Monday, 29 April 2013

Viikonlopun nollat

Lauantaina Thelman kanssa Forssassa tokokokeessa. Luottavaisin mielin lähdettiin, koska treenit on menneet pääasiassa hyvin ja Tepa on niin pätevä. Yllätyksiä sattuu kuitenkin ja niin tälläkin kertaa. Ensin mut kutsuttiin pois paikallaolon piilosta, kun tulin esiin niin näin Thelman jaloillaan, maata nuuskimassa (kaikki muut 4 koiraa oli ihan kiltisti maassa makaamassa). WTF?! Se ei ole ikinä noussut paikallaolosta! Olin ihan puulla päähän lyöty ja fiilis lässähti aivan täysin. Ennen omaa vuoroa otin muutaman makuulta istumaan nousun ja sitten kehään. Seuraaminen oli lyhyt, vain L:n muotoinen kuvio. Se meni todella hyvin! Mahtava kontakti ja paikka ja napakat käännökset, 10 p. Liikkeestä maahan 10 p. Luoksetulossa pysähtyi kyllä mutta vähän banaanina viereen, 8 p. Liikkeestä seisominen hyvä, 10 p. Noudossa lähti reippaasti, heitin aika kauas ja otti kapulan mutta ravasi lähes koko matkan takaisin ja vasta lähellä rupesi laukkaamaan. Tiputti tietysti kapulan perusasennossa, otti uudestaan itse suuhun - 8 p. Tuomari epäili, että Thelmalla olis mennyt hiekkaa suuhun kun niin oudosti toi takaisin. Sitten kaukot. Tyyppi ei nouse maasta ennenkuin kolmannella käskyllä, 0 p. Taaskin, WTF?! Tepalla on yleensä todella hyvät ja napakat vaihdot. Voi hittolainen. Lopuksi vielä hyppy, tarvi toisen käskyn että meni istumaan - 8 p. Kokonaisvaikutus 9 p, haukuista lähti yksi piste. Muuten sai kovasti kehuja hienosta työstä ja asenteesta, mutta eipä paljon lämmittänyt kun kaksi kolmosen kertoimen liikettä nollille. 125 p ja III palkinto. Plääh. Analysoiden en ole noita ns. varmoja liikkeitä kauheasti treenannut, ja ne mitä ollaan hinkattu eli varsinkin seuruu ja seisominen meni tosi hyvin. Mutta kyllä se siis ihan kaikkien, niiden hyvienkin liikkeiden treenaamista vaatii tuo tokoilu. Nyt on viikko aikaa laittaa liikkeet parempaan kuosiin ja sitten uusi yritys! Thelma on kuitenkin maailman paras terrieri, jotain ihme aivoituksia vain nuo virheet.

Sunnuntaina laji vaihtui agililityyn ja koira isompaan, eli Puumiksen kanssa TSAUlla kolme starttia. Puupi jatkoi Thelman linjalla, eli kaksi nollaa! Nyt ne oli kuitenkin iloinen asia, eli ekat kolmosen nollat ja tuplana vielä, hyvä Pumpesteri! Ne meidän ekat kolmosten startit oli silloin kuukausi sitten niin traumatisoivia vaikeiden ratojen takia, että nyt nämä normaalitasoiset oli kiva juosta eikä tullut paniikkia, ettei osata. Eka radalla alussa tietoisesti otin hitaamman reitin, siksi vain koska ärsyttää kun yli puolet radoista alkaa nykyisin kakkoshypyn pakkovalssilla. Eli tein niiston, tai sen tapaisen, koira kyllä hyppäsi ihan väärään suuntaan ja joudun vähän kalastelemaan. Putkesta pituudelle oli jo menossa melkein ohi, mutta muistin näyttää kunnolla ja päästiin puomille. Tarkoitus oli pysäyttää koira, arvatkaa onnistuiko? Ei mitään tsäänssiä! Sitten hypyillä tuntui että olen koko ajan myöhässä ja radan keskivaiheilla keinun jälkeen turhaan otin haltuun kun olin itse vähän hukassa, mutta siitäkin selvittiin ja nollalla siis maaliin (kun ei ihme kyllä saatu kontaktivirheitä). Eka kolmosten nolla ja sijoituskin kivasti 4/45 (video).  Puma tuntui menevän tosi lujaa, taisi olla sen nopein ratasuoritus tähän mennessä. Toinen rata oli vain 16 estettä lyhyt ja muutenkin aika helppo. Alussa moni suunnitteli taas sen ikuisen pakkovalssin, mutta minusta oli parempi mennä takaakierrolla ja takaaleikata kepeille. Se meni suht ok, vähän jäin kakkosen eteen kökkimään ja sitten keppejä Puumis ei osannut ollenkaan hakea, teki kiepsautuksen väärään suuntaan. Siitä jatkuikin ihan kivasti, puomin juoksi taas ihan surutta läpi ja sitten meinasi taas mennä yhdestä hypystä ohi lopussa mutta kilttinä korjasi. Kiva kun se osaa jo vähän itsekin korjata noita esteille hakeutumisia. Tästäkin nolla, nyt sijoitus oli vasta 12:s, mutta ei se mitään, saatiin tuplanolla, jihuu (video)! Rupesi jo kutittelemaan, että onnistuisikohan SM-nollien keruu jo tälle vuodelle? En pidä sitä kuitenkaan tavoitteena, vaan yritetään tehdä ehjiä ratoja. Kolmannella radalla (hyppäri) ei ehjyys enää onnistunut. Kakkoshypylle oli nyt viimein tehtävä se pakkovalssi (siis oikeesti, tuomarit keksikää jotain uutta!) ja Puma tiputti riman. Taisin vilkaista pois hypyltä, nyt on muistettava tehdä niitä häiriötreenejä. Kävi jo mielessä että nostanko riman, mutta jatkettiin silti kokemuksen kannalta. Rupesin sitten vähän vedättämään, mutta en ohjannut enää eli tuli sitten ohituksia ja kaikenlaista sähellystä radalta eikä tulosta (video). Hyvä mieli jäi kuitenkin kisoista, kyllä se Puupikin menee sinne minne ohjaa KUNHAN ohjaa ja sen kanssa on tosi kiva kisata. Se on niin helppo kisakumppani, rauhallinen kisapaikalla mutta innoissaan menossa radalle aina. Nyt kun saisi noihin kontakteihin kisaradalla vielä jotain tolkkua... ulkona lämppäesteillä pysähtyi oikein nätisti.

Lulu oli viikonlopun vaan kotosalla, hänellä oli kovasti supikoirajuttuja. Lulle on ihan mahdoton, se lähtee pihasta kierroksilleen ja viipyy kauan. Illalla pimeässäkin se häipyy aina peltokierrokselleen. Kaksi yötä peräkkäin herätti mut keskellä yötä kun oli pissahätä kun ei sitten ollut suostunut illalla käydä pisulla. On se semmonen rakastettava riiviö.

Mun lelu, mun, MUN!

Se on mun, usko nyt!

Ai no okei...

Lällällää, Lulu on suurin!

No comments: