Sunday, 17 February 2013

Ollaanpa sitä nyt herkkänä

Nartut, huokaus. Puma on nyt juoksun jälkeen ihan sietämättömän herkkänä. Jos huokaisen liian syvään tai katson sitä muka pahasti, niin se on heti luikkimassa pitkin seiniä ja näyttää surkealta. Äsken tiputin vesimukin, ja Puumis meni toiseen huoneeseen melkein pöydän alle. Niin rasittavaa kun pitäisi koko ajan esittää hymyilevää ettei neiti vaan pelästy. Vaikutus on tietysti päinvastainen kun mua rupeaa ärsyttämään koko herkistely. Tänään jopa agitreeneissä meinasi mennä hermot, se oli varmaan eka kerta. Tarvin jotain anger management-kurssia kohta.

Oltiin Lulun ja Puupin kanssa siis treenaamassa maneesissa. Päätin ottaa molempien kanssa radan kisanomaisesti ja lisäksi treenata puomia pysäytyksellä. Lulu meni ensin miniesteillä, kepeiltä tuli liian aikaisin pois kun meinasi kompastua, mutta muuten meni hyvin ja lujaa. Puomia otettiin erikseen ja se meni todella hyvin! Rc-treeni on tuonut selvästi lisää vauhtia alastulolle eikä pysähdys ole unohtunut, hyvä Lullis! Rassukka oli kovin nälkäinen kun multa oli kotoa koirien lihat loppu, ja ne sai eilen vain kaurapuuroa ruuaksi. Lulu oli niin nälkäinen, että treeneissä lähti radalta yhtäkkiä kerjäämään lihapullia radan reunalta olevalta mieheltä. Eikä meinannut antaa edes kiinni pikku apina! :D

Puman kanssa kokeiltiin nyt sitten pitkästä aikaa taas pysäytystä puomilla. Olin jo kotona naksutellut vähän lankunpätkällä ja nyt otin ensin pari kertaa targetin kanssa koko puomin, ja sitten ilman. Meni hyvin ja pysähtyi joka kerta paitsi yhden juoksi läpi. Hiukan hidasti alasmenolla, mutta ei paha. Jatketaan tällä! Ratatreenin eka yritys taisi mennä ihan hyvin, vaikka ei ollut mikään ihan helppo rata (hypäri). Toisella kierroksella sitten yritin vähän säätää paria kohtaa ja meni hermot kun Puma oli niin herkkis. Kepeillä varsinkin tuli monta kertaa tokavikasta välistä koska valssasin keppien päähän. Ärrrsyttää niin koska se osaa kyllä mutta ei taas kerran pysty tekemään. Ehkä juoksun jälkeisen hormonien heittelyn takia se myös väsyy aika nopeasti, sisällähän se nyt vain nukkuu. No, jos jotain positiivista niin yhtään rimaa ei tullut alas vaikka vedätin radalla.

Ne olikin varmaan meidän osalta viimeiset maneesitreenit. Ensi viikon lopulla palataan taas Suomeen. Goodbye Stockholm, hello countryside!

2 comments:

Maija, Kami ja Ledi said...

Ai kauheeta! Mä näin viime yönä unta missä olin kisoissa ja katsoin sun ja Puman rataa, joka tökkäs kepeille ja sua kiehutti ja koiraa ahisti. Ja mä en siis ollut lukenut tätä tekstiä ennen tota unta!

En mä yleensä susta sentään unta näe ;)

monsterit said...

Ettei sulla vaan oo jossain Puman näköinen voodoo-nukke johon salaisissa menoissa pistelet neuloja? ;)