Tuesday, 18 May 2010

Paluu radoille

Sunnuntaina oli aika katkaista agilitymasennus ja palata radoille! Kisat oli Limburgissa eli ne saattoi jo laskea melkein kotikisoiksi. Tuntui että taukoa oli ollut tarpeeksi ja kisainto oli palannut. Thelmakin oli tosi innoissaan, se kun oli edellisviikolla pupujahdissa loukannut jalkansa jotenkin niin, että nilkutti muutaman päivän joten pidin sen koko viikon hyvin vähällä liikunnalla, ensin kolmisen päivää vain pissalenkit ja sen jälkeen lyhyitä lenkkejä enimmäkseen hihnassa. Pupujahti on tästä lähin Thelmalta kiellettyä hommaa, koska se menee niin pää kolmantena (vai viidentenä?) jalkana, että vahinkoja voi sattua. Nilkutus kuitenkin parani ja koska koira pursui tylsän lepoviikon jälkeen intoa, päätin viedä sen kisaamaan. Itsellä oli tosi hyvä fiilis ennen jokaista rataa, ei olisi millään malttanut odottaa vuoroaan!

Ensimmäisenä aamulla klo 9 oli agirata. Tulin paikalle juuri rataantutustumisen aikaan, onneksi lähdimme viimeisenä joten ehdin purkaa vielä tavarat ja lämmitellä koiran. Osallistujia mediluokassa oli 42 kpl. Rata oli ihan mukava, sisälsi aika paljon suoraa ja vain muutaman kohdan mihin piti valita sopiva ohjaus. Thelma kulki hyvin, tosin parissa kohtaa meinasi vähän tulla mun jaloille kun en ehtinyt tarpeeksi ripeästi alta pois. Kontaktit olin päättänyt vaan vetää edes kummemmin katsomatta koiraa. Puomilla sain layeroitua yhden hypyn joten se meni hyvin kun omaan liikkeeseen ei tullut pysähdystä. A:n Thelma tuli ok, ehkä vähän ylös mutta selvä kontakti kuitenkin. Tuloksena pitkästä aikaa nolla ja saman tien voitto. Tuntui mahtavalta radan jälkeen, kaikkien niiden pettymysten jälkeen tämä oli kuin balsamia haavoille. Rata löytyy täältä.

Hollannissa ei paljon hoppuilla kisajärjestelyjen kanssa, tarkoitan siis sitä, että mitään kauhean tarkkoja aikatauluja ei ole eikä myöskään tätä Suomessa nykyisin suosittua mini-mini-medi-medi-luokkasysteemiä. Täällä luokat menee yleensä medi-mini-veteraanit ja tuo siis kolmella kertoen (agi, hyppy ja spel). Odottelua siis kertyy. Onneksi oli kaunis ja kuiva sää ja kisapaikan ympäristön maastot olivat hyvät. Lisäksi paikalla oli eläinambulanssin pojat keräämässä rahaa, 50 sentillä sai mennä lyhyen radanpätkän (muutama hyppy ja 2 putkea jotka olivat lomittain). Lulu sai vetäistä kierroksen, hienosti meni putkien erottelu. Opetan sille että normaalista putki-käskystä mennään aina uloimpaan putkeen ja reisiläpsytyksestä minua lähempään.

Seuraavaksi oli hyppiksen vuoro. Kepeillevienti mietitytti, siihen tultiin putkesta ja keppien vieressä oli hyppy ansaesteenä. Päätin ottaa riskin ja ohjata lyhintä tietä kepeille törkkäämällä. Thelman ryökäle varasti lähdössä, mutta koska lähtö oli suora, päästiin jatkamaan ongelmitta. Ennen putkea olin hetken väärällä kurssilla mutta sain korjattua hypylle. Tämä pieni korjausliike kostautui kuitenkin kepeillä, kiireessäni en katsonut koiraa sen tullessa putkesta vaan juoksin kepeille törkkäisemään. Thelma oli menossa ansahypylle mutta korjasi kepeille - väärältä puolelta koska seisoin tiellä. Sisäänmenosta siis virhe. Loppuradalla sattui vielä tyypillinen "oletin enkä ohjannut"-tilanne, Thelma kääntyi hypyltä väärään suuntaan, olisi pitänyt olla lähempänä hyppyä kierrättämässä. Kieltovirhe siitä mutta radan lopun viskileikkaus meni juuri niinkuin pitikin eli iloisesti maaliin.

Tässä vaiheessa päivää oltais voitu lähteä kotiin, mutta ajattelin nyt voiton kunniaksi jäädä odottamaan palkintojenjakoa, joka on aina kisapäivän lopuksi. En ajatellut osallistua spel-radalle, mutta menin siihen huvikseni tutustumaan ja koska rata vaikutti niin hauskalta, päätin kuitenkin juosta senkin. Alussa halusin harjoitella Thelman pysymistä lähdössä, lisäksi radalla oli hankala kepeillemeno (hyppy taas ansana edessä) ja lopussa kiva kuvio johon halusin tehdä taaksetyönnön ja päällejuoksun. Pyysin Feniä ilmoittamaan jos Thelma karkaa lähdöstä. Alku oli 5 hyppyä loivassa kaaressa ja halusin ottaa vastaan kolmoselta ja tehdä nelosen jälkeen sokkarin, ihan vaan huvin vuoksi. Pääsin lähdössä melkein siihen kohtaan missä olin suunnitellut vapauttavani Thelman lähdöstä, ja juuri kun mietin sitä, kuulin Fenin huutavan "lähti!". Hädissäni en nyt ehtinyt reagoida oikein eli palauttamalla koiran lähtöön, vaan jatkoin rataa. Tyhmä minä! Mutta aikaa kaikkeen tajuamiseen ja loogiseen ajatteluun oli ehkä 1 sekunti joten ei riittänyt ihan minulle. Sokkari-kohdassa koira oli jo paljon edempänä kuin olin suunnitellut ja rima putosi. Myös kepeilleviennin mokasin. Sain Thelman kyllä putkesta mukaan mutta taas se lipsahti väärältä puolelta sisään. Lopun kuvio päällejuoksulla taas meni aivan täydellisesti joten jotain iloa siitäkin. Kotiläksyksi ehdottomasti keppien sisäänmenoharjoituksia! Lisäksi täytyy tästä lähtien katsoa koiraa lähdössä, törkeää karkailusikailua.

Sitten vaan odoteltiin ja odoteltiin iltaan asti palkintojenjakoa ja lähdettiin pokaalin kanssa kotiin. Lulu oli taas aivan poikki, edellisenä päivänä se oli luuhannut mukana esteratsastuskisoja katsomassa ja kaupungilla, ja nyt koko päivän kisamaskottina. Sen kanssa on vaan niin mukava mennä kaikkialle kun se on aina niin iloinen. Pientä kiukuttelua siinä on kyllä viime aikoina ollut, se voi ruveta napsimaan koiria joista se ei tykkää. Eilen sitten koitti suuri päivä, Nuupi Luulia Taateli aloitti juoksut! On tätä odotettukin, Ansa-siskon juoksut olivat jo pari kuukautta sitten. Saapa nähdä miten Lulu käyttäytyy juoksujen jälkeen, tapahtuuko lisää aikuistumista. Toivottavasti minun rakas hassutteleva riiviö pysyy tuollaisena ikuisena ilopillerinä. Kesäkuussa pakataan koko remmi yli vuorokaudeksi laivaan ja risteillään Suomeen, sitä odotellessa!

No comments: