Tuesday, 8 January 2013

Åland, ågain


Tänäkin vuonna Eckerössä kisaamassa, muistaakseni nyt neljäs kertani. Reissu alkoi tosi hyvin, mutta sitten sunnuntai olikin aivan katastrofi. Kotiinpaluu tapahtuikin 12 tuntia suunniteltua myöhemmin. Olin nimittäin niin tampio idiootti, että päästin kisojen jälkeen Lulun vapaaksi metsässä. Siellä peurojen ja hirvien jälkien seassa se sitten pyörikin 2 tuntia kadoksissa, eikä ehditty iltapäivän laivaan, olin lopulta satamassa 15 min myöhässä. Voihan *****! Siis ihan oikeasti, kuinka tyhmä saa tai voi ihminen olla? Enkö mä kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen tajua pitää tuota koiraa flexissä. Koiraa en voi syyttää, sehän vaan teki mitä sen luonto käski eli jahtasi. Tyhmä minä! Oli melkosen tympeää kipeänä odottaa seuraavan aamun klo 03:20 että päästiin yölaivaan. Onneksi sentään oltiin ihan ehjänä perillä, lopulta.

Muutenkin sunnuntaina fiilis laski kuin lehmän häntä. Ensinnäkin heräsin flunssaisena. Toisekseen Puman kontaktit on täysin kuralla, taas puomilta loikka. Kolmanneksi mokasin Lulun radan vetämällä sen A-esteestä ohi. Ilman tuota ohitusta oltais luultavimmin oltu toisia ja saatu serti. Mahtavaa.

Jos nyt jostain on sitä positiivisuutta kaivettava, niin siitä olen kyllä kaikkein iloisin, että Lulun meno on tällä hetkellä todella hyvää! Lauantaina kun tultiin Eckerö-halliin, Lulun silmissä ihan kirkastui ja se rupesi heti vallattomaan leikkiin ja veti riemurallia ympäri nurmea. Radalle mentäessä se oli aivan täpinöissään ja puri hihasta. Eka rata meni tosi hyvin, vauhti oli kohdallaan ja ohjauksetkin onnistui. Lyhyellä putkella luulin koiran sujahtaneen mun selän takaa, mutta onneksi ehdin just ja just korjata sijaintini kepeilleviennissä. Tulos: 0 ja sij. 4/32, hieno paluu tauolta! Toisella radalla oli alussa putkiansa, ja sinnehän Lulukin lipsahti. Kehtasin jo sanoa sitä tuhmaksi koiraksi, mutta kun katsoin videon, tajusin että olin ottanut pakkovalssissa hirveän ison (ja turhan) askeleen taakse-sivulle eli juuri putken suuntaan. Sinne meni siis koira minne ohjasinkin! Loppuradan vaan vedätin, meni puhtaasti kyllä. Lauantai-illalla hotellissa oli todella väsyneitä, mutta onnellisia koiria. Lulun häntä heilui vielä unissaankin.

Sunnuntaina sitten vielä yksi agilityrata, ja siinä tuo tyhmä moka. Alussa oli taas ansoja, puomilta pitkä suora vienti kepeille, vasemmalla puolella putki, ja sinne putkeen menikin tosi moni koira. Itse päätin juosta valssaamaan puomin jälkeen, olinkin yllättävän aikaisin siellä kun Lulu oli vasta tulossa alasmenolle. Se ei enää näköjään pysähdy 2on-2offiin, tai ainakaan en itse malta odottaa, mutta ei loiki kuitenkaan (niinkuin eräs toinen...). Meinasi lipsahtaa taaimmaiseen putken suuhun, mutta sain vietyä kepeille. Keppien jälkeen hypyillä taas innokasta ääntelyä ja hyvä draivi, kunnes sitten A:n kohdalla muistin, että ai joo tässä piti ottaa hyvin haltuun ettei koira hae viereistä puomia. Jäin liikaa haltuunottoon enkä ohjannut A-estettä joten Lulu kiltisti kuunteli ja meni ohi. Korjasin ja loppurata taas ihan mukavasti maaliin. Jäi kyllä harmittamaan, kun radalta tuli vain 3 nollatulosta. Ensi kerralla sitten parempaa ohjausta! Lulun kanssa on niin kiva juosta nyt, sen iloisuus ja innokkuus tarttuu itseenkin eikä voi olla nauramatta. Hieno Taateli!

Sitten episodi Puumis. Jos aloitetaan positiivisesta, niin onnistuttiin joka radalla tekemään tulos ja sen myötä kahden (ja sunnuntain kolmen) koiran kisassa otettiin  2 kertaa 1. palkinto ja kerran 2. palkinto, eli Puupi tienasi omat starttimaksunsa takaisin viikkarin lahjakortteina, kiitti Puupi! Radoissa ei ollut muutenkaan hirveästi muuta ongelmaa kuin ne kontaktit, ne kontaktit. Ne on nyt siis aivan rikki. Enää ei puomin juoksukontakti mene edes tuurilla, koska nyt se loikkaa. Lauantain eka radalle (tuomarina Savikko) tuli jopa kiire, en ehtinyt viritellä Pumaa ollenkaan. Radalla oli heti tokana esteenä puomi, juoksutin sen ja aika hilkulla oli. Virhe tuli sitten A-esteeltä, siinä en edes katsonut mitä tekee. Lisäksi kielto putkelta, meni sisään mutta tuli pois. Toka rata oli Muotkan, siinä ihan mukavan ehjää joskin vähän vaisua rataa puomille asti, päätin yrittää pysäyttää Puman, ei onnistunut. Eihän se tajunnut mitä halusin, ja loikkasi. Vitonen siis tältä radalta ja paha mieli. Sunnuntaina päätin taas antaa juosta puomin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Anne Saviojan mukaan "radassa oli kolme estettä liikaa". Oikein mukavasti radan loppupuolelle saakka (A kylläkin taas hilkulla). Puomilla annoin mennä mun edellä, hidasteli jo ylösmenolla, olisikohan heilunut kun Armaskin näytti siinä varovan? Kannustin vaan mene mene, mutta Puma oli nyt ihan epävarma että mitä halutaan ja loikkasi. Tiputti vielä seuraavan rimankin, eli tulos 10 vp. Tein nyt päätöksen, että ei ainakaan kisata ennenkuin saadaan puomi treenattua paremmaksi. Seuraava askel treeneissä on tehdä pelkkää alasmenoa get that contact-leikkinä, aluksi matalammalla ja sitten täysikokoisella alasmenolla. Taidan myös kokeilla miten etupalkka toimii (namiautomaatti). Huomenna on treenit, sitten nähdään paljonko vahinkoa tämä kisaaminen aiheutti! Oltiin muuten Elsin kanssa torstaina treenaamassa ATT:llä, puomin liuskat oli maksipöydän päällä ja Puma teki huonoja hittejä, meni yli tai sitten takajalat vierekkäin. Mutta illan rc-tähti oli Lulu, aivan mahtavia hittejä joka kerta ja mikä HF separation, wau wau! Kyllä siitä vielä hyvä tulee, ja Puman kanssa tarvitaan nyt vaan taas lisää treeniä, luottamusta ja varmuutta.

Nyt ollaan taas takaisin Ruotsissa koko kolmikon kera. Thelmakin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Sen vointi on kohentunut ihan silmissä, energiaa on ja lenkilläkin liikkuu ihan normaalisti. Ja tietysti Täti pääsee myös mukaan treeneihin kuntoa nostamaan ja aivonystyröitä aktivoimaan.

No comments: