohjatusti. Olen ollut ohjatuissa treeneissä viimeksi joskus toukokuussa, ja muutenkin koko talven todella epäsäännöllisesti. Nuoren koiran kanssa tarvii käydä ohjatuissa treeneissä ja tehdä ratatreeniä. Kotona ollaan tehty vain lähinnä yksittäisiä esteitä tai pieniä estekuvioita. Tämä on osaavan koiran kanssa ihan riittävää taitojen ylläpitämistä, mutta ei vielä Puman kanssa. Me tarvitaan oikeasti ohjattua ratatreeniä! Nyt siis odotetaan, että ne kurssit alkaa, mihin ollaan ilmoittauduttu. Sen lisäksi voidaan treenata kotonakin, mutta nyt vähän järjestyneemmin. Eli täytyy tehdä treenisuunnitelma ja rakentaa joku harjoitus sen sijaan että tekee vähän jotain sinne päin. Toki vielä yksittäisetkin esteet tarvii treeniä, mutta ennen kaikkea osana rataa. Keppejä täytyy vielä parantaa, että ne vetäisi enemmän. Pujottelukäskyn aion myös vaihtaa. Kontakteista puomilla hiiviskelyä ei nyt näissä kisoissa esiintynyt ollenkaan (ainoa valopilkku koko viikonlopussa) mutta sivulle jatkamista kontaktilta pitää harjoitella. Juoksu-A tarvii vielä todella paljon treeniä. Aion vaihtaa foot targetiin ja teen sitä hyppyjen avulla kotona, kun mulla ei ole oikeaa A:ta käytettävissä. Laatikkometodin en usko Pumalla toimivan joten täytyy soveltaa. Hypyillä olisi hyvä tehdä häiriötreeniä. Koitetaan tehdä kaikki virheet treeneissä, jotta niitä ei jäisi sitten enää kisoihin.

Nyt jäämme siis Puman kanssa kisatauolle, kunnes taas tuntuu siltä, että on rohkeutta yrittää uudestaan. Voi kunpa tuo minun pikkukoirani pian olisi taas iskussa, pikkukoira-agility ruuuuules!



No comments: