Monday, 3 December 2012

It's beginning to look a lot like...Winter



Vielä viikko sitten ulkoiltiin tällaisissa maisemissa


Ja nyt näissä


"Mitä tää tavara on?" "Kyllä se ihan lumelta vaikuttaa"


Talvi on siis tullut ja kunnon pakkanenkin heti. Viikolla päästiin kuitenkin treenaamaan jopa kolmasti ja vielä epistelemäänkin, joten talvesta huolimatta agilityä on mahtunut kalenteriin. Lulu loukkasi alkuviikolla tassunsa kun juoksutin sitä lankun yli (ennenkuin tuli lunta). Lulle olikin monta päivää levossa, kun sitten lumen tultua en ollut ihan varma, että nilkuttaako vai eikö vaan tykkää kävellä jäässä ja lumessa. Nyt on kuitenkin taas ihan kunnossa, ja taisi Lulu olla vain tyytyväinen kun sai nukkua sisällä pahimmat pyrypäivät, ulos kannettiin vain pissalle.

Keskiviikkona treenattiin Puman kanssa Täbyn hallissa. Tehtiin aluksi puomin alasmenoa maassa, meni tosi hyvin! Sitten löin koko puomin maahan ja juoksutin sitä pitkin, olikin jo vaikeampi. Onnistumisia rupesi tulemaan kuitenkin ihan hyvin. Nyt täytyy pähkäillä, miten saan puomin kulmaa nostettua vähitellen. Taidan pätkiä meidän itsetehdyn lankun niin, että se mahtuu mukaan autoon ja laittaa sitä sitten puomin alastulolle. Oikein muita vaihtoehtoja ei nykyisessä treenitilanteessa ole. Tehtiin myös keinua namialustan kanssa ja pituusestettä. Kovin on herkkä mun liikkeestä, jos haluan lyhyen kaarteen pituudelta niin täytyy itse jarruttaa, tosin ei liikaa koska sitten koirakin hidastaa liikaa.

Perjantaina treenailtiin Heidin ja Ricon kanssa Väsbyn hallissa. Siellä oli pohjana kumimatto, uusi alusta meille mutta ei valittamista. Hyvä pito ja jousto sekä koiralle että ohjaajalle. Heidi suunnitteli radanpätkän ja sitten yritimme Puman kanssa suoriutua siitä. En tiedä mikä vaivasi, mutta treenit oli ihan järkyttävää sähellystä. Esteitä mentiin suurinpiirtein yksitellen, kun aina tökkäsi johonkin. Alussa oli pakkovalssi, jonka kokeilin ensin ruotsalaistyylillä eli koiran puoleisella kädellä heittämällä. Ei ollut kauhean toimiva tyyli, ja ehkä Puma ihmetteli kun sitten vaihdoin kättä, pamautti riman päälle ja sen jälkeen ei halunnut enää joko hypätä ollenkaan tai sitten ohjauksesta huolimatta viime tingassa kiepautti toiselle puolelle hyppyä. Argh. En halunnut liikaa jäädä tankkaamaan, mut tankattiin sitten muita kohtia. Aina jotain ongelmaa. Lopulta meni ihan hermot kun ei päästy eteenpäin, vein pätkän kiukulla ja se menikin yllättäen ihan kohtuullisesti, ei ainakaan hajonnut heti käsiin! Tajusin sitten kuinka paljon Puman sähellys ja epävarmuus tarttuu muhunkin ja sitten siitä tulee sellainen itseään ruokkiva noidankehä jossa lopulta ollaan molemmat ihan sekaisin, mitä pitikään tehdä. Vaikka oltiin todella huonoja näissä treeneissä, niin tuli ainakin jotain kotiin vietävää, nimittäin tajusin, että Pumaa pitää ohjata ja viedä tosi päättäväisesti ja varmasti! Terrieriasenne siis käyttöön silläkin. Jotenkin sen herkkyys vaan aiheuttaa ohjaukseenkin sellaista keveyttä, mikä ei vaan toimi. Onko joskus ollut puhetta asenteesta, onko...?

Sunnuntaina oli epikset Knivstassa, jonne olin ilmonnut molemmat koirat. En kuitenkaan ottanut Lulua edes mukaan, koska se ei ole mennyt esteitä nyt 2 kuukauteen ja nilkutti viikolla, joten halusin mieluummin pehmeän aloituksen. Mietin myös alustaa, joka näytti hallin kuvissa aika muhkuraiselta, mutta joka loppujen lopuksi oli ihan ok, kimmoisa rakeilla täytetty keinonurmi. Paikan päällä jo harmittikin etten ottanut Lulua, mutta ehkä parempi näin, ja Lulu ei ainakaan valittanut kun sai jäädä aamulla klo 8 nukkumaan kun lähdimme Puman kanssa - 11 C pakkaseen. Puumis sai sitten juosta Lulunkin radat eli ensin agi&hyppy maksirimoilla ja sitten medirimoilla. Radat oli suht haasteellisia, mutta ei mahdottomia. Meille kuitenkin 4 x hyl. Ainakin kolmella radalla meni väärään päähän putkea (joka kerta eri putki). Joitain kieltoja, kun ei tuo eläin kestä minkäänlaista ennakointia tms. hypyillä, ihan sairaan rasittavaa! Pätkiä meni oikein hienostikin, hypäriltä oli jo ihan nollaakin pukkaamassa kunnes putkella nro 16 sitten se hylly. Puma sai kyllä kehuja, meni kuulemma hienosti ja muutenkin oli niin "söt" kun kävi pusuttamassa ihmisiä ajankuluksi. Vähän kyllä rupeaa tuntumaan siltä, että radasta selviäminen on taas vaikeaa ja koko ajan tulee jossain sähellystä. No onneksi ollaan vielä ykkösissä, ne radat on tällä hetkellä ihan tarpeeksi meille. Tuolle Puman herkkyydelle ja mun tuijottamiselle on kyllä tehtävä jotain, kai se on palattava ihan namikupille lähettämiseen esteiden takaa. Luulen että toimii paremmin kuin lelu, koska lelun se aina tuo mulle ja ehkä sen takia tuijottaa lisää. Onneksi meillä on joululomalla Janitan yksäri, pitää kysyä tuohon jotain neuvoa.

Illalla oli vielä maneesitreenit. Pakkanen oli karsinut porukkaa ja ratoja oli nyt vain yksi ja lisäksi sai mennä itsenäisesti puomia, keppejä ja serpentiiniä. Tällä kertaa radalle pääsi pitkästä aikaa Lulle. Ja voi pojat oli kivaa! Lulu oli ihan innoissaan ja meni tosi hienosti, pikkusen sinkoili mutta enimmäkseen ihan mainiosti. Oli niin ihana mennä sen kanssa, sillä pystyy tekemään kaikki tekniikat ilman empimisiä ja kieltoja, se etenee koko ajan ja sen kanssa saa juosta. Ihanaa, parasta pikkukoira-agilityä! Olin ihan unohtanut miten hauskaa se on, kun olen nyt pari kuukautta treenannut vain tuon yhden maksikokoisen Majlis Möllösen kanssa. Majlis pääsi treeneissä tekemään keppejä, yritin 4 x 4 kepillä saada vähän vauhtia, kesti ainakin hyvin vedättämisen. Lisäksi tein Pumalla puomin lankkua maassa, meni taas oikein hyvin. Lulun kanssa menin radan vaan kerran läpi ja sitten tehtiin vähän serpentiiniä, keppejä häiriöllä ja lankkua maassa. Lululle lankulla taas puolet pomppuja... tästä tulee vielä piiitkä projekti. Onneksi on aikaakin, jospa kesäksi saisi Lulun juoksupuomin valmiiksi. Kiva että Taateli on taas oma itsensä eikä enää valeraskaana.


Lulu melkein uljaana :) Yleensä se on lähinnä suloinen.

No comments: