Sunday, 7 February 2010

Hotspottia, treeniä, seminaaria, kisaamista


Tähän viikkoon on mahtunut koiramaista toimintaa lähes joka päivälle. Viikko alkoi vähän ikävästi, kun Lulu sai ilmeisesti trimmauksesta hotspotin eli märkivän paikallistulehduksen korvan juureen. Paikka märki aika pahasti ja oli tosi kipeä. Putsailin sitä betadinellä 3 krt/pvä ja kun siihen sai jo vähän koskea, sain myös suihkutettua vedellä. Nyt viikon jälkeen pahin on jo onneksi takana.

Lulu oli vielä maanantaina mukana treeneissä kun silloin tuo hotspot ei vielä ollut kovin pahana. Tehtiin vähän siivekkeen kiertoa ja putkea, ihan suvereenisti menee jo Lumpalta. Keskiviikkona jätin Lulun kotiin kun hotspot oli tosi kipeä ja otin vaan Thelman treeneihin. Tarkoitus oli, että vetäisin meidän ryhmän treenit kun Jan oli hiihtolomalla. Vedin myös yhden maksiryhmän treenit meitä ennen ja he menivät aivan mainiosti. Meidän ryhmästä puolestaan jokainen alkoi kitistä harjoituksesta, kuinka tyhmä se on ja ei he ainakaan tuota aio yrittää. Mulla meni siinä vaiheessa hermo, menin Thelmalla radan kerran ja lähdin pois. Ärsyttää ihmiset jotka on niin itsepäisiä ettei halua edes yrittää jotain muuta kuin sitä omaa tyyliään, vaikka jokainen voi aina oppia jotain uutta. No, pitäköön tunkkinsa.

Viikonloppuna oli taas koirakalenteri täyteen buukattu. Ensin lauantaina Lulun nuorten koirien seminaari koirakoulu Lingenwaardissa. Mukana olivat myös Angela ja Abby. Päivä aloitettiin teorialla koiran oppimisesta ja naksun käytöstä. Ensimmäinen käytännön harjoitus koirien kanssa oli maassa olevien tikapuiden kävelyä ja hula-renkaan läpi menoa. Lulu keskittyi ihan kohtalaisesti, tosin se välillä aina hilpaisi Abbyn kanssa riehumaan. Seuraavaksi harjoiteltiin paikallaoloa hypyn takana. Paikallaoloahan me harjoitellaan kotona joka päivä ruoka-aikaan, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa sama harjoitus ulkona, muiden koirien keskellä. Meni ihan ok mutta tarvitsee vielä lisäharjoitusta, etäisyys tuotti vähän ongelmaa. Harppaus keittiöstä treenikentälle oli vähän liian iso. Lounaan jälkeen jatkettiin vielä 2on-2offin harjoittelua ja putkea. Näissä Lulu oli luokkansa priimus. Lopussa se alkoi olla jo melkoisen väsynyt henkisesti ja karkasi lelun kanssa kirmailemaan ympäri isoa ruohokenttää. Hauskinta sillä oli vielä jos se sai Abbyn tai nuoren foxin mukaansa. Tuollaisessa tilanteessa Lulua on ihan turha huudella takaisin, sehän ei tule. Itse seminaarista ei itselle uutta oppia tullut, mutta halusinkin nähdä, kuinka Lulu toimii koulutustilanteessa muiden läsnäollessa. Erityisesti kun muutkin olivat pentuja eivätkä ihan kontrollissa. Lulu oli kyllä melkoisen pätevä, on sillä vieläkin terriiripennun keskittymiskyky mutta verrattuna parin kuukauden takaiseen, ero on huomattava. Ja jos se jotain osaa, se kyllä hienosti sen myös tekee. Hyvä Louise!

Välissä käytiin yö kotona nukkumassa ja sitten oli taas aika pakata koirat autoon ja ajaa takaisin samoihin maisemiin reilun tunnin verran, tällä kertaa agikisoihin. Erikoista muuten olla sunnuntaina niin aikaisin aamulla ulkona, meidän asuinalueella oli niin hiljaista että epäilin jo että kaikki ihmiset on kaapattu avaruuteen! Kisat olivat FHN-organisaation järjestämät, FHN on se pienempi Hollannin kahdesta agilityjärjestöstä. Kisat oli jättimäisessä maneesissa, sinne mahtui 3 kisarataa plus iso häkkialue. Muuten olikin sitten melko ahdasta. Thelma kisaa FHN:llä C mini-luokassa, eli säkäkorkeudeltaan 30-40 cm koirien luokassa. Estekorkeus on 40 cm. Päivä alkoi hypärillä. Siinä ei ollut mitään teknisiä jippoja, parissa kohtaa piti vaan päättää, haluaako valssata vai tehdä takaaleikkauksen. Thelman rata sujui ihan hyvin, pussiin se töksähti vähän, pussikangas oli tosi raskas. Muutenkin Thelma ei tuntunut menevän huippuvauhtia, loppusuorallakin se vilkaisi minuun päin vaikka käskytin sitä eteen. Tuloksissa olimme toiset, kisan voittivat vajaan sekunnin turvin Bianca ja Bo-Qi, Hollannin kahdesta agiwalesista se toinen. Eli kaksoisvoitto waleseille, jee! Kumma ettei täällä enempää waleseja ole agilityssä koska rotuna se on melko samankokoinen täällä kuin Suomessakin.

Toinen rata oli agilityrata. Taaskin melko suoraviivainen rata, ei teknisiä ongelmia. Puomi ja kepit olivat tosi lähekkäin, keppien loppupäässä oli puomiin matkaa vain ehkä metrin verran. Kepeiltä ei siis päässyt lopussa irtoamaan joten jouduin aika lähelle keppien jälkeistä hyppyä ja kun siitä piti jatkaa tiukasti vasemmalle renkaalle, lähti Thelma pitkälle hypyn jälkeen ja jouduin melkein pysähtyä ja kutsua sitä takaisin renkaalle sillä seurauksella, että olin myöhässä seuraavalle 2 hypylle. Thelma oli jo kaartamassa väärälle hypylle, mutta sain kiljastua sen oikeaan suuntaan ja jatkettiin virheittä maaliin. Tältä radalta meille nopein nolla ja ykköstila. Kisaajia luokassa oli 21.

Näin kun on saatu viikonloppu pulkkaan, niin huomenna voidaankin sitten taas - kouluttaa ja treenata agilityä!

No comments: