Friday, 9 July 2010

Heureka!

Kuumuus ja kuivuus jatkuu yhä edelleen, ja treenaamiset on aika minimissään. Aikakin tahtoo olla kortilla kun uuden työpaikan takia työmatkoihin kuluu arvokasta vapaa-aikaa, voihan pöh! Koirat on päivisin kotona niin, että keittiön ovi on auki takapihalle, saavat käydä siellä jos haluavat. Onneksi on vielä ihana yläkerran naapuri joka mieluusti lenkittää ja leikittää tytöt päivisin. Lulu varsinkin tykkää naapurista ihan älyttömästi, jos yläkerrasta kuuluu vain pieni rapsahduskin, kuuluu rrrrrrrrrrrrt kun Lulu on ampaissut portaat yläkertaan. Thelma tietysti perässä koirankeksien toivossa.

Sainpa tässä yksi päivä melkeinpä heureka-elämyksen kun luin Susan Garretin blogia jossa käsiteltiin luoksetuloa (brilliant recalls). Thelmalla on periaatteessa tosi hyvä luoksetulo, se tulee suurimman osan ajasta ensimmäisellä käskyllä paitsi jos sillä on jänis tms. näköpiirissä. Lulu sensijaan on aina ollut murheenkryyni. Vaikka se nykyään tuleekin jo paremmin luokse, on vieläkin mielessä pentuajat jolloin se saattoi vaan halveksuvasti katsoa minuun sitä kutsuttaessa ja lähteä eri suuntaan. En ymmärtänyt miksi se ei tule luokse vaikka useimmiten tai melkein aina sitä palkkasinkin namilla! Kotonahan se on aina ollut innokas tekemään töitä, mutta ulkona ei tuntunut kiinnostavan. Blogissa oli puhetta siitä, että luoksetulossakin palkkion pitää olla merkittävä. No daa! Minähän olen aina ulos ottanut jotain kuivia raksuja mukaan kun taas kotona temppuja opetellessa palkkiona on maksamakkara, lihapulla tai muu erityisen maistuva herkku. Miten sitä voikin olla niin yksinkertainen! Päätin sitten aloittaa luoksetulosulkeiset lenkillä ollessa. Ensimmäisestä käskystä Lulu sai jackpotin eli kourallisen kaikkea extra-hyvää. Kylläpä se oli ihmeissään! Eikä montaa hyvin palkattua toistoa vaadittu, kun neiti alkoi olla todella hyvin kuulolla. Toisena päivänä se jo kulki vieressä silmät kiiluen ja kieli lipoen ja tuli kyllä jokaisesta pienestäkin käskystä luokse. Kolmantena päivänä sain sen jopa kutsuttua takaisin sen ampaistua matkaan Thelman perään pupujahtiin. Vautsi vau! Nyt jatketaan siis tällä linjalla eli luodaan luoksetulolle paljon arvoa hyvillä nameilla. Thelmakin pääsee kertausharjoituksiin, sitä yritetään saada vähän vähemmän kaahottamaan pupujen perässä. Muka niin vaikeaan ongelmaan olikin tosi yksinkertainen ratkaisu, sitä kai tämä eläinpsykologia on!

Minun ja Tepsun treenit Trust-seurassa on nyt päättyneet, mutta käytiin keskiviikkona vielä osallistumassa keskinäisiin kisoihin. Menin Thelmalla vain yhden agiradan. Se oli kiva rata jossa oli aika vaikea kepeillemeno (piti vaihtaa kokonaan puolta koiran mentyä kepeille). Muistin Elinan neuvot ohjauksen pitämisestä päällä ja kepeillemeno sujui tosi hienosti. Kontaktitkin Thelma otti tällä kertaa ihan selvästi, ainoastaan yhdessä kohdassa mulla valssi myöhästyi ja Thelma irtosi edessäolevalle renkaalle. Muuten kuitenkin huippuhieno rata joten olin tyytyväinen! Sunnuntaina kisataan vaihteeksi FHN-liigassa, trooppiset olosuhteet taas odotettavissa mutta niihin aletaan kohta jo tottua.

No comments: