Tuesday, 25 June 2013

Ajatuksia kentän laidalta

Mukava juhannus Tuorlassa takana, on se hyvä että TSAU sitkeällä, pienellä porukalla järjestää nämä perinteiset kisat. Siinä menisi muutaman sadan ihmisen juhannussuunnitelmat uusiksi, jos näitä kisoja ei olisi. Jonkun verran harmitti, etten päässy itse juoksukiellon takia radalle ollenkaan, mutta ainakin pystyi hyvin seurata kisoja työntekijänä ja katsojana. Jännää miten kolmosten radat näytti hirveän vaikelta kun niitä vaan katsoo, eikä tutustu itse rataan. Kisaajana ne ei tunnu läheskään niin vaikeilta. Iltaisin oli kiva grillailla ja viettää aikaa koiraihmisten kanssa. Lulu oli mukana turistina ja maskottina ja aiheutti jonkin verran hilpeyttä poissaolevalla käytöksellään. Se oli oikeasti ihan pihalla välillä ja vain ajoittain heräsi ja halusi leikkiä tai juosta. Rupesinkin jo selaamaan kalenteria taaksepäin, että koskas ne viime juoksut olikaan, ja eilen ne juoksut sitten alkoikin. Selitti hyvin Lulleron ufomaisen käytöksen. Nämä saavat olla viimeiset juoksut laatuaan, kunhan näistä joskus syksyllä-talvella on palauduttu, niin Lulu steriloidaan. Ei tule sitten enää harrastamista haittaavia hormoniheittelyjä eikä nartuille vaarallisia kohtuongelmia. Puumis vietti kans kivaa juhannusta siskon mukana mökillä, missä se oli uinut ja juossut väsymyksiin asti. Vietnamista suopeammille lämpöasteille palannut Iines-käppänä on ottanut Puman suureksi esikuvakseen, ja seuraa sitä kuin hai laivaa. Puumis on tietysti pikkumustalle kovin kiltti, ja hyvä niin, koska Sipin on tarkoitus tulla syksyllä meille asumaan.
Löllerö elbaa


Siellä agiradan reunalla olikin hyvä mietiskellä omaakin treenaamistaan. Viimeisimmässä agi.fi-lehdessä oli todella hyvä artikkeli rimojen pudottelun rankaisemisesta (by Vappu Alatalo). Pumahan on aika kova tiputtelemaan rimoja. Ei nyt mitenkään ongelmaksi asti eikä edes välttämättä joka treeneissä, mutta kuitenkin säännöllisesti rimoja tippuu. Tähän asti olen reagoinut rimojen tiputteluun siten, että olen pysäyttänyt koiran, nostanut riman ja hyppyyttänyt sen uudestaan. Minusta tämä ei ole vaikuttanut Puman rimakäyttäytymiseen mitenkään eikä ainakaan parantanut hyppytarkkuutta. Päinvastoin varmasti aiheuttaa koirassa epävarmuutta. Sain sitten tuosta lehtiartikkelista ajatuksen tehdä jatkossa niin, että en reagoi pudotuksiin mitenkään, mutta palkkaan enemmän silloin, kun rimat pysyy. Enemmän palkkaa hypyistä siis. Lisäksi treeneissä laitetaan hyppyjen rimoja eri korkeuksiin ja tehdään hypyistä mahdollisimman erilaisia, jotta koira oikeasti katsoo niitä. Kotona olen viime aikoina käyttänyt aika paljon tuplarimoja. Eilen tein vähän para-agilityä, eli sellaisen pätkän missä itse selvisi liikkumatta kävelyä lujempaa: rengas, kepit, U-putki ja takaisinpäin okseri ja hyppy. Okseriin laitoin kolme rimaa vähän sikin sokin. Puma hyppäsi tosi hyvin eikä tiputtanut yhtään! Myös kepit meni hienosti itsenäisesti.


Kova hinku olisi jo treenaamaan! Ja kisaamaan! Puman kanssa ollaan kisattu viimeksi kohta 2 kk sitten. Ilmoitin molemmat koirat agirotuun, Puman kaikkiin mahdollisiin kisoihin ja rotujoukkuekin saatiin kasaan. Lulun kanssa oli tarkoitus mennä vain KV + avoSM-kisat, mutta Lullis saakin nyt sitten jäädä pois kokonaan juoksujen takia. Eipä haittaa, sillä jättiluokan kisat tulossa taas, ja kiva keskittyä vain Puumikseen. Waleseista ei saatu yhtään rotujoukkuetta tänä vuonna. Kyllä on tylsää kun omasta mielestä maailman paras rotu on niin pienilukuinen! Parsoneista tuli 14 joukkuetta, siinä vähän verrokkia. Tarvii varmaan ottaa monta walesia itselle, että saa niistä muodostettua joukkueita ;)

No comments: