Thursday, 24 September 2015

Winter is coming



Näkikö joku, minne kesä meni? Sellainen tunne on, että kesää ei ollutkaan, kun kunnon hellejaksoa ei tullut, vaan siellä täällä aurinkoinen päivä, ja muuten viileää, tuulista ja pilvistä. Plääh. No paljon kivaa tehtiin kuitenkin, monia reissuja ja uusia paikkoja. Heinä-elokuun vaihteessa vietettiin Suomessakin pari viikkoa. Kyllä se on vaan terrien lempparipaikka. Lennot meni taas ihan hyvin, mitä nyt Bertta joutui olemaan kassissa tuolin alle sullottuna täydessä koneessa ja Lulu ei suostu enää menemään häkkiinsä, eli ei ihan sen lempihommaa tuo lentäminen. 

Mitään mullistavaa tänne ei ole viime kuukausina tapahtunut. Viime viikot on oltu kuin sairastuvalla, kun ensin Bertha aloitti juoksut ja se bannattiin puistosta, ja sitten Lulu astui ilmeisesti lasiin ja sen anturaan tuli valtava viilto. Nyt se on konkannut 3 jalalla jo kolmisen viikkoa. Viilto on kyllä parantunut eikä ole tulehtunut onneksi, mutta liikkumista se vielä haittaa, ja olen pitänyt siinä sisällä sukkaa ja ulkona coban-sidettä. Todella ikävä tapaturma, mutta lasia täältä löytyy kyllä maasta niin paljon, että oikeastaan ihme, etteivät ole aiemmin loukanneet. Bertalla loppui nyt juoksut ja päästään taas sen puolesta normilenkeille, mikä on kiva juttu. Ensi viikosta alkaen treenataankin taas. Kepit Bertha oppi kesän aikana ja muutenkin on tosi kiva agikoira, vaikka niin pienellä treenillä onkin. Juoksupuomin saan kyllä unohtaa, kun ei ikinä päästä treenaamaan sitä, joten olen nyt aloittanut kotona laatikolla 2on2offin opettelua. Olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa kisaamistakin, tosin sitten Bertha täytyisi varmaan ensin rekisteröidä tänne ja hankkia lisenssit yms härpäkkeet. Eli siinä vaiheessa kun paperityöt on saatu joskus kuntoon, niin ehkä on esteetkin hallussa.



Heinäkuussa käytiin Hollannin pohjoisosassa Texel-nimisellä saarella viikonloppua viettämässä. Terrierit pääsi taas uuden kulkupelin kyytiin, kun vedin niitä pyörän perässä peräkärryssä. Hauska näky! Isoilla hiekkarannoilla oli kiva juosta, keli oli niin viileä ja tuulinen, että muista auringonpalvojista ei ollut riesaksi.



Tällaiset lyhyet terveiset kaupungista. Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä ja lyhyttä ja lämmintä talvea!

Bertan vakioistumatyyli

Wednesday, 6 May 2015

Roadtrip, workshop ja muuten vaan normieloa

Blogin kirjoittelu on vähän jäänyt viime aikoina, niinkuin muutenkin "fanaattinen" koiraharrastaminen. Pääsiäisen aikaan käväistiin koti-Suomessa, koirat oli siis mukana ja kuljettiin autolla. Olihan muuten ajamista, ei ihan heti tarvi uudestaan kyllä tuota välimatkaa autolla taittaa. Kaikki meni kyllä hienosti eikä takapenkiltä kuulunut mitään kähinöitä, tosi kiltisti matkasivat molemmat koirat ja niitä ulkoiluttaessa sai kuskitkin jalkoja oikaistua.

Takapenkin jengi
Perillä Suomessa oltiin muutama päivä, ja kyllä koirat tuntui nauttivan vapaudesta ja tilasta. Lulukin kirmaili pihalla ihan onnesta soikeana. Bertan kanssa treenattiin muutama kerta puomia, mutta muuten jäi treenailukin vähälle. Takaisin Hollannissa käytiin sentään Bertan kanssa yhden päivän workshopissa lähellä Belgian rajaa. Siellä tehtiin lyhyitä ratapätkiä, jotka meni ihan kivasti, ainakin silloin kun Peetta malttoi keskittyä esteisiin eikä mun jahtaamiseen. Ohjausta se kuuntelee hyvin, on innokas ja motivoitunut, mutta esteosaaminen ei kyllä ole edennyt mihinkään, eikä etene kun ei päästä itsenäisesti treenaamaan. Välillä aina harmittaa ja tuntuu, että menee hyvä koira ihan hukkaan, mutta toisaalta, mikäs kiire tässä on. Käydään huviksemme treenailemassa ja edetään sen mukaan, mitä pystytään. Sain Bertalle uuden treenipaikankin, kun keksin että ihan meidän lähelläkin on agilitytreenejä. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä siellä kokeilemassa eka kertaa. Ja muuten jatketaan vaan tätä normieloa eli puistossa lenkkeilyä ja silloin tällöin käydään vähän pidemmälläkin ulkoilemassa, kuten tänään Het Twiske -rekreaatioalueella viettämässä vapautuspäivää (tänä vuonna kansallinen vapaa).






Monday, 16 March 2015

Kevätkuulumisia


Hollannissa on saatu nauttia aurinkoisista keleistä ja kevät on jo pitkällä. Monsterien elämä on pitkälti kotikoirien eloa, kierretään puistoa pupuja etsien ja viikonloppuisin tehdään välillä pitempiä lenkkejä rannalla tai dyyneillä. Treenaaminen on ollut tosi vähäistä, mutta sentään se yksi treenikerta viikkoon on mahdutettu molemmille. Lulun treenit menee tosi kivasti, radat on mukavia ja vauhdikkaita ja Lulu tykkää juosta nurmella minikokoisia esteitä. Mitään kisakalentereja en ole edes katsonut, ehkä sitten kesällä, tai sitten vaan tyydytään hauskanpitoon treeneissä. Berthallakin on treenipaikka, mutta treenit on usein jouduttu perumaan nurmikentän huonon kunnon vuoksi. Siksi Bertan edistyminen agilityssä on kyllä täysin jäissä. Pitäisi päästä paljon useammin esteille. Varsinkin kontaktit on nyt ihan nollassa, keppejä sentään ollaan itsenäisesti treenailtu puistossa. Ne muutama kerta kun on päästy treenaamaan, on Bertan vire niin katossa, että menee melkein pelkäksi sähläämiseksi. Peetta huutaa kimeää kiljuntaa ihan koko ajan ja sen on vaikea keskittyä, kun viereisellä kentällä treenaa isoja koiria, joka on kauhean kiihdyttävää. Mutta eipä meillä nyt mikään kiire minnekään ole, tosin tällä treenimäärällä koira on kisakunnosssa ehkä 3 vuoden päästä... Nyt Bertalle tuli toiset juoksutkin eli joudutaan senkin takia pitää treenitaukoa. Ovat kuitenkin kovin iloisia ja tyytyväisiä city-koiria, eikä emäntääkään nyt harmita ollenkaan ottaa vähän etäisyyttä koiramaailmaan, joten ei muuta kuin korvat pystyyn ja kesää kohti!



Dyyneillä kaahailemassa

Rantakausi avattu!

Tuesday, 3 February 2015

Kaikkea uutta

Bertha täytti 9.1. kokonaista 1 vuotta!
Vuosi vaihtui taas ja uuden vuosiluvun lisäksi monsterien elämään kuuluu uusi osoite ja uusi maa, oikeastaan kokonaan uusi elämä. Loulou ja Bertha asustavat nyt Amsterdamissa, Thelma puolestaan onnellisena ainoana koirana äidin luona Suomessa. Koirien sopeutuminen kaupunkiin on mennyt yllättävänkin hyvin. Jopa Bertha, joka on koko elämänsä tähän asti viettänyt maalla, on oppinut nopeasti kaupunkilaiskoiraksi. Aluksi yläkerrasta tai rapusta kuuluvat äänet haukuttivat, mutta nyt niihin on totuttu ihan täysin. Asumme ison puiston lähellä, ja puistossa ulkoilu kuuluu päivittäisiin touhuihin. Bertan kanssa ulkoilu on ihan älyttömän helppoa, se kun ei ole mikään tyypillinen pärinäwalesi vaan sellainen kiltti ja sosiaalinen walesi, eli sellainen kuin amsterdamilaiskoirat yleensäkin ovat. Bertha menee häntä heiluen tervehtimään kaikkia, ja usein varmuuden vuoksi vielä kepsahtaa selälleen kertoakseen, että on ihan pieni ja vaaraton. Isommat koirat sitä vähän voivat jännittää, mutta kukaan ei ole sille vielä ollut ilkeä eikä yhtään rähinöitä ole tullut. Paitsi Lulun suusta. Lulu on vähän enemmän normiwalesi, eli saattaa rähähtää jos joku tulee sitä liian lähelle. Aika hyvin kyllä osaa kiertää vähän kauempaa vastaantulijat. Toivottavasti sekin tuosta vielä pehmenee huomatessaan, että täällä koirat ovat sosiaalisia.

Nyt kun olen aloittanut uudet hommat ja matkojen takia päivistä tulee pitkiä, on tytöt saaneet oman ulkoiluttajan. Espanjalainen Jorge käy puolenpäivän aikaan käyttämässä Peetan ja Lullen puistossa. Agilityäkin aloitellaan huomenna, kun pääsin Bertan kanssa treeniryhmään. Lululle täytyy katsella treenejä sitten vähän keväämmällä. Siihen asti ylläpidetään kuntoa pyrähtelemällä villikanien perään ja Bertha kyllä pitää huolen kunnostaan myös ylämäkijuoksulla puistossa.

Monday, 8 December 2014

Hyvänmielen kisat

Mulla on viime aikoina ollut tosi tympeä asenne kisaamiseen. Treenaaminen on ollut tosi kivaa, mutta jotenkin kisaaminen ei ole innostanut ja on ollut sellainen olo, että ajallaan voisi tehdä jotain järkevämpääkin. Ilmoitin kuitenkin koirat vielä ATT:n kisoihin kun ne ovatkin viimeiset viralliset tälle vuodelle. Ja onneksi ilmoitin, kisoissa oli todella mukavaa ja kisainto palasi enkä enää pidä agilitynharrastajia ihan hulluina ;) Kaikista iloisimmaksi mielen teki se, että parikin eri ihmistä tuli sanomaan että Lulu on söpö ja ihana ja että kiva nähdä vähän erikoisempaa rotua radalla, varsinkin kun se on noin hyvä! Niinhän se on, söpö, ihana ja niin hyvä mun mielestä.

Lauantaina kirmailtiin Lulun kanssa kaksi rataa itsenäisyyspäivän kisoissa. Tuomarina oli Jari Suomalainen ja olipas todella hauskoja ratoja. Ohjaajan piti juosta ja koira sai posottaa, molemmilla radoilla mahtava loppusuora ja varsinkin hyppäri muutenkin tosi suoraviivainen. Agiradalla päätin puomin jälkeen layeröidä hypyn ja vaan juosta seuraavalle hypylle vastaanottamaan. Elinan treeneissä huomattiin, että jos käännän katseen puomille niin Lulu tulee kontaktin läpi. Jos vaan katsoin suoraan eteenpäin ja käänsin katseen vasta kun saikin vapautua, pysyi hienosti. Joten samalla teorialla kisasuoritus, mutta eihän se todellakaan sinne kontaktille pysähtynyt! Aika törkeä läpijuoksu mutta ei onneksi virhettä. Muu rata meni kivasti, keinulla taas sai vähän iskua jalkaan siitä lähtiessään, onneksi ei välittänyt. Loppusuoran olin päättänyt juosta ulkopuolelta, jäin kyllä aika pahasti jo keppien jälkeen valssissa jäkittämään ja sitten olinkin suoralla koiran jäljessä, kyllähän Pulle irtosi mutta ihan selvästi hidasti kun jäin jälkeen. Radan jälkeen minua kuulutettiin tuomarin luo, ehdin jo ihmetellä että mitä kummaa, mutta paljastui että meillä oli tismalleen sama suoritusaika yhden toisen koirakon kanssa, joten edessä olisi (vapaaehtoinen) uusinta kolmossijasta. Eikun takaisin radalle ja päätin nyt vetää vieläkin kovempaa. Puomin jälkeinen kuvio ei vaan nyt onnistunut, vaan Lulu posotti suoraan edessä olevaan putkeen. Toiselle uusijalle kävi vielä huonommin kun koira hyppäsi täysillä päin rengasta ennen puomia. Molemmille siis hyllyt mutta koska Lulu pääsi vähän pidemmälle ennen hyllyä, oli kolmossija meidän. Aika hassua oli olla uusinnassa, mutta vähän liian dramaattisesti päättyi toisen koirakon rata, toivottavasti koira on kunnossa!

Hyppäri oli niin mahtava posotusrata, en olisi malttanut odottaa päästä sitä suorittamaan. Sitten vaan mentiin! Suorasta putkesta Lulu kaarrotti vähän, mutta video kyllä kertoo, ettei ollut menossa väärälle hypylle vaan hyvin tuli vielä takaisin ohjaukseen. Kepeille oli menossa jo väärälle puolelle mutta hienosti väänsi itsensä oikein kepeille. Loppuradalla ei ollutkaan mitään kyselemistä, loppusuoralla Pulle pisti vaan korvat taakse ja sitten mentiin täysillä, olipa mahtavaa! Tuntui kyllä keuhkoissa moinen loppusuora! Tältäkin radalta nollalla kolmossija, jee! Niin älyttömän tyytyväinen ratoihin (pl puomi), Luluun, kaikkeen, kyllä hymyilytti ja jäi hyvä mieli koko illaksi. Video Lulun radoista.

Sunnuntaina juostiin Iineksen kanssa kaksi kakkosten agirataa, tuomarina Luomala. Eka radalla Nasu päätti ohitella esteitä oikein urakalla: heti eka hypystä ohi kun olin kakkosen takana ottamassa vastaan, sitten juoksi puomin läpi ja palautin siihen, sitten en tiennyt saiko jatkaa vielä rataa joten yritin ottaa kaikki esteet matkalla maaliin, kepit meni hyvin mutta sitten meni vielä putkesta ja vika hypystä ohi, katsoi vaan mua. HassuNasu. Toka radalla ei onneksi ohiteltu enää. Lähdin nyt lähempää ja Iines oli ihan hyvässä vauhdissa. Se oli niin onnellinen kun emäntäkin tuli katsomaan kisoja, että keskellä rataakin päästi ilo-ulina-haukut. Siihen kohtaan (keppien jälkeen kaksi hyppyä ja putkeen) tein kyllä väärän ohjausvalinnan, persjätöllä valui kauheasti eikä varmaan olisi kannattanut myöskään kierrättää kauemman kautta, mutta tuntuu että Iines hidastaa pyörityksissä niin paljon, että halusin liikkuvamman ohjauksen tuohon kohtaan. Aikaa nyt vaan meni. Puomilla en nyt pysäyttänyt kunnolla, sitten piti tehdä hypylle saksalainen, mutta Iines epäröi, sain korjattua kuitenkin valssiksi ja päästiin virheittä maaliin. Niin vaan kävi että voitto napsahti ja serti samoin tien, eli Iines saa seuraavaksi kisata jo kolmosissa! Video Iineksen sertiradasta. Katsotaan nyt josko piakkoin kokeiltais kolmosia, tosin paljon on vielä parannettava menoa ja jättää varmistelua pois. Pätevä naukseri kuitenkin kun näin vähällä treenillä ja kisaamisella menee jo noin kivasti.

PS: Bertha on myös pätevä. Perjantaina Atte kävi kouluttautumassa, joten Bee sai samalla tehdä vähän juttuja. Rengas menee jo nyt putken jälkeen ja keinua on aloiteltu. Hienosti paukuttelee.

Monday, 1 December 2014

Ihan Oikeat Agilitykoirat


Kyllä mulla on sit hienoja, pieniä agilitykoiria. Bertastakin kuoriutui viikonloppuna ihan Oikea Agilitykoira. Lauantaina oltiin sen kanssa koirahallilla epiksissä ja Bee sai juosta starttiradan kaksi kertaa. Siinä oli 11 estettä putkista ja hypyistä. Pertti oli ihan fiiliksissä ja kävi aika kuumana hallissa, kyllähän siellä oli jo ihan selvää kisafiilistä aistittavissa. Eka radalla ohjasin sen putken jälkeisestä hypystä ohi, mutta toka kierros meni ihan suvereenisti puhtaasti! Pentti selvästi jo tiesi homman nimen, alussa kyllä meni "väärään" putken päähän, mutta koska putken sisäänmeno oli vapaavalintainen niin jatkettiin vaan eikä saatu virhettä. Nyt ohjasin myös putken jälkeisen hypyn selvästi ja sitten Peetta kiihdyttelikin jo itse maaliin niin että mä tulin vaan nauraen perässä. Mahtava pentunen!  Videolle tallentui vaan tämä kakaran ihka ensimmäinen kisarata, toinen kierros oli kyllä  vielä paljon hienompi. Kun paras tulos jäi voimaan, niin Bertha voitti ykköspalkinnon heti ekoista kisoistaan. Sunnuntaina se pääsi treenailemaan Sonjan pentukurssille. Siellä oli myös treenattavana möllirata, missä olikin jo vähän enemmän käännöksiä kuin episradalla. piti tehdä valssia ja pakkovalssi. Mitä tekee Bertha? On aivan loistava! Meni siis ihan kuin kokenut agilitykoira, kaikki hypyt haki mitä edessä oli, pystyin tehdä ohjauksia ja kaikki meni aivan upeasti. Lopussa kokeiltiin vielä pakkovalssiinkin jaakotus, nou proplem! Niin hauskaa oli ja kyllä oli koirallakin kivaa ihan selvästi. En ehkä teekään siitä nyt rukkasia, vaikka ennen treenejä siskon luona kävi kiihtyneenä Thelman kimppuun...
Voittajat

Minoon nyt Agilitykoira

Lulu pääsi myös epistelemään avoimen radan ja kirmailikin sen ihan reippaasti nollalla. Mun valssit oli taas tosi huonoja! Torstaina oli aivan loistotreenit taas Elinalla ja sain sieltä paljon ajattelemisen aihetta noihin valuviin valsseihin. Pitää miettiä, mihin suuntaan koiran linja jatkuu esteeltä, ja sitten sijoittaa itsensä sen linjan jommalle kummalle puolelle. Esim. radalla oli putkesta tullessa hyppy ja siitä 180 asteen käännös puomille. Suunnittelin valssin syvemmälle hypylle, mutta kun lähdin siitä liikkeelle, oma liike veikin koiraa puomin ohi jolloin tuli iso kaarros. Kun tein valssin enemmän siivekkeen kärkeen, sain omalla liikkeellä vietyä koiraa paremmin suoraan kohti puomia. Takaakierroissa pitää myös muistaa, että riippuen koiran tulolinjasta esteelle, ei aina tarvi olla ihan siellä siivekkeen kärjessä vaan voi olla myös enemmän keskellä rimaa, kun koira kuitenkin ajautuu valmiiksi esteen taakse. Lulu oli treeneissä aivan loistava ja sai katsojiltakin kommenttia, että menee tosi lujaa ollakseen Lulle :) Teoriassa jo melkein ymmärrän, miten valssi pitää tehdä ja näillä ajatuksilla voin vielä ajatella ne oikein, vielä kun vaan saisi teorian toimimaan käytännössä: eli kunnon ennakointi ja peruuttelu pois, ajoissa liikkeelle ja mieti minne koiran linja jatkuu. On tämä kyllä vaikea, mutta hieno laji!

Ja vielä kolmaskin hieno pieni aksakoira, Iines, pääsi tekemään eilen Sonjan treeneihin. Teemana oli nollatreeni, kaksi kierrosta ja virheestä ulos. Eka kierroksella tippui rima esteellä nro 6, toisella kierroksella päästiin esteelle 15 virheittä, mutta sitten unohdin radan. Tämän jälkeen treenattiin ja Iines meni hienosti. Yhden kerran tiputti toka riman saksalaisessa, se olikin 35 cm:ssä ja näin korkeita ei olla ennen hypätty. Tuon tiputuksen jälkeen hyppäsi tosi kauniisti. Pitää nostaa Nasullekin nyt rimoja, kun kolmoset häämöttää, ettei sitten tule ensimmäinen kosketus 35 rimoihin kisoissa. Iines pääsi nyt meille viikon "lomalle", päästään pitkästä aikaa omatoimitreenaamaan nyt viikolla pari kertaa.

Wednesday, 26 November 2014

Nollia

Viikonloppuna päästiin taas kisailemaan. TSAUn halli on nyt aivan upea, se on eristetty ja siellä on lämmitys, joten kyllä kelpasi kirmailla vaikka ulkona oli (väliaikaisesti) lunta ja pakkasta! Oli jopa vähän liian lämmin +17 C asteessa. Ensi kisoihin sinne tulee vielä keinonurmikin, vau vau. Lauantaina oli Iineksellä kolme starttia kakkosissa ja sunnuntaina Lululla kaksi kolmosissa. Peetta hengaili mukana molempina päivinä.

Double Trouble!

Iineksen kisat meni hienosti ja todellakin yli odotusten. Vauhti ei ehkä ollut ihan parasta, mutta ihan reipasta kuitenkin. Eka rata oli hypäri, siinä tuli kepeiltä pois ennen viimeistä väliä. Sanoin hops hops ja otettiin alusta uudestaan, loppuradalla vielä jätin yhden päällejuoksun ohjaamatta ja siitä ohi -> hyl. Muilla radoilla kepit menikin sitten oikein ja kaikki muukin, tuloksena kaksi nollaa ja vielä ykkössijat molemmilta radoilta! Etenemät 4,28 m/s ja 4,32 m/s eli ei hullummin kuitenkaan ja viimeisen radan pituus oli jopa 198 m. Hieno Tuulispää!

Sunnuntaina Lulle-karvakuonon vuoro. Se oli taas kerran aivan intsinä. Ihanaa, että se nykyään on melkeinpä kisoissa vieläkin innokkaampi kuin treeneissä. Muistanpa ajan, kun käytiin kisoissa turistina vaan leikkimässä että saatiin kisapaikasta Lululle hyvä mielikuva. Siinä onkin onnistuttu. Eka rata oli nytkin hypäri, ihan karmeita kaarroksia tuli, vähän napakampi ohjaus olisi ollut poikaa, mitä ihmettä minäkin oikein peruuttelin alun pituushypyllä? Mutta hauskaa oli ja nolla tuli, sija 4./28.
Toinen rata oli agilityrata, lähti hyvin menemään, sitten päädyssä oli hyppyjä vähän vinksin vonksin mutta tavallaan linjalla ja siinä mulle sattui optinen harha. Silmäkulmasta (minähän en koiraa katso radalla) olin näkevinäni että vika hypyllä ennen puomia Lulu oli ajautumassa hypyn taa, rupesin huutamaan tänne tänne ja kiltti mussukkahan tuli pois hypyltä ja minun luokseni. Voi miten tottelevainen! Korjasin hypyn ja sitten sain kerrankin (virhe alla) pysäytettyä puominkin kunnolla. Iloisesti maaliin, kiva rata tämäkin, onpa mulla kultainen koira :)

Illalla vielä Peetalla oli Sonjan pentutreenit. Se oli jo kaksi päivää hillunut mukana hallilla ja sunnuntaina vielä sukudinnerillä, joten luulin sen olevan väsynyt treenikaveri. Mitä vielä! Bertalta ei virta lopu! Tehtiin uutena keinun paukutusta, hienosti meni. Sain hyvän vinkin opettaa keinulle asennoksi makuun, ei rasita ehkä niin kovin sitten etuosaa. Toinen harjoiteltava juttu oli rengas, meni oikein hyvin kaikki muut variantit paitsi putkesta vedättämisen, silloin tuli aina renkaan sivusta kun katsoo minua eikä eteenpäin. Samaa ongelmaa on ollut puomitreenissä vedätyksessä, loikkaa kun tulee niin kiire mun perään. Eli vedätystreeniä Pentille!

Ehkä vähän tjuhma

Bertha 10 kk

Monday, 17 November 2014

Sintti menee agilityä

Bertha-sinttinen sai 10 kk ikää mittariin ja alkaa olla jo fyysisesti aika kiinteä paketti. Pieni kuin mikä, korkeintaan Iineksen kokoinen tai vähän pienempikin vielä. Eli ehkä n. 32 cm. Vielä juokseminen on usein pentumaista pomppuliikettä, mutta kyllä se hyvin jo kroppansa hallitsee. Ollaan viime päivinä tehty sillä muutamia agilityjuttuja ja intoa piisaa kyllä tuolla kaverilla. Pikku aksatreeni aamuisin onkin sopiva väsyttämään sen ainakin vähäksi aikaa, ja saan tehdä edes hetkisen töitä rauhassa. Useimmiten ollaan tehty aamuisin muutama juoksupuomin toisto. Kävi kyllä mielessä, että onkohan se usein toistettuna vähän liian kiihdyttävä treeni, mutta toisaalta Bertha saa aina treenin jälkeen aamuruuat, minkä pitäisi rauhoittaa. Eikä vielä ole näkynyt mitään liikaa hermostuneisuutta, ihan sitä normaalia sähellystä vaan. Bertha on ihana pakkaus, vaikka välillä toivoisi siitä löytyvän OFF-nappulan. Varsinkin öisin...



Tässä vähän Bertan treenivideoita:

Juoksupuomi näyttää minusta koko ajan paremmalta, nyt on lisätty hyppy puomin jälkeen ja siellä on lelu valmiina etupalkkana. Seuraavaksi voisi kokeilla nostaa puomia hiukkasen.

Takaaleikkaus-harjoittelua, ohjaaja olisi kyllä voinut paljon aiemmin leikata. Valmistavana harkkana tehty sisällä sitä päänkääntö-treeniä.

Suoraa suoraa yksi kierros ja sitten keksin tehdä vielä pari liikkuvaa valssia. Aika lähelle tulee noita hyppyjä ja ponnistaa pää pystyssä, täytyy tehdä ihan yhtä hyppyä tekniikkatreeninä.

Olen pitänyt treenisessiot todella lyhyinä, max 5 minuuttia.

Lulun kanssa oltiin torstaina Sonjan treeneissä pitämässä hauskaa. Lulu oli aika vallaton, muutaman kerran irtoili väärille esteille ja kepeille lähetyksellä meni jonnekin puoliväliin keppejä. Pullea kun aina pitäis vähän auttaa... Kivaa oli kuitenkin ja miksipä sitä ei sitten auttaisi niissä kohdin kun mahdollista, kun tuon kanssa kuitenkin ehtii. Perjantaina Pulle oli hierojalla, oli kuulemma paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi eikä ollut mainittavia jumeja. Lulu nautiskeli suurimman osan ajasta silmät kiinni.

Mmmm, joo vähän lisää siitä kohtaa, mmm

Bertha tykkäsi Buster-koirapedistä hierojalla

Flexi-ulkoilusta on ollut ainakin se hyöty, että ei ole tullut mitään loukkaantumisia ja myös oma mielenrauha säilyy paremmin, kun molemmat koirat on lenkillä koko ajan näkyvillä. Jatkamme siis hihnalenkkeilyä.

Flexijengi

Sunday, 9 November 2014

Thelma 11 vee ja muuta mukavaa

11-vuotiaat on leppoisia
Vain yksi voi olla ensimmäinen - maailman paras Thelma täytti jo 11 vuotta! 11-vuotiaana walesi on sikäli näköjään parhaimmillaan, että se ei viitsi enää jahdata riistaa ja muutenkin reunat on jo hioutuneet niin, ettei se myöskään viitsi enää ihan joka asiasta hermostua, vaan on ajoittain jopa sovitteleva ja sopuisa. Synttäreiden kunniaksi Täti ajeltiin ja siistittiin ja karvojen mukana lähti ulkonäöstä monta vuotta. Tellu on minusta oikein hyvässä kunnossa, se oli muutaman päivän meillä hoidossa eikä siitä kyllä näy ikä ollenkaan päälle. Eihän 11 vee edes ole iso ikä, mutta kuitenkin jo sen verran, että kunto voi rapistua. Samat lenkit Thelma veti samalla vauhdilla kuin nuorempansakin ja on aina innokas tekemään jotain. Pientä ylimääräistä vararavintoa sillä on kyljissä, mutta ei onneksi enää sellaista läskikerrosta kuin kesällä. Kiva oli saada Tellu vierailullle, mutta kyllä se oikein mieluusti lähti takaisin äidin luo muutaman päivän jälkeen. Bertha oli koko ajan varpaillaan Thelman läheisyydessä ja yritti härkkiä sitä, mutta pidin kovaa linjaa ja Bertalle ei suvaittu yhtään minkäänlaista rutinaa Thelmaa kohtaan, ja se kyllä sitten päivien mittaan minusta rauhoittui ja alistuikin vähän.

Lulle ja Bertha oli siskon luona hoidossa oman 3 yön reissuni ajan, ja johan oli Bertha siinäkin ajassa ehtinyt yhtä ja toista: tämä kotioloissa pikku enkeli oli mm. pissannut 2 koiranpetiä, tassutellut pissaisilla tassuilla isännän tyynyllä, karannut kadulle kun piti mennä autoon, herättänyt lapset keskellä yötä, yrittänyt purra isäntää, tapellut Thelman kanssa ja mitähän vielä? Ensi reissulle täytyy varmaan ottaa Vintiö mukaan tai etsiä sille toinen hoitopaikka...


Ottaisitko meidät hoitoon? :)

Lulle on sentään ollut melko kilttinä, paitsi että se on nyt taas visusti flexissä kiinni kaikki lenkit. Peuroja on niin hirveästi liikkeellä. Mutta kotioloissaan Pulle on oikein huomaamaton. Ollaan nyt käyty kaksi kertaa treenaamassa Elinan ryhmässä ja hyvin on mennyt. Ekat treenit oli heti Norjan matkan jälkeisellä viikolla, mutta ei painanut ollenkaan väsymys Lulun jaloissa, vaan meni hurjaa vauhtia ja tosi hienosti. Toiset treenit oli tällä viikolla. Elina sai monessa kohdin huutaa "mene jo!", pitäisi muistaa lähteä varsinkin käännöksistä paljon aikaisemmin liikkelle, saadaan paljon aikaa sillä pois ja Lulu kyllä todellakin kestää hienosti nuo ohjaukset. Kepeille poispäinkääntö avokulmaan oli vaikea, ei meinannut hakea oikeaan väliin eikä ilmaiseksi todellakaan taivu tiukasti. Saatiin siis kotiläksyksi harjoitella keppien hakemista. Teinkin nyt aamutreenin kotona niin, että palkkasin muutaman kerran jo siitä, että haki eka väliin, ja sitten 6 kepin pujottelu. Kyllä se taipuu kun on kissanruokaa palkkana! Mutta vaikeaahan tuo tiukka kiertyminen kepin ympäri on tuollaiselle käpylehmän malliselle koiralle. Hienosti Lulle kuitenkin aina tekee ja lisää palkkaa vaan noista vaikeista asioista, niin niidenkin tekeminen tulee koiralle kannattavaksi.
Nöpönenä Lullero
Meillä oli muuten tosi kiva walesien agilitypäivä pari viikkoa sitten. Paikalla oli 6 koirakkoa ja pari kuunteluoppilasta. Koirat oli kaiken ikäisiä ja tasoisia, mutta joka ikinen oli vallan hurmaavan taitava partasuu ja ihmisensä myös oikein mukavia. Jos walesinterrierien kouluttamisesta saisi tehtyä ammatin, niin se olisi kyllä minun unelmaduunini! Bertha oli mukana demokoirana ja näytti kauhean innokkaasti crate games perusteet ja leikkimistä, sitten se huusikin lopun aikaa häkissään täyttä kurkkua, kun ei enää päässyt treenaamaan ja muut pääsi. Pieni apina.


Parasta W-ryhmää
Peetan kanssa ollaan käyty vielä kerran Tiinan opissa, siellä tehtiin jo lyhyt ratakin mikä koostui hypyistä, renkaasta ja putkesta. Ihan älyttömän taitavasti meni pikkuinen! Kerran Bee oli mukana kun koulutin, ja tehtiin hallissa pieni pätkä putkia ja hyppyjä ja uutena muuri sekä erilainen rengas, kaikki menei mahtavasti. Kotona ollaan harjoiteltu juoksupuomia vaihtelevalla menestyksellä. Oli pakko askarrella matalampi lankku, koska puomin "kynnys" aiheutti hyppimistä, ja samoin piti aloittaa uudestaan vähän matalavireisemmällä palkalla. Pallon heittäminen aiheutti vain päätöntä kaahaamista enkä saanut mitenkään eroteltua oikeaa suoritusta väärästä, joten käytin sitten ruokakuppia ja vähän myöhemmin namiautomaattia. Vire laski paljon, mutta samalla aivotoiminta palautui ja vaikka vauhti hidastui, niin uskon että että tästä treenistä on enemmän hyötyä. Nyt näyttäisi, että kuollut lelu etupalkkana on toimivin. Sitten kun saadaan vahvempi perussuoritus alle, voidaan siirtyä takaisin pallon heittämiseen. Pitäähän se vire vetää ylöskin, mutta minusta ihan alkuopetuksessa se ei tässä tapauksessa toiminut. Kuukaudessa ollaan sentään edistytty tästä tähän

Tuesday, 21 October 2014

Norwegian Open 2014

Kiva reissu Norjaan takana! Menestystä ei itselle tullut, mutta matkakaverille sitäkin enemmän, joten saatiin iloita hyvistä suorituksista. Eikä Lulunkaan radoissa mitään vikaa ollut todellakaan, mutta kaikenlaista hassua sattui niin ettei nollia tehty kuin 1 kpl, muut radat oli hyllyjä.

Me kaksi at Kongsvinger, Norge

Norjan Pullero
 Torstaina kun piti reissuun lähteä, olin jo kyllä valmis jättämään koko matkan väliin. Käytiin tekemässä 2 viikon tauon jälkeen pieni muistuttelutreeni Sonjan treeneissä ja mikään ei oikein sujunut. Lulu pudotti varmaan neljä rimaa, Lulu joka ei yleensä pudota ikinä! Lisäksi se ei millään tullut takaakierto-sokkariin, vaan kiersi hyppyä ja toisessa takaakierto-kohdassa meni monesti väärältä puolelta hyppyä. To-del-la epätyypillisiä ja outoja virheitä Lululle. Kepit mentiin kerran ja niissäkin liukasteli eikä kulkenut. Olin jo ihan varma, että sillä on vieläkin joku jumi ja onpa kiva mennä Norjaan saakka pudottelemaan rimoja. Vaan matkaan oli käytävä, koska Eva tulisi Tukholmasta kyytiin seuraavana aamuna. Laivamatka meni rauhallisesti, Lulu on jo niin kokenut reissaaja, että se vaan koisaa kaikkialla ihan hiljaa. Kongsvingeriin ajeltiin muutaman pysäkin taktiikalla, ja illan suussa saavuttiin paikalle.

Lauantaina aikaisin alkoi sitten itse kisat. Meillä oli peräti neljä starttia ilmottuna lauantaille: viralliset hyppy ja agi sekä Open hyppy ja agi. Ensimmäisenä Open hyppy. Lulu pomppi hallissa kuin nuori varsa eikä todellakaan näyttänyt mitään jumituksen merkkejä. Ratasuunnitelmassa aliarvioin sen vauhdin täysin, ja alussa olleen hyppysuoran jälkeisen takaakierron jälkeen hypyltä Lulu tuli suoraan mun jalkoihin ja siitä läpi väärään päähän putkea, en saanut työnnettyä kauempaan päähän kun olin niin myöhässä. Päätin sitten sillä aikaa kun koira oli putkessa, että ei jatketa enempää rataa vaan säästellään voimia muille radoille, eli juostiin siitä maaliin. Mutta ei niin minkäänlaista ongelmaa rimojen tai vauhdin tai motivaation kanssa, hyvä mieli tuli ja koko omituinen torstainen rimojen tiputtelu jäi mielestä pois.

Toinen rata oli virallinen agirata, tuomarina Gabi Steppan. Kiva ja haastava rata! Alku meni tosi hyvin, keppien jälkeisillä hypyillä meinas vähän koira lähtee kurssilta, mutta sain takaisin oikealle radalle. A:n jälkeen takaakierto ja sitten piti ohjata toinen takaakierto, mutta sillä hetkellä mun taskusta tippui radalle nenäliina. Sitä seuraavan n. 0,5 sekunnin aikana mun mielessä kävi useampi ajatus, kuten "mikä tuo on, onko tuo mun, pitäiskö mun pysähtyä ja nostaa se ylös", ja sitten jäikin jo seuraava takaakierto ohjaamatta ja Lulu hyppäsi hypyn edestä. Korjasin ja jatkoin, sitten koira ei enää irronnut muurille, nyt alkoi jo nolottaa ja kaikki keskittyminen täysin palasina. Puomille, ei pysähtynyt ja siitä piti kääntyä poispäin, ei onnistunut kahdellakaan yrityksellä, joten juostiin sitten suoraan maaliin. Huh mikä katastrofi-rata! Pariinkin kertaan taisin peittää kasvot käsilläni ja Lulu haukkui (!) vieressä että mitä hittoa nyt!? Eipä ole tuollaista häiriötä tullut ennen treenattua, että jotain tippuisi taskusta. Kyllä hajosi täysin ohjausflow siihen ja loppu menikin aivan pipariksi. Naurettavinta tässä kaikessa on se, että kun katsoin eka rataa, niin multa oli se sama nenäliina tippunut sinnekin, mutta en vaan ollut huomannut! No tästälähin muistanen laittaa myös housuntaskut kiinni radalle lähteissä ja niistää vaikka hihaan ;) Kootut blooperit.

Aamun ratojen jälkeen oli muutama tunti luppoaikaa, joten käytiin edestakaisin hotellilla, ja sitten iltapäivän radoille. Seuraavaksi oli virallinen hyppyrata, en oikein ihastunut profiiliin, mutta tältä radalta onnistuttiin tekemään reissun ainoa nolla! Lulu kulki mahtavasti, käännökset oli pitkiä ja parissa kohtaa olin aivan koiran edessä käännösten jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan huippufiilis! Viimeisenä olisi vielä ollut avoin agirata, mutta onnistuin missaamaan rataantutustumisen, ja päätin jättää koko radan väliin. Jäisipä ainakin hyppyradan hyvä fiilis päällimmäiseksi.

Minun oma ykkönen!

Sunnuntaina meillä oli vielä kaksi starttia eikä niistä kummastakaan tullut tulosta. Eka hypäri sujui parista töksähdyksestä huolimatta loistavasti loppuun asti, mutta sitten en saanut Lulua käännettyä muhun päin tarpeeksi aikaisin, ja kolmanneksi viimeinen hyppy väärin päin. Tyytyväinen rataan! Viimeisenä vielä agirata, onnistuin TAAS olemaan poissa rataantutustumisesta, ehdin kerran kävellä radan ja koska lähdettiin viimeisenä, oli suht selvät sävelet vielä muiden ratoja katseltuani. Lulu oli innoissaan ja käkätti radalla, ehkä vähän liian innoissaan eikä malttanut jatkaa pujottelua vaikka meni oikein sisään. Tein keppien jälkeen sokkarin ja Lulu oli tullut kepeiltä pois ennen vika väliä, joten ei sitten tältä radalta myöskään tulosta, loppurata meni oikein hyvin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin älyttömän tyytyväinen koiraan, se meni innoissaan ja puksutti eteenpäin kuin juna, monta kertaa oli menossa väärälle esteelle suoraan eteenpäin, mutta kilttinä tuli sitten viime tingassa aina takaisin, hassu. Sisällä hallissa oli oikein iloinen, hotellielämä sujui hyvin ja taisipa Lulu vielä tunnistaa lapsuudenystävänsä Chiqi-sheltin. Ainoa missä mun hermot ei meinannut pitää oli kisamaastossa lenkkeily. Lulua piti siis oikeasti vetää perässä! Yhden urheilukentän kiertämisessä meni 10 minuuttia, kun tyyppi vaan laahusti. Tosi kiva sellaista koiraa yrittää lämpätä tai jäähkätä, kun se on kuin täi tervassa. En tiedä mikä sen mielestä tuossa ulkoilussa on niin tylsää, kotiin kun päästiin niin vanha kunnon vauhti löytyi kyllä taas.

Päästiin sentään pitämään voittopokaalia :)

Omien ratojen jälkeen jännättiin sitten Evan ja Chiqin suorituksia, heille aivan upeasti miniluokan Norwegian Open voitto! Valtavan pokaalin ja palkintopehmojen pakkaus autoon, ajo Tukholmaan, siellä yöpyminen, parkkisakko ja sitten vielä maanantaipäiväksi laivaan, olihan siinä taas reissua ja tapahtumaa kerrakseen. Tämä sai nyt olla sitten Lulun suuri ulkomaankiertue, tästä lähin kisaillaan hiljakseen kotiseudulla ja treenaillaan iloisesti pienillä esteillä.

En mä ois reissuun halunnutkaan! T: Pertta