Thursday, 11 July 2013

Agirotu 003 - lupa hyllyttää

Useamman vuoden tauon jälkeen tänä vuonna taas Agirodussa, ja ontuvista järjestelyistä, kaatosateesta ja väsymyksestä huolimatta kiva reissu! Monta rataa, paljon virheitä, yksi pokaali!



Reissuun lähdettiin perjantaina auringonpaisteessa ja helteessä. Mukaan lähtivät sitten lopulta molemmat koirat Puumis sekä Lulu, vaikka Lululla olikin juoksut. Perillä vielä ilmoittautumiseen jonottaessa sai hikoilla kuumalla asvaltilla, ja kauan, koska ilmopiste tökki pahemman kerran. Onneksi sain Sallalta apua jonottamisessa ja pääsin kentälle viemään koirat ja tavarat. Rataantutustumista siirrettiin koska kisaajat ei ilmopisteen jumittamisen takia päässeet kisa-alueelle. Ehdin onneksi pystyttää teltankin ennenkuin taivas aukesi. Vettä tuli todella paljon koko iltapäivän ja ruohokenttä muuttui aika liukkaaksi. Olipa kerrankin päiväteltalla todella käyttöä! Puman perjantain radoista eka hypäri oli kaikkein kamalin. Olin joko liian myöhässä tai muuten vaan jäässä. Kepeille väärin sisään, sitten epäonnistunut ohjaus pituudelle ja lopulta vielä renkaasta ohi. Kamalaa räpellystä! Seuraaville radoille tsemppasin vähän enemmän, ne meni sinänsä ihan kivasti, mutta rimoja tippui molemmilla radoilla kaksi (videot agirata ja KV-rata). Olisiko sitten liukas pohja vaikuttanut, itsekin meinasin kaatua pariinkin otteeseen. Lulu teki vain yhden täsmäiskun koko viikonlopun aikana, juoksujen takia ei siis voitu osallistua muuhun kuin KV-kisaan, koska siinä on eri säännöt. Kyllä mä vähän jännitin, lähteekö Lulu ollenkaan juoksemaan, kun se oli aika hönö ja löysä juoksujen takia. Tuomarina oli tsekkiläinen Tomas Glabazna, rata oli täynnä ansoja mutta sinänsä mukavan etenevä eikä missään kohdin tarvinnut ottaa koiran vauhtia pois, tykkäsin! Lulu oli yllättävän pirteä, lentävä lähtö sopi meille, A-esteellä liukastui peffalleen ja siinä meinasi vauhti hiipua mutta jatkettiin kuitenkin ja lopulta tuloksena oli ihan hyvä nollarata ja peräti kolmas sija (65 osallistujaa) Vara-caciagistakin jäätiin vaan puoli sekuntia. Ihana pikku-Lullero! Ehkä ihan hyvä ettei sit enää lauantaina kisattu sen kanssa, Lulu nimittäin iski silmänsä pieneen Sampo-russeliin ja vikitteli sitä niin, ettei suostunut edes lähtemään eri suuntaan kävelemään. Lisäksi sain viikonloppuna juosta lainakoiran kanssa! Vanhojen aikojen kunniaksi sain ohjata manssia, tällä kertaa oikein vauhdikasta sellaista. Merckx lähti yllättävän iloisesti mukaan KV-radalla, harmillisesti hyppäsi puomin kontaktin mutta muuten kulki tosi kiltisti.

Yö vietettiin Nokialla leirintäalueella Taijan ja Iisin kanssa pikku leikkimökissä suht rauhallisesti, mutta vähäunisesti. Lauantaina jaloissa tuntui jo selvästi perjantain kirmailut ja sateessa uitetut reisilihakset. Aamulla oli avoSM-karsintarata Puman kanssa. Alussa olin tosi tönkkönä ja ohjasin hölmösti koiran ohi A:n jälkeisestä hypystä. Loppuradan paransin tsemppiä ja katsoin koiraan, menikin ihan mukavasti, mitä nyt jaloista ei kyllä lähtenyt yhtään, varsinkin lopussa hyppy ennen puomia, tuntui että ei vaan pääse eteenpäin (video)! Tulos siis vitonen kiellosta eikä asiaa finaaliin, ne katseltiin sitten ihan katsomosta ja jännää oli taas kerran. Illalla oli vielä yksi agilityrata, kovasti jo yritin luistaa koko kisasta, mutta päätin sitten että nyt mennään eikä valiteta. Juoksinpa vielä Merckxinkin kanssa ensin, olin opetellut radan väärin ja huomasin vasta edellisen kisaajan ollessa radalla että hups pitikin mennä kepeiltä putkeen. Koira sitten bongasi sivusta yhden ylimääräisen hypyn ja loppuratakin meni vähän säätämiseksi, mutta kiva oli ohjata noin vauhdikasta manssimiestä. Puman kanssa lähdin ihan hyvillä mielin Huittisen agiradalle, se oli nimittäin todella kiva ja helpohko. Nyt ei kuitenkaan enää energia riittänyt kunnon ohjaukseen, vitoshyppy väärin päin ja sitten erinäisiä muita virheitä (video). Loppusuora sentään meni hyvin ja koirakin tuli siitä ihan iloiseksi :)




Sunnuntaina oli vielä viimeinen koitos, eli Agirotu-viesti. Meillä oli hieno Cefeus-joukkue koossa: sisarukset Topi, Tex ja Puma sekä edellisestä pentueesta Roima. Sää oli kirkastunut ja aurinko paistoi taas täydeltä terältä. Teemu Linnan tuomaroimasta radasta kiersi kentällä jo kauhistuneita huhuja ennenkuin pääsin sen itse näkemään. Olihan se vaikea joo, mutta ei mikään mahdoton. Puma lähti joukkueesta ekana, sain ohjattua niinkuin halusinkin, puomilta tosin tyhmä virhe kun Puumis rupesi hiipimään puomin alastuloa näissä kisoissa ja ajattelin, että en sano mitään etten painosta koiraa. Nyt täytyy kyllä kotona treenata puomi paremmaksi! Texille tuli yksi rima alas, Topi kaahaili vähän ylimääräisiin putkiin ja Roima teki hienon nollan (video). Hyvä Fyra Kronor! Loppusijoitus oli 16:s.



Heti joukkuekisan jälkeen piti pakata kimpsut ja koirat autoon ja lähteä kotiin ja illaksi aurinkoiseen Ruisrockiin. Koirat oli kyllä melkoisen väsyneitä koko viikonlopun reissusta, ja kaiken huipuksi Puumiskin aloitti juoksunsa. Ei sen juoksut kyllä vielä pitäneet tulla, mutta kun haluaa olla Lulun kanssa samanlainen, niin haluaa olla! Nämä saavat kyllä olla Lulun viimeiset juoksut, talvella se sitten viimein steriloidaan. Tytöt ovatkin päättäneet pitää kerrankin hauskaa yhdessä, Lulu on kuin takiainen Puman peffassa kiinni ja Puumis vaan kääntää häntää ja näyttää autuaalta. Voi huoks.

Nyt siis lomaillaan kotosalla ja kunhan juoksuista on selvitty, niin Puman kanssa ilmoittaudutaan taas kisoihin ja yritetään tehdä nyt vähän parempia ratoja. Mulle iski jo kamala agidepis, kun tuntuu, että en osaa ohjata maksikoiraa ollenkaan. Lulun kanssa vaan on niin paljon helpompaa! Puman kanssa arvioin aina nopeuden väärin ja mikä pahinta, köpöttelen menemään kuin haarniskassa, enkä juokse. Onneksi selkä on nyt siinä kunnossa, ettei ainakaan satu, mutta pitäisi saada kroppa vielä paljon joustavammaksi ja voimaa lisää jalkoihin. Mutta lomaillaan nyt kuitenkin ensin!

No comments: