Tuesday, 9 March 2010

Vauva-agilityä, osa 2.

Lauantai-iltana olimme Angelan kanssa varanneet koko ison DIT-agilityhallin pentutreenejä varten. Harjoiteltiin suoraa putkea ja hyppyä sen päissä, kahta hyppyä käyrän putken molemmissa päissä, kontaktin alastuloa, rengasta sekä uutena esteenä pussia. Hypyissä oli bumpit tai rima alle 10 cm:ssä. Tavallaan uutena tuli myös lähdössä istuminen, sitä ei olla paljon vielä harjoiteltu. Suora putki hyppyineen Lululta menee ihan loistavasti. Kun eka kerralla vei lelun putken päähän, sehän irtoili sinne ihan ilman lupaakin pari kertaa lelun toivossa. Hauska otus, ainakin irtoaa! Hypyt-putki-hypyt yhdistelmä meni kanssa hienosti, liikuin mukana sekä sisäpuolelta että ulkopuolelta, ei ongelmia. Tein myös kerran tekniikkatreeninä hypyille 2 takaakiertoa, niistolla ja twistillä, ihan superisti Lulu lukee ohjausta. Mikään tykki se ei ole, kun on tollainen mietiskelijä-harkitsija-tyyppi, mutta ei onneksi haahuilekaan enää.

Seuraavaksi tehtiin kontaktin alastuloa puomilla. Lulu meni aluksi hyvin varovaisesti askel kerrallaan. Puomissa oli aika korkeat välipuolat tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, ehkä se vaikutti. Kun liikuin itse mukana oli vähän reippaampi. Pussilla Lulu oli myös hiukan varovainen mutta ei aristellut kuitenkaan. Lopuksi tehtiin vielä rengasta, se meni yksittäisenä hyvin ja myös aloitusesteenä, mutta putkesta tullessa Lulu meni renkaan ja kehikon välistä. No eipä tuota vielä olla tehtykään kuin kerran ennen. Tässä kooste pentutreeneistä youtubessa, Lulua näkyvissä ajassa 2:24 ja eteenpäin.

Aika nopeasti Lululta kyllä loppui paukut siis keskittymismielessä. Täytyy muistaa, että se on kyllä vielä tosi vauva. En kuitenkaan halua tehdä sillä silloin kun vauhti ja into on puutteellista koska haluan että tekemisessä on oikea vire. Verratessa samanikäiseen shelttiin huomasi kyllä taas terrierin ja paimenen työinnon eron! Itsepä sitä on kuitenkin arpansa valinnut eikä harmita yhtään, mutta varmaan helpommallakin voisi päästä. Lopuksi kuitenkin kun Lulu hauskutti kaikkia kaahaamalla ympäri hallia Abbyn lelu suussa, muistin taas miksi walesinterrieri on se kaikkein ihanin koira :)

2 comments:

Terhi & NWK said...

Ja mitäs hauskaa tässä olisi, jos kaikesta selviäisi helpolla? Työtä ja toistoja tarvitaan ja välillä pitkää pinnaa, mutta onnistumiset tuntuu sitten sitä paremmalta. Oppiminen ei ole näille mikään juttu, mutta sen keskittymiskyvyn löytymistä saa tosiaan odotella vähän pidempään :)

Terkkuja vauvalle ja tädille ja tsemppiä treeneihin!

monsterit said...

No näi o! Välillä kun pentu tottelee, tulee ihan semmonen olo, että höh, ei tää ookaan enää jännää ;)
Terkkuja takaisin koko laumalle!